HÄN TULEE PILVISSÄ

Hannu Lehtonen, pastori, Soini

Kysymykseen lopun ajasta suhtaudutaan tänä päivänä kristikunnan piirissä monella tapaa. Näistä voidaan mainita kaksi periaatteessa toisilleen vastakkaista suhtautumista. Toinen on se, että koko kysymys jää taka-alalle. Kiinnostus suuntautuu jokseenkin puhtaasti ajallisiin asioihin, esim. että kirkko näkee päätehtäväkseen ajaa ihmisoikeuksia, luonnonsuojelua yms. Toinen suhtautumistapa taas on se, että askaroidaan miltei pelkästään lopunajallisissa kysymyksissä. Koetetaan sovittaa maailmantapahtumia Raamatun ennustuksiin hyvinkin yksityiskohtaisesti, esitetään erilaisia profetioita jne.

Raamatun mukainen linja ei ole kumpikaan näistä, joita olen suppeasti koettanut kuvata. Kristikunnassa on aina elänyt Kristuksen paluun odotus. Voitaneen sanoa, että mitä elävämpiä on oltu uskossa, sitä innokkaammin on odotettu Kristuksen lupauksen täyttymistä, ja päin vastoin. Viittaan kahteen Raamatun kohtaan. Raamatun toiseksi viimeisessä jakeessa sanotaan: ”Tule, Herra Jeesus!” (Ilm. 22:20). Apostoli Paavali kirjoittaa kolossalaisille: ”Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä” (Kol. 3:2).

Toisaalta emme voi pitää Raamatun mukaisena sellaista, että koko mielenkiinto kohdistuu lopunajallisten asioiden miettimiseen ja kaikenlaisiin niihin liittyviin kuvitelmiin. Syy on se, että Raamatun suuri pääasia on Jeesus Kristus ja pelastus hänen lunastustyönsä kautta. Jos tutkimme esimerkiksi Paavalin pääkirjettä, Roomalaiskirjettä, havaitsemme, että tämä suuri Herran apostoli selittää siinä seikkaperäisesti vanhurskauttamisoppia. Luther on sanonut, että vanhurskauttamisopista hänen ajatuksensa aina lähtevät ja siihen palaavat. Näin tulisi olla myös meillä.

Jeesuksen tulemus on varma totuus

Koetan nyt tuoda esiin joitakin Raamatun opetuksia tähän aiheeseen liittyen. Kun Vapahtajamme puhuu Matt 24:ssä lopunajoista, josta opetuslapset olivat häneltä kysyneet hän vakuuttaa: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa” (jae 35). Jeesuksen tulemus on varma tosiasia. Jumalan sana sanoo näin.

Jeesuksen ensimmäinen tulemus tapahtui alhaisessa muodossa. Jumalan Poika kapaloitiin eläinten tallissa ja hän päätti maallisen vaelluksensa ristillä rinnalla ryövärein, kuten tuttu joululaulu kuvailee Vapahtajan alennustietä. Mutta Jeesuksen toinen tulemus tapahtuu suuressa kunniassa. Se on oleva kuninkaiden kuninkaan ja herrojen Herran ilmestyminen pyhien enkeleiden kanssa.

Jeesuksen ensimmäinen tulemus tapahtui syrjäisessä maan kolkassa, Palestiinassa. Se ei ollut sen ajan suuri media-tapahtuma. Vasta myöhemmin kristinuskon levitessä tieto Jeesuksesta levisi kaikkialle maailmaan. Toisin on Jeesuksen toisen tulemuksen laita. Johanneksen ilmestyksessä sanotaan: ”Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen” (Ilm.1:7).

On myös sanottava, että Raamattu puhuu vain kahdesta Jeesuksen tulemuksesta. Ensimmäinen on tapahtunut, se oli hänen syntymisensä ihmiseksi. Toinen on se tuleminen, josta uskontunnustuksessa lausumme: ”Ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita”. Muista tulemisista ei Raamattu puhu mitään. Heprealaiskirjeessä sanotaan tästä asiasta selvät sanat: ”samoin Kristus, kerran uhrattuna ottaaksensa pois monien synnit, on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat” (Hebr. 9:28). Tästä on syytä huomauttaa, koska meidän ajassamme on paljon harhaanjohtavaa opetusta tästä asiasta. Olen nähnyt esim. traktaatteja, joissa värikkäästi kuvaillaan sitä, miten vaikkapa suihkukoneen uskova kapteeni yhtäkkiä häviää tai selitetään, että suntio aamulla katselee hautausmaata suu auki, kun se on myllätty pahan kerran. Nämä kieltämättä vaikuttavat kertomukset perustuvat siihen ajatukseen, että Jeesus tulee ennen julkista tuloaan ja viimeistä tuomiota salaisesti temmaten omansa pilviin. Tällaiset käsitykset kuitenkin nimenomaan ovat ristiriidassa niiden selvien Raamatun kohtien kanssa, joissa sanotaan, että Kristuksen toinen tulemus on mahdollisimman julkinen asia. ”Kaikki silmät saavat nähdä hänet.”

Jeesuksen tulemuksen ajankohta

Kautta historian on ollut paljon maailmanlopun ennustelijoita. On ennusteltu aikoja ja hetkiä. Kaikki nämä ennustelijat ovat joutuneet pettymään. Ennustettu hetki on tullut eikä mitään ole tapahtunut. Näin täytyykin olla sillä Jeesus sanoo: ”Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin”. Se, joka väittää voivansa ennustaa viimeisen päivän ajankohdan, menee siis yli sen, mitä on kirjoitettu. Sellainen ennustelija on siis varmasti väärässä. Pitäkäämme siksi tarkoin tämä Jeesuksen sana mielessämme.

Jeesuksen tulemuksen luonne

Miten Jeesuksen tulemus tapahtuu? Raamattu korostaa yhtä asiaa. Se tapahtuu yhtäkkiä, odottamatta. Jeesus puhuu Nooan ajasta. Hän sanoo, että vedenpaisumus yllätti ihmiset: ”eivätkä tienneet, ennen kuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki”. Toisen esimerkin Jeesus ottaa rikollisuudesta. Jeesuksen paluun yllätyksellisyys on verrattavissa varkaan tulemiseen yöllä yllättäen. Tämä Jeesuksen opetus näkyy selvästi myös apostolien kirjeissä. Paavali kirjoittaa tessalonikalaisille: ”sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niin kuin varas yöllä. Kun he sanovat: 'Nyt on rauha, ei hätää mitään', silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niin kuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon” (1. Tess.5:2-3). Pietari sanoo toisessa kirjeessään: ”Mutta Herran päivä on tuleva niin kuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat” (2. Piet.3:10).

Jeesuksen paluu yllättää epäuskoiset, mutta ei uskovia. Tässä on ero. Paavali kirjoittaakin edellä mainitussa kirjeessä tessalonikalaisille jatkossa: ”Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niin kuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. Älkäämme siis nukkuko niin kuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit” (1. Tess. 5:4-7)

Jeesuksen tulemuksen merkit

Puhuessaan lopunajoista Matt. 24:ssä Jeesus mainitsee eräitä tulemustaan ennustavia merkkejä.

Merkit maailmassa

Jeesus sanoo: ”Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista” (Matt. 24:6); ”Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan...” (jae 7). Näiden sanojen äärellä on pysäyttävää ajatella, miten tämä vuosisata on todistanut ennennäkemättömän laajoista ja tuhoisista sodista, joista suurimmat ovat epäilemättä kaksi maailmansotaa. Parhaillaankin on maailmalla monta sota- tai kapinapesäkettä kuin tulipesäkkeitä, jotka kytevät tai palavat ilmiliekissä. Meille kristittyinä niiden tulisi muistuttaa Jeesuksen sanoista.

Merkit luonnon piirissä

Toisekseen Jeesus puhuu myös merkeistä luonnossa: maanjäristyksiä, tulvia, merkkejä taivaalla jne. Myöskin näitä asioita on esiintynyt kautta aikojen. Meidän aikanamme, aivanpa parhaillaan, tiedotusvälineet viestittävät meille monista tällaisista asioista. Uutiset maanjäristyksistä ovat toistuvia uutisia. Eräät suuremmat ovat aiheuttaneet suuria katastrofeja. On ns. kasvihuoneilmiö, El Nino, otsonikato, meteoriittisade taivaalla suurtulva ym. Tiede selittää kerran toisensa jälkeen kaikki nämä luonnollisiksi ilmiöiksi. Meidän on kuitenkin tarpeen muistaa, että juuri tällaisista ilmiöistä Jeesus puhuu sanoen, että ne ovat hänen tulemuksensa merkkejä.

Kristittyjen vaino

Jeesus puhuu myös kristittyjen vainosta tulemuksensa merkkinä. Hän sanoo: ”Te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden” (Matt. 24:9). Kristillisen kirkon historia on ollut alusta saakka myös marttyyrien, Kristuksen veritodistajien, historiaa. Ilmestyskirjassa, luvussa 6, kerrotaan, miten apostoli Johannes sai nähdä niiden sielut, jotka oli surmattu Jumalan sanan ja heidän todistuksensa tähden (6:9). Seuraavassa jakeessa käy ilmi, että tulisi olemaan myös muita kristittyjä, joiden osa on sama: ”Kunnes oli täyttyvä myös heidän kanssapalvelijainsa ja veljiensä luku, joiden tuli joutua tapettaviksi niin kuin hekin” (6:11). Tällainen sana tuntuu todennäköisesti meistä hyvinvointi-Suomen kansalaisista oudolta ja vieraalta. Kuitenkin Jumalan sana sanoo meille, että kristityn tulee olla valmis tähänkin.

Merkit kristikunnan piirissä

Jeesus puhuu tällaisista asioista tulemuksensa merkkeinä. Kuitenkin hän erityisesti korostaa yhtä asiaa. Heti ensi sanoikseen Matt. 24:ssä opetuslapsille hän sanoo: ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: ’Minä olen Kristus’, ja he eksyttävät monta.” Edelleen Jeesus sanoo: ”Monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta” (11). Ja jakeessa 24 Jeesus sanoo: ”Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.”

Nämä merkit eivät tapahdu maailmassa vaan ulkoisen kristikunnan piirissä, siellä missä väitetään toimittavan Jeesuksen nimissä, kristinuskon nimissä. Jeesus opettaa ja alleviivaa meille sitä, että kristikunnan piirissä esiintyy paljon eksytystä ja hänen tulemuksensa lähetessä tämä eksytys voimistuu erityisesti. Aivan kuten edellistenkin merkkien kohdalla, on tämäkin merkki alkanut toteutua jo Uuden testamentin aikoina, josta voimme lukea monta esimerkkiä apostolien kirjeistä. Kuitenkin meidän aikanamme tämä eksytys on voimistunut niin, että voidaan puhua suorastaan eksytyksen suurtulvasta.

Syy siihen, että Jeesus alleviivaa tätä merkkiä ja varoittaa opetuslapsiaan, on ilmeinen. Sillä nuo aiemmin mainitut merkit koskevat vain meidän ulkonaista elämäämme, mutta tämä merkki koskettaa meidän hengellistä elämäämme. Raamattu varoittaa moneen otteeseen väärästä opista juuri siksi, että se muodostaa todellisen vaaran meidän uskollemme. Väärä oppi on Paavalin sanojen mukaisesti riivaajien oppia (1 Tim. 4:1). Kuten puhdas oppi on peräisin Jumalasta, on hänen sanaansa perustuvaa ja siksi terveellistä, samoin väärä oppi on epäpuhdasta, epäterveellistä, ja se on peräisin valheen isästä, perkeleestä, joka on alusta saakka harrastanut tätä myrkkynsä kylvämistä, kuten tapahtui jo syntiinlankeemuksessa.

Jeesus sanoo näihin asioihin liittyen: ”Kavahtakaa vääriä profeettoja” (Matt. 7:15). Rakkauden apostoliksi kutsuttu Johannes sanoo hyvin jyrkästi: ”Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi” (2 Joh. 9). Tällaiset opetukset eivät todellakaan ole muodissa meidän aikanamme. Hyvin nopeasti sanotaan vastaan: älkää tuomitko. Kuitenkin Jumalan sana sisältää myöskin tällaisia hyvin vakavia varoituksia. Armon oppi on Raamatun suuri myönteinen pääasia. Syntinen pelastuu armosta, ilman lain tekoja, uskon kautta, Kristuksen tähden. Tästä seuraa väistämättä, että syntinen ei pelastu omien tekojensa avulla. Totuuden tunnustaminen ja valheen hylkääminen kuuluvat yhteen. Väärien oppien ydin on siinä, että ne vievät ihmisparan rakentamaan omien tekojensa varaan. Eräässä laulussa sanotaan tästä hyvin: ”Mut onneton, jos luottaa ken Nyt ihmisoppiin turhaan. Hän liian myöhään näkee sen: Se veikin sielunmurhaan, Se riisti elämän, Toi vaivan hirveän. Se oppi olikin Vain paula kiehtovin Ja valheen hengen juonta.” ”Nyt valheen isä raivoissaan Käy Herran sanaa vastaan. Sen mukaan muuta tarvitaan Kuin armo ainoastaan. Mut sanan totuus jää, Kun kaikki häviää; Kuin tieltä auringon Käy usvat piilohon, Niin sanan tieltä valhe” (SK 92:3-4).

Jeesuksen em. opetuksissa on sellaista, mikä kuulostaa synkältä, jopa pelottavalta. Hänen sanoistaan käy hyvin selvästi ilmi, että kristityn ei tule odottaa hyviä päiviä tässä ajassa. Paavalikin muistuttaa meitä siitä, että monen ahdistuksen kautta pitää meidän menemän sisälle Jumalan valtakuntaan (Ap. t. 14:22). Juuri tästä syystä on kuitenkin tarpeen korostaa sitä, että armon evankeliumi on silti kaiken keskuksena. Jeesus sanoo Matt. 24:ssä: ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu” (Matt. 24:14). Tämä maailma pysyy pystyssä niin kauan kuin tämän sanan täyttyminen on vielä kesken. Jeesuksen lunastustyö koskee kaikkia. Jeesus lunasti kaikki ihmiset synnistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta. Ja Jeesus käski saarnata tätä lunastuksen evankeliumia kaikille. Raamattu sanoo niinkin, että kristityt jouduttavat Herran päivän koittamista (2. Piet. 3:12). Jeesus ei sano, että kaikki ihmiset uskovat evankeliumin, mutta hän sanoo, että evankeliumi tulee saarnata todistukseksi kaikille ihmisille.

Monissa kristillisissä piireissä odotetaan ns. tuhatvuotisen valtakunnan koittamista. Ajatuksena on, että ennen viimeistä tuomiota koittaisi kristityille rauhan ja menestyksen aika tämän maan päällä. Tästä perusajatuksesta on monenlaisia muunnelmia. Menemättä tässä enempää tähän kysymykseen, on sanottava, että Jeesus ei puhu mitään tällaisesta ajasta ja tällaisesta valtakunnasta. Hän sanoo yksinkertaisesti, että evankeliumi saarnataan todistukseksi kaikille kansoille ja sitten tulee loppu. Tässä on kaikki tarpeellinen kuin pähkinänkuoressa.

Raamatun opetus suuntaa toivomme Jeesuksen tulemukseen ja siihen ihanuuteen, mikä Jumalan lapsia odottaa. Paavali kirjoittaa: ”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä” (Tiit. 2:11-13).

Samoin Jeesus itse rohkaisee meitä sanoessaan: ”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä” (Luuk. 21:28).