HARHAOPPISTA IHMISTÄ KARTA

Olen sanonut ennen ja sanon vieläkin, etten tahdo tästä lähin olla tekemisissä hurmahenkien kanssa, vaan jätän heidät Jumalan tuomittaviksi. Sillä minä ja monet muut olemme niin perusteellisesti ja vakaasti kumonneet heidän mielettömät puheensa, että heidän on itsensä ollut pakko peruuttaa suurin osa, vaikka he aluksi pitivät siitä itsepintaisesti kiinni. Ja näin kokemus näyttää, että he ovat esittäneet omia, itse sepittämiään ajatuksia vailla varmaa pohjaa. Mutta kun he kadottavat yhden todisteensa, miettivät ja tuumivat he niin kauan, kunnes keksivät toisen, eivätkä voi tähän päivään saakka lakata lörpöttelemästä, sillä koko heidän olemassaolonsa on sen varassa, etteivät vaikene. He tekevät aivan niin kuin heidän mestarinsa perkele: kun hän ei voita pyhiä miehiä väkivalloin ja viekkaudella, hän yrittää väsyttää heidät herkeämättä pitkittämällä siten ehkä päästäkseen voitolle.

Sen tähden on minun vilpitön kristillinen neuvoni: älä ole missään tekemisissä heidän kanssaan, sillä heidän väitteillään ei ole loppua. Eivät he luovu mielipiteistään, eivät kuule, eivät mitään tiedä eivätkä voi muilta mitään oppia. Äläkä ota tätä neuvoa, niin kuin se olisi minusta kotoisin, vaan Pyhän Hengen neuvona, joka tuntee kaikki sydämet ja kaiken paremmin kuin me. Hänhän on valitun aseensa, apostoli Paavalin, kautta antanut meille tämän neuvon: ”Harhaoppista ihmistä karta varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti, sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä, ja hän on itse itsensä tuominnut” (Tiit. 3:10‑11).

Luther, Elämän taistelussa, s. 184-185. Helsinki 1946.