HERRAN EHTOOLLISEN HYÖDYLLISESTÄ KÄYTÖSTÄ

Edward W. A. Koehler, teol. tri, USA (1875-1951)

Kuka sitten nauttii tämän sakramentin kelvollisesti?

Paastoaminen ja ruumiillinen valmistus on kyllä hyvä ulkonainen tapa, mutta todella mahdollinen ja kelvollinen on se, joka uskoo nämä sanat:

”Teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi”. Mutta joka ei usko näitä sanoja tai epäilee niitä, hän on mahdoton ja kelvoton. Sillä tämä sana: ”Teidän edestänne”, vaatii aivan uskovaista sydäntä.

Meidän on huomattava, että tämän sakramentin pätevyys ja sen hyöty ovat kaksi eri asiaa. Pätevyys riippuu siitä, että sakramentti on toimitettu Kristuksen asetuksen mukaisesti, eikä ehtoollisvieraan henkilökohtainen usko tai epäusko vaikuta siihen lainkaan. Hyöty taas totta tosiaan riippuu siitä, että ehtoollisvieras on kelvollinen.

Miksi on paikallaan, että meidän on erityisesti kiinnitettävä huomiota ehtoollisvieraan todelliseen kelvollisuuteen?

Siitä syystä, että apostoli Paavali nimenomaan kehottaa ja varoittaa meitä: ”Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipäã ja juokoon tästä maljasta; sillä joka syö ja juo [kelvottomasti,] erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa.” 1. Kor. 11:28,29. [hakasulkeissa oleva sana Biblian mukaan]

Se, joka ottaa tämän sakramentin vastaan kelvottomasti, tulee sillä tavoin vikapääksi Kristuksen ruumiiseen ja vereen, hän on siis rikkonut niitä vastaan: hän on syyllistynyt Kristuksen kaikkein pyhimmän ruumiin ja veren halventamiseen ja loukannut niiden pyhyyttä, ja siunauksen asemesta hän vetää päälleen tuomion ja rangaistuksen (1. Kor. 11:30,31). Siksi meidän on tutkittava itseämme ja ”erotettava Herran ruumis muusta”: emme saa suhtautua tähän ehtoolliseen kuin tavalliseen ateriaan, vaan meidän on pidettävä mielessä, että tässä me nautimme Kristuksen ruumiin ja veren leivässä ja viinissä. Jos joku on aiemmin ottanut osaa tähän sakramenttiin kelvottomasti, hänen on tehtävä parannus ja vastedes käytettävä sitä arvollisesti, ja niin hän saa olla vakuuttunut siitä, että myös hänen aikaisemman kelvottoman ehtoolliselle osallistumisensa synti on annettu anteeksi.

Voiko kukaan päästä kelvollisuuteen oman valmistautumisensa, ajatustensa ja tekojensa perusteella?

Ei voi; se, että saapuu Herran pöytään nöyränä ja syvää kunnioitusta tuntien, on tosiaankin asianmukaista säädyllisyyttä ja kiitettävä tapa, mutta siltikin pelkkä ulkoinen asia, jonka epäuskoinenkin voi tehdä.

Ulkonainen valmistautuminen on kylläkin suositeltavaa, mutta se ei varmista meille ehtoollisen hyötyä. Paastoaminen on tässä kohtuuden noudattamista syömisessä ja juomisessa. Meitä ei ole käsketty pidättymään syömisestä ja juomisesta kokonaan – eihän itse Kristuskaan eivätkä Hänen opetuslapsensa tässä merkityksessä paastonneet, kun tämä sakramentti alun perin asetettiin. Ruumiillinen valmistus on säädyllistä ja siistiä pukeutumista, ja syvää kunnioitusta ilmaisevaa käyttäytymistä.

Entä kuka on mahdoton ja kelvoton?

Se, joka ei usko näitä sanoja: ”teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi”, tai epäilee niitä. Sillä tämä sana: ”teidän edestänne”, vaatii aivan uskovaista sydäntä.

Mitä todellinen kelvollisuus sisältää?

Vain ja ainoastaan uskon näihin sanoihin: ”teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi”.

Miten sen, joka tahtoo syödä tämän leivän ja juoda tästä maljasta, on tutkittava itseään?

Hänen on tutkittava, {2}katuuko hän todella syntejään; {3 }uskooko hän Jeesukseen Kristukseen; ja {4}onko hänellä hyvä ja vakava aikomus Jumalan, Pyhän Hengen, avulla vastedes parantaa syntistä elämäänsä.

Katso ”Kristillisiä kysymyksiä Herran ehtoolliselle valmistautumiseksi” Luthenin Vähän katekismuksen lopusta. [Nämä kysymykset vastauksineen ovat Lutherin laatimat ehtoollisvieraiden käytettäviksi itsensä tutkimisessa; niitä ei yleensä ole suomenkielisissä katekismuksissa (eikä Tunnustuskirjoissakaan), mutta niiden suomennos on liitteenä tämän luvun lopussa. Suom. huom.]

Itse kunkin ehtoollisvieraan on tutkittava itseään:

1. ymmärtääkö ja uskooko hän ehtoollisen asetussanat, silla hänenhän on ”erotettava muusta” Herran ruumis leivässä ja Hänen verensä viinissä, siis tunnistettava ne ja tehtävä ero niiden ja muun välillä. Tämä on hänelle mahdollista vain siinä tapauksessa, että hän on Kirjoituksista oppinut, mikä tämä sakramentti on. Kukaan, joka ei tiedä tai usko tätä, ei ole kelvollinen, olipa hän kuka hyvänsä;

2. tietääkö hän olevansa syntinen Jumalan edessä, ja onko hän vilpittömästi pahoillaan synneistään. Se, joka ei tiedä tehneensä syntiä, ei voi katua eikä näe anteeksiantamuksen tarvetta; se taas, joka tuntee syntinsä, mutta ei tahdo tehdä parannusta, ei voi uskoa, sillä yhdenkin synnin tahallinen katumattomuus tappaa uskon kaikkien syntien anteeksiantamukseen;

3. tietääkö hän, mitä Kristus on tehnyt hänen puolestaan, kaipaako hän todella syntiensä anteeksiantamusta ja sovittaako hän tämän lupauksen itseensä uskoen, että hänenkin syntinsä on annettu anteeksi. Sanat ”teidän edestänne” vaativat, että hän uskoo, että Kristus antoi oman ruumiinsa ja vuodatti oman verensä hänenkin puolestaan;

4. onko hän halukas korjaamaan syntistä elämäänsä ja kantamaan parannuksen soveliaita hedelmiä (Matt. 3:8). Tähän me tarvitsemme apua Jumalalta, joka tämän sakramentin kautta vahvistaa meidän uskoamme niin, että elämästämme voi tulla yhä jumalisempaa. Sellainen, joka kieltäytyy korjaamasta elämänvaellustaan, osoittaa sillä olevansa katumaton ja kelvoton osallistumaan pyhään ehtoolliseen.

[Vaikka itsensä koetteleminen ja tutkiminen ennen ehtoollisella käymistä onkin tärkeää, asialla on myös toinen puoli, josta Pieper meitä muistuttaa seuraavin sanoin (Kristillinen dogmatiikka, 1. p., s. 542): ”Juuri vakavimmissa kristityissä, jotka tuntevat suuren vajavaisuutensa, ilmenee taipumusta lykätä ehtoollisella käymistä tuonnemmaksi, kunnes tulisivat palavammiksi hengessään ja uskossa vahvemmiksi sekä tuntisivat ottaneensa pyhityksen tiellä sellaisia edistysaskeleita, jotka heitä itseään tyydyttävät. Tällaiset ovat kuitenkin nurinkurisia ajatuksia, jotka johtuvat siitä, että unohdetaan ehtoollisen olevan luonteeltaan armonväline. Sekä muissa armonvälineissä että varsinkin ehtoollisessa Kristus tahtoo ilmaista ottavansa vastaan syntisiä. Luther sanoo: ”Sakramentti on asetettu yksinomaan sitä varten, että me sen kautta saisimme lohdutusta ja vahvistusta. Siksi et saa antaa minkään estää itseäsi siitä.” Katso myös seuraava kysymys ja sen selitys. – Suom. huom.]

Saavatko uskossa heikot käydä Herran pöytään?

Kyllä vain; erityisesti juuri heidän on tultava Herran ehtoolliselle, jotta heidän heikko uskonsa voimistuisi.

540) Mark. 9:24. [Herra,] minä uskon; auta minun epäuskoani.

[hakasulkeissa oleva sana Biblian mukaan]

541) Ps. 22:27. Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi.

542) Jes. 42:3. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista

kynttilänsydäntä hän ei sammuta.

543) Joh. 6:37. Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos. Ihmisellä joko on kristillinen usko, tai sitten hänellä ei sitä ole. Mutta on aikoja, jolloin emme ole kovinkaan varmoja siitä, uskommeko vai emmekö usko. Näin oli sen isän laita, joka oli tuonut poikansa Jeesuksen luokse. Hän toivoi ja uskoi, että Jeesus auttaisi hänen poikaansa. Mutta kun tuli kysymys hänen uskostaan, hän ei ollut varma siitä, oliko se, mitä hän sydämessään tunsi, todella sitä uskoa, jota Herra edellytti, ja siitä syystä hän vastasi raamattuviitteestä 540 ilmenevällä tavalla. Kyllähän hänellä usko oli, mutta hän ei ollut varma siitä, että se todella oli uskoa, se oli heikko usko, vilpitön avun kaipaus, mutta ei vielä varma vakaumus ja luottamus, että hän myös saisi avun.

Uskossa heikkoja ovat ne, joilla todellakin on anteeksiantamus, mutta jotka eivät tunne sydämessään iloista varmuutta ja vakuutusta tästä anteeksiantamuksesta, vaan kokevat ainoastaan kaipausta siihen. Tällainen kaipaus, niin heikkoa kuin se voikin olla, on oikeaa uskoa (540). Uskossa heikoilla on aivan yhtä paljon anteeksiantamusta kuin uskossa vahvoillakin, sillä jokaisella, jolla on laisinkaan anteeksiantamusta, on täydellinen anteeksiantamus. Meillä on joko kaikkien syntien anteeksiantamus tai ei minkään syntien. Ero on siinä, että se, jolla on vahva usko, pitää kiinni anteeksiantamuksesta lujemmalla otteella, kun taas uskossa heikoilla ei ole niin lujaa otetta siitä, joten he voivat helpommin menettää sen.

Havainnollistus: timantti lapsen heikon käden pitelemänä tai miehen kouran lujassa otteessa.

Siitä syystä meidän on tehtävä kaikki voitavamme uskomme vahvistamiseksi (1. Kor. 10:12) ja siitä syystä osallistuttava usein pyhälle ehtoolliselle (raamattuviitteet 541, 542 ja 543). Niiden ongelmana, jotka ovat uskossa heikkoja, on se, että he joko ovat niin synnintuntonsa ahdistamia ja painamia, että he tuskin uskaltavat toivoa anteeksiantamusta, vaikka halajavatkin sitä suunnattomasti, tai että tunteidensa heiteltävinä he eivät tunne sydämessään sitä uskoa, joka tarttuu anteeksiantamuksen lupaukseen. Mutta tässä meidän on kiinnitettävä huomiomme yksinkertaisesti Kristuksen sanoihin: ”teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi”, ja uskottava ne, miltä meistä sitten muutoin tuntuneekin. Meillä on syntien anteeksiantamus – ei ainoastaan silloin, kun me tunnemme varmuuden anteeksiantamuksesta sydämessämme, vaan Jumalan lapsina me olemme armon tilassa ja meillä on anteeksiantamus kaiken aikaa silloinkin, kun emme ole siitä tietoisia.

Keille Herran ehtoollista ei saa jakaa?

1. Sellaisille, jotka tiedetään jumalattomiksi ja katumattomiksi, sillä he söisivät ja joisivat itselleen tuomion;

2. vierasuskoisille (heterodokseille), sillä pyhä ehtoollinen on uskon ykseyden merkki ja todistus;

3. sellaisille, jotka ovat aiheuttaneet [julkista] pahennusta, jota eivät ole vielä poistaneet;

4. sellaisille, jotka eivät kykene tutkimaan itseään, kuten esimerkiksi vastasyntyneille lapsille ja tajuttomina makaaville.

544) Matt. 7:6. Älkää antako pyhää koirille, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen.

545) Ap. t. 2:42. He pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.

546) Matt. 5:23,24. Sen tähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi.

1. Kor. 11:28,29. Katso edellä oleva kysymys: ”Miksi on paikallaan, että meidän on erityisesti kiinnitettävä huomiota ehtoollisvieraan todelliseen kelvollisuuteen?”

Herran ehtoollinen on asetettu ”meidän kristittyjen syödä ja juoda”. Kristus ei antanut leipää eikä maljaa umpimähkään kaikelle kansalle, vaan omille opetuslapsilleen. Jotkut kirkot harjoittavat ”avointa ehtoollispöytää” antaen kenen hyvänsä osallistua ehtoolliselle. ”Suljettu ehtoollispöytä”, jota meidän kirkoissamme harjoitetaan, merkitsee sitä, että me laskemme Herran pöytään vain ne, joiden suhteen tunnemme olevamme melkoisen varmoja siitä, että he ovat sekä kykeneviä että halukkaita tutkimaan itseään. Tottelevaisuudesta Jumalan sanaa kohtaan ja rakkaudesta asianosaisia kohtaan tämä sakramentti on kiellettävä kaikilta, jotka eivät pysty tai eivät tahdo tutkia itseään. Aikuiset kristityt, jotka voivat muutoin olla hyvinkin kykeneviä ja myös halukkaita tutkimaan itseään, eivät saa osallistua pyhään ehtoolliseen, ellei heitä ole kastettu, sillä helluntaipäivänä uusia käännynnäisiä ei käsketty osallistumaan ehtoolliselle vaan tulemaan kastetuiksi [Ap. t. 2:38,39]; siitä syystä kasteen on aina käytävä ajallisesti ehtoollisen edellä. Myös vanhan liiton aikana (Vanhassa testamentissa; nimittäin miespuolisista) vain ympärileikatut osallistuivat pääsiäisaterialle.

Mitä tapaa tästä syystä noudatetaan meidän keskuudessamme?

Sitä tapaa, että tätä sakramenttia nauttimaan päästetään vain ne, joita on etukäteen tutkittu. Samasta syystä johtuu sekin, että ne, joiden on aikomus ensimmäistä kertaa osallistua ehtoolliselle, tekevät etukäteen ja seurakunnan läsnäollessa selkoa uskostaan ja tunnustavat uskollisuutta ja kuuliaisuutta oikeaoppiselle (ortodoksiselle) kirkolle. (Konfirmaatio.)

547) Ilm. 2:10. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun.

548) Ilm. 3:11. Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi.

Auttaaksemme kristittyjä tutkimaan itseään ja pitääksemme kelvottomat poissa ehtoolliselta me:

1. opetamme niitä, jotka valmistautuvat osallistumaan ehtoolliselle ensimmäistä kertaa,

2. pidämme valmistavan konfirmaatiojumalanpalveluksen ja

3. pyydämme väkeämme ilmoittautumaan pyhälle ehtoolliselle.

LIITE

Synnintunnustuksen ja kymmentä käskyä, uskontunnustusta, Herran rukousta ja kasteen ja pyhän ehtoollisen sakramentteja koskevan opetuksen jälkeen rippi-isä voi kysyä, tai ehtoolliselle aikova voi kysyä itseltään:

Uskotko olevasi syntinen?

Vastaus: Uskon; niin asia on: minä olen syntinen.

Mistä tiedät sen?

Vastaus: Kymmenestä käskystä; niitä minä en ole pitänyt.

Oletko myös pahoillasi syntiesi tähden?

Vastaus: Olen; minä olen pahoillani siitä, että olen tehnyt syntiä Jumalaa vastaan.

Mitä olet synneilläsi ansainnut Jumalalta?

Vastaus: Hänen vihansa ja suuttumuksensa, ajallisen kuoleman ja iankaikkisen kadotuksen. Room. 6:21,23.

Toivotko myös pelastuvasi tästä kohtalosta?

Vastaus: Toivon; juuri sitä minä toivon.

Keneen sitten luotat?

Vastaus: Rakkaaseen Herraani Jeesukseen Kristukseen.

Mikä Kristus on olemukseltaan?

Vastaus: Kristus on Jumalan Poika, tosi Jumala ja ihminen.

Montako Jumalaa on olemassa?

Vastaus: Yksi ainoa; mutta on kolme persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Mitä Kristus on sitten tehnyt sinun puolestasi luottaaksesi Häneen?

Vastaus: Hän on kuollut minun puolestani ja vuodattanut verensä minun hyväkseni ristillä syntien anteeksiantamiseksi.

Kuoliko myös Isä sinun puolestasi?

Vastaus: Ei Hän; sillä Isä on pelkästään Jumala, kuten myös Pyhä Henki; mutta Poika on sekä tosi Jumala että tosi ihminen; Hän kuoli minun puolestani ja vuodatti verensä minun hyväkseni.

Mistä tiedät sen?

Vastaus: Pyhästä evankeliumista ja sakramentin asetussanoista ja Hänen ruumiinsa ja verensä kautta, jotka annetaan minulle sakramentissa sen merkiksi, pantiksi ja vakuudeksi.

Miten ne asetussanat kuuluvat?

Vastaus: Meidän Herramme Jeesus Kristus sinä yönä, jona Hänet kavallettiin, otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: ”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Se tehkää minun muistokseni.”

Samoin Hän otti myös maljan, aterian jälkeen, kiitti ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: ”Ottakaa ja juokaa tästä kaikki: tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.”

Uskot siis, että Kristuksen tosi ruumis ja veri ovat sakramentissa?

Vastaus: Uskon; minä uskon sen.

Mikä saa sinut uskomaan sen?

Vastaus: Tämä Kristuksen sana: ”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini; Juokaa tästä kaikki, tämä on minun vereni.”

Mitä meidän tulisi tehdä, kun syömme Hänen ruumiinsa ja juomme Hänen verensä ja saamme sillä tavoin tämän merkin, pantin ja vakuuden?

Vastaus: Meidän tulisi julistaa ja muistaa Hänen kuolemaansa ja Hänen verensä vuodatusta, kuten Hän meitä opetti: ”Niin usein kuin te sen teette, tehkää se minun muistokseni.”

Miksi meidän tulisi muistaa ja julistaa Hänen kuolemaansa?

Vastaus: Oppiaksemme uskomaan, ettei ainoakaan luotu voisi sovittaa meidän syntejämme, vaan yksin Kristus, tosi Jumala ja ihminen; ja oppiaksemme katsomaan syntejämme kauhun vallassa ja pitämään niitä sangen suurina; ja löytääksemme ilon ja lohdutuksen yksin Hänessä ja sillä tavoin pelastuaksemme tämän uskon kautta.

Mikä sai Hänet kuolemaan ja sovittamaan sinun syntisi?

Vastaus: Hänen suuri rakkautensa omaa Isäänsä kohtaan ja myös minua ja muita syntisiä kohtaan, niin kuin on kirjoitettu Johanneksen evankeliumin neljännessatoista luvussa, Roomalaiskirjeen viidennessä luvussa, Galatalaiskirjeen toisessa luvussa ja Efesolaiskirjeen viidennessä luvussa

Lopuksi: miksi tahdot käydä nauttimaan sakramenttia?

Vastaus: Oppiakseni uskomaan, että Kristus kuoli minun syntini edestä suuren rakkautensa tähden, kuten jo on sanottu; ja oppiakseni Häneltä myös rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistäni.

Minkä on määrä ajaa ja innostaa kristittyä nauttimaan sakramenttia usein ja yhä uudestaan?

Vastaus: Mitä Jumalaan tulee, niin sekä Herran Kristuksen käskyn että Hänen lupauksensa on määrä vetää häntä; ja mitä häneen itseensä tulee, niin kaiken häntä raskaasti painavan vaivan ja vastuksen, jota silmällä pitäen tämä käsky, rohkaisu ja lupaus on annettu.

Mutta mitä on ihmisen silloin tehtävä, jos hän ei tunne tällaista vaivaa eikä vastusta eikä koe mitään nälkää eikä janoa sakramentin puoleen?

Vastaus: Sellaiselle ihmiselle ei voi antaa mitään parempaa neuvoa kuin että hän aivan ensiksi panee kätensä povelleen ja tunnustelee, onko hänellä yhä lihaa ja verta, ja että hän kaikin mokomin uskoisi, mitä Kirjoitukset siitä sanovat Galatalaiskirjeen viidennessä ja Roomalaiskirjeen seitsemännessä luvussa.

Toiseksi hänen kannattaa katsella ympärilleen nähdäkseen, onko hän yhä maailmassa, ja pitää mielessään, ettei maailmassa ole mitään pulaa synnistä, vaivasta eikä vastuksista, kuten Kirjoitukset sanovat Johanneksen evankeliumin viidennessätoista ja kuudennessatoista luvussa sekä Ensimmäisen Johanneksen kirjeen toisessa ja viidennessä luvussa.

Kolmanneksi hänellä on aivan varmasti lähettyvillään vielä perkelekin, joka valehdellen ja murhaten yötä päivää ei anna hänelle mitään sen enempää sisäistä kuin ulkoistakaan rauhaa, kuten Kirjoitukset tämän kuvaavat Johanneksen evankeliumin kahdeksannessa ja kuudennessatoista luvussa, Ensimmäisen Pietarin kirjeen viidennessä luvussa, Efesolaiskirjeen kuudennessa luvussa ja Toisen Timoteuskirjeen toisessa luvussa.

Edward W. A. Koehler, Katekismusselitys, s. 320-331. Suomen Luther-Säätiö. Leväsjoki 2004. Suomennos: Petri Kivenheimo. Kysymysten numeroinnit jätetty pois.