PÄÄKIRJOITUS * HANNU LEHTONEN

Yksi Raamattua läpäisevistä teemoista on kiusaajan toiminta. Raamatun alkulehdillä kerrotaan siitä, miten kiusaaja onnistui pettämään ensimmäiset ihmiset ja johtamaan heidät pois uskosta Jumalaan ja hänen sanaansa. Raamatun viimeisessä kirjassa, Ilmestyskirjassa, kerrotaan vastaavasti kiusaajan taistelusta Kristusta ja hänen seurakuntaansa vastaan. Kristittyjen mitä suurimmaksi lohdutukseksi siellä kerrotaan myös kiusaajaa odottavasta häviöstä ja tuomiosta.

Raamatusta voimme oppia eräitä seikkoja kiusaajan toiminnasta. Se on avuksi kristitylle, että hän osaisi pitää varansa. Kiusaaja osaa käyttää suotuisaa tilannetta. Paratiisissa hän kiusasi Eevaa ja silloin kun tämä oli yksin.

Myös Jeesus joutui kiusaajan kiusattavaksi. Kun Herramme ja Vapahtajamme oli paastonnut 40 päivää ja hänen tuli nälkä, silloin kiusaaja ryhtyi toimeen. Tunnettu on Pietarin lankeemus Jeesuksen kieltämiseen hiilivalkealla, kun Jeesus oli vangittu.

Kiusaaja on taitava, tuhanten juonten mestari. Jo syntiinlankeemuskertomus opettaa meille, että hän pyrkii houkuttelemaan ihmisen pois Jumalan sanasta. Hän haluaa mielellään väitellä ihmisen kanssa siitä, miten sanaa olisi tulkittava, ja tällä tavalla hän pyrkii johtamaan ihmisparan pettävään hetteikköön, ihmisajatusten sokkeloihin. Hän osaa hyvin Raamatun, mutta käyttää sitä väärin.

Miten kiusaajan kiusaukset voitetaan? Kertomus Jeesuksen kiusauksista kertoo meille tärkeimmän: Jeesus veti heti miekan huotrasta, ts. hän vetosi kaikissa kiusauksissaan Jumalan kirjoitettuun sanaan. Hän ei alkanut väitellä kiusaajan kanssa tulkinnoista, vaan sanoi: ”Kirjoitettu on; taas on kirjoitettu.”

Luther antaa Isossa katekismuksessa tärkeän opetuksen: ”Mutta mitä paljoista puheista? Mistä saisi tarpeeksi paperia ja aikaa voidakseen kertoa kaiken hyödyn ja hedelmän, minkä Jumalan sana vaikuttaa? Perkelettä on tapana kutsua tuhattaituriksi. Miksi tulisikaan kutsua Jumalan sanaa, joka karkottaa ja tuhoaa tuollaisen tuhattaiturin kaikkine mahtikonsteineen? Vähintäänkin satatuhattaituriksi! Pitäisikö sitten juuri meidän, jotka haluaisimme olla pappeja ja saarnaajia, noin kevytmielisesti halveksia tuollaista valtaa, hyötyä, voimaa ja hedelmää? Siinä tapauksessa meille ei riittäisi rangaistukseksi, että meidät jätettäisiin ilman ruokaa, vaan koirat olisi usutettava hätyyttämään meidät tiehemme ja peräämme olisi heitettävä hevosen sontaa. Jumalan sanaa me tarvitsemme joka päivä, emme ainoastaan niin kuin jokapäiväistä leipää, vaan myös sitä varten, että voisimme vastustaa perkelettä, tuhattaituria, joka päivittäin herkeämättä meitä ahdistelee ja väijyy.”