MUUT LEHDET:

KEHITTYYKÖ VANHURSKAUTTAMISOPPI?

Olli-Pekka Vainio on tutkinut vanhurskauttamisopin kehitystä ajanjaksolla, jota voimme seurata Tunnustuskirjoista. Vanhurskauttamisoppi on esitetty Augsburgin tunnustuksessa muutamalla rivillä viitaten Roomalaiskirjeen lukuihin 3-4. Se oli Lutherinkin tunnustus. Mittaa kertyi pian, kun ryhdyttiin kumoamaan vastustajan esitystä (Puolustus) ja ojentamaan harhaantuneita veljiä (Yksimielisyyden ohje). Väliin ei mahdu kehitystä.

Luterilainen oppitraditio on kokonaisuudessaankin luonteeltaan säilyttävää. Ajatus kehityksestä on tullut muualta. Tutkija on sen tähden joutunut käsittääkseni mahdottoman tehtävän eteen ja urautunut sitten vertailemaan erilaisia tulkintatraditioita. Jos kehitysajatuksesta pidetään kiinni, on totuuden nimessä huomioitava myös taantuva kehitys. Tästä on kysymys, kun valmiina saatu totuus hajoaa ihmisten käsissä tulkintakysymyksiksi.

Toinen kriittinen havaintoni kohdistuu forenssisen vanhurskauttamisopin määritykseen. Esityksestä voi saada käsityksen, että forenssisuudella on ilmaistu koko vanhurskauttamisoppi. Tunnustuskirjojen mukaan tähän kuuluu myös vastaanottaminen (uskonvanhurskaus).

Mitä tulee Melanchthoniin, emme voi kiistää hänen ansioitaan kynämiehenä. Hän lähti teologiassa omille teilleen jo 1530-luvun puolivälissä. Ero hänen ja Lutherin välillä tuli julki heidän keskustelussaan Bugenhagenin luona vuonna 1536. Melanchthonista löytyy liittymäkohtia useaan suuntaan.

Mitä tulee Franz Pieperin dogmatiikkaan, saattavat sen eräät piirteet viitata tutkijan mainitsemaan suuntaan. Ansiona on mielestäni kuitenkin pidettävä vapautumista filosofiasta tekijän perustautuessa lujasti eksegeettiseen linjaan (biblisismi). Pieper kuuluu siihen yhdysvaltalaiseen siirtolaispolveen, joka on pitänyt välttämättömänä erottaa luterilaisuudesta pois katolisia, reformoituja ja rationalistisia aineksia.

Mitä sitten tulee erääseen suomalaiseen koulukuntaan, joka on kehitellyt ajatuksiaan Lutherin yhdestä lauselmasta sivuuttaen hänen kirjallisen tuotantonsa, on sen luterilaisuus sekä tieteellisyys aiheellisesti kyseenalaistettava. Suosittelen uusille Luther-tutkijoille perehtymistä heti alusta lähtien hänen pääteokseensa De servo arbitrio (orjallisesta tahdosta, suom. Sidottu ratkaisuvalta).

Kotimaa 8.6.2004

Matti Roininen

Nastola