AINUTLAATUINEN KIRKKOKONFERENSSI VAASASSA

Ola Österbacka, Vaasa

Täytyykö elävän seurakunnan kasvaa, vaikka se tapahtuu perinteisen julistuksen kustannuksella? Näin ajatellaan Tanskan ja Norjan luterilaisissa piireissä. Tällaisia ajankohtaisia kysymyksiä tuotiin esille 13.-14.3.2004 Vaasassa pidetyssä pohjoismaisessa konferenssissa. Tanskan ja Norjan luterilaiset herätysliikkeet ovat noutaneet monia vaikutteita Willow Creek -liikkeestä, jonka keskuspaikka on Chigagossa. Ruotsissa ja Suomessa tämä liike on suhteellisen tuntematon, mutta sen perusfilosofia on hyvin tunnettu.

Konferenssin teeman ”Tie eteenpäin” alla vaihdettiin kokemuksia lähemmäs yhdeksänkymmenen osanottajan kesken, joista kolmasosa tuli kolmesta lähimmästä pohjoismaisesta naapurimaasta. Tanskasta tuli luennoitsija Mikkel Vigilius, raamatunopettaja Luterilaisen lähetysyhdistyksen korkeakoulussa (Luthersk Missionforeningens Højskole) Hillerødissa. Hän kertoi niistä ristiriidoista, joita on tullut tanskalaisiin herätysliikkeisiin niiden taholta, jotka edustavat liikettä, joka puhuu seurakunnan kasvun (Church Growth Movement) puolesta.

Näistä liikkeistä on väitelty paljon myös Norjassa, mistä todisti omassa luennossaan Jan Bygstad Bergenistä. Bygstad on monien vuosien ajan luettu johtaviin teologeihin Norjan kirkon korkeakirkollisessa siivessä, mutta pari vuotta sitten hän jätti Norjan kirkon, ja hänestä tuli viime vuonna erään vanhan luterilaisen vapaakirkon pastori. Bygstad antoi myös asioista hyvin perillä olevan taustaselvityksen siitä, miten kristillinen musiikki on yhä enemmän altistunut maailmallisen vaikutuksen alaiseksi.

Yhteinen piirre näille vaikutuksille on se, että pidetään tärkeämpänä laajojen kontaktipintojen säilyttämistä ja kasvua kuin uskollisuuden säilyttämistä vanhaa sanomaa kohtaan. Bygstad kertoi, että Norjassa puhutaan neofiliasta, ts. rakkaudesta kaikkea mahdollista uutta kohtaan. Sellainen, mikä voi olla luotaantyöntävää nykyaikaisille ihmisille, yritetään puhdistaa pois ja sen sijaan keksitään uusia toimintamuotoja ja jumalanpalveluksille annetaan sellainen muoto, joka herättää mielenkiintoa myös etsijöiden keskuudessa.

Vigilius vakuutti, että jumalanpalvelukset eivät alkujaan ole olleet tarkoitettuja evankeliointia vaan kristittyjen rakentumista varten. Evankeliointi tapahtuu kaikkina viikon seitsemänä päivänä, kun kristityt kohtaavat kanssaihmisiä arjessa. Evankeliointi ei tapahdu silloin kun seurakunta kokoontuu, vaan silloin kun se hajaantuu. Tämä tapahtuu usein maailman vastustaessa ja suorastaan vainotessa.

Jos seurakunta alkaa suunnata jumalanpalveluksiaan ensisijaisesti kävijöiden houkuttelemiseen ulkopuolelta, se menettää myös varsinaisen elämänvoimansa: Jumalan sanan ja sakramentit. Sen täytyy nimittäin tällöin tinkiä Jumalan sanasta niin, että pahennusta herättävä poistetaan. Ja tällöin seurakunta tuhoutuu sisältä käsin riippumatta siitä, että sen kannattajamäärät ehkä kasvavat voimakkaasti. Jumala ei tarvitse kannattajia vaan seuraajia.

Ruotsista luennoitsijoina olivat Gunner Jensen, Per Gustafsson ja Bengt Birgersson. Johdannon piti Ola Österbacka, joka edusti nämä päivät järjestänyttä Logos-yhdistystä.

Paneelikeskustelussa esiteltiin eri teitä, joita eri seurakunnissa on kokeiltu, ja keskusteltiin kysymyksestä, miten tien voidaan ajatella kulkevan eteenpäin. Vaikka tien valinta ei näytä aivan samalta kaikille, oli ilmapiiri vilpitön ja lämmin ja toinen toistaan kunnioittava.

Konferenssin tärkein päämäärä oli saada eri kirkkojen ja järjestöjen edustajat saman katon alle, että opittaisiin tuntemaan toisen toisiaan ja niin ymmärrettäisiin enemmän toinen toistensa erityisluonnetta. Kaikesta päättäen tämä päämäärä saavutettiin erittäin hyvin. Se merkitys, jonka tämä ainutlaatuinen konferenssi voi tulla saamaan, ei ole vielä arvioitavissa. Loppukeskustelussa tiestä eteenpäin ilmaistiin voimakkaasti suosiota osoittaen toive uudesta konferenssista samassa paikassa vuoden päästä.

Åbo Academin pieni auditorio Kvarnenissa arvostettiin hyväksi konferenssipaikaksi. Luennot lähetettiin internetin kautta, minkä monet kiitollisina hyödynsivät ympäri Pohjolaa. Simultaanitulkkaus järjestettiin myös suomeksi. Luennot julkaistaan konferenssin internet-sivulla: