STI:LLÄ YHÄ ENEMMÄN VIIDENNEN KOLONNAN PIIRTEITÄ

Halvar Sandell, pastori, Helsinki

Espanjan sisällissodan aikana Francon puoli väitti, että Madridin ulkopuolella olevien neljän kolonnan lisäksi heillä oli puolellaan ”viides kolonna” kaupungin sisällä. Sen jälkeen ilmaisu on pysyvästi jäänyt yleiseen kielenkäyttöön.

Kirkollisella areenalla tulee tämä viidennen kolonnan ilmiö usein vastaan siinä, että nimellisesti herätyskristilliset ja jopa tunnustukselliset piirit tekevät yhteistyötä hereetikkojen kanssa, jotka ovat ottamassa täydellisen vallan laitoskirkossa. Tämän seurauksena pienet uskolliset joukot joutuvat puristukseen kahdesta suunnasta.

Moraalisesti arveluttavaa on tämä toiminta siinä suhteessa, että nämä herätyskristilliset piirit esiintyvät usein omien kannattajien edessä – vedotessaan uhrilahjojen ja taloudellisen tuen puolesta – oppositiona tai vaihtoehtona kirkon johdon edustamalle tielle. Näin ei kuitenkaan ole asian laita.

Kun Suomen Luther-Säätiön pastorit Juhana Pohjola ja Sakari Korpinen ilmaisivat, että ehtoollisyhteys piispa Huovisen kanssa on ongelmallinen sekä etteivät he halua tämän piispan toistaiseksi osallistuvan heidän toimittamaansa ehtoolliseen, niin kuka lähtikään heitä tuomitsemaan ja Huovista tukemaan, jos ei juuri Suomen Teologinen Instituutti?

Niille, jotka ovat seuranneet STI:n miesten opportunismia (vallitseviin oloihin mukautuminen omien tarkoitusperien saavuttamiseksi), ei ollut sinänsä minkäänlainen yllätys (vrt. tri Jürgen Römerin artikkeli Concordia 5/03), että STI:n Raimo Mäkelä ja Leif Nummela eivät nyt olleet samalla linjalla Pohjolan ja Korpisen kanssa. Mäkelän ja Nummelan teksti oli muodoltaan silmäänpistävän tiukka ja yksipuolinen (Helsingin Sanomien yleisöpalsta 13.04.2004).

He selvästi torjuivat kokonaan Luther-Säätiön kannan eivätkä pystyneet sanomaan edes sitä, että he ymmärtävät joitakin Pohjolan ja Korpisen motiiveja mutta että heidän johtopäätöksensä on toinen. He halusivat myös varauksettomasti korostaa olevansa täydellisessä hengellisessä yhteydessä piispa Huovisen kanssa. He sekä pyytävät hänet tilaisuuksiinsa että viettävät estoitta yhteistä ehtoollista. Miten STI:lle voi käytännössä olla niin ongelmatonta, että Huovinen opin ja opetuksen valvojana puolustaa ja pitää hiippakuntansa pappina sellaista täysin harhaoppista miestä kuin pastori Kylliäistä? Miten se nyt on niin ongelmatonta, ettei Huovinen vihi papeiksi niitä, jotka ovat kirkon oikeassa virkaopissa? Keitä STI – instituuttihan on perustettu teologian opiskelijoiden avuksi – haluaa auttaa pääsemään papeiksi? Huijataanko instituutin tukijoita maakunnissa?

Huovinen puolustaa harhaoppia, ja Huovisen erastistinen toimintatapa (poliittiset voimat saavat määrätä kirkon sisäistä toimintaa) on johtanut siihen, ettei pääkaupungin suomenkielisestä jumalanpalveluselämästä löydy apostolisen järjestyksen mukaista päiväjumalanpalvelusta säännöllisesti samassa paikassa. Tästä surkeasta tilanteesta on eritoten juuri Huovinen vastuussa. Jos Huovinen toimisi toisin, ei tarvittaisi Luther-Säätiön messuja Helsingin alueella. Eikö Mäkelässä ja Nummelassa ole miestä tätä tunnustamaan?