OIKEA PARANNUS

Niin Pietari muisti Jeesuksen sanat, jotka hän oli sanonut: "Ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti minut kiellät." Ja hän meni ulos ja itki katkerasti (Matt. 26:75).

Sen tähden opi tässä, mikä oikea parannus on. Pietari itkee katkerasti. Semmoinen on parannuksen alku, että sydän oikein tuntee synnit ja todenteolla niitä inhoo, ettemme halaja eli rakasta niitä, emmekä niissä pysy, vaan sydämestämme murehdimme sitä, ettemme ole seuranneet Jumalan tahtoa, vaan tehneet syntiä.

Mutta sitä emme voi itsestämme tehdä, vaan se on Herra, joka kutsuu meitä jälleen parannukseen ja katsoo jälleen meihin, niin kuin Hän katsoi Pietariin kukon laulaessa, kuten Hän ennakolta oli sanonut, ja tällä katseellansa kutsuu hänet takaisin ja varoittaa häntä. Sillä me olemme luonnostamme senkaltaiset, että rakastamme syntiä ja halulla yhä edelleen siinä pysymme. Sen tässä näemme Pietarista: kun hän kerran oli kieltänyt Kristuksen, menee hän yhä etemmäksi, kieltää hänet kolmannen kerran, sadattelee itseänsä ja vannoo: en tunne minä sitä ihmistä, ja ei pidä lukua mistään.

Mutta kun kukko lauloi ja Herra käänsi ja katsoi Pietariin, silloin vasta hänen sydämensä tuli liikutetuksi, ja hän huomasi, mitä hän oli tehnyt. Nyt synti sekä oman olentonsa että meidän luontomme mukaan ei voi muuta kuin peljättää ja uhata meitä Jumalan vihalla ja täyttää sydämemme tuskalla, niin kuin näemme molemmista henkilöistä, sekä Pietarista että Juudaksesta. Juudas kun huomasi syntinsä, tuskastui niin, ettei tiedä minne mennä. Pietarin saavuttaa myöskin tuska, että hänen täytyy pistäytyä piiloon kansan seasta eikä voi kylliksi itkeä, niin kovasti hänen syntinsä häntä tuskastuttivat.

Semmoisessa tuskassa ja sydämen ahdistuksessa on tämä paras neuvo, että ensiksi nöyryytät itsesi Jumalan edessä ja tunnustat suoraan syntisi: Ah Jumala! olenhan minä vaivainen viheliäinen syntinen, enkä voi muuta (jos otat armosi pois minulta) kuin tehdä syntiä. Sitten että turvaat Jumalan sanaan ja lupaukseen, sanoen: mutta ole minulle armollinen sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden! Kun nyt sydän näin Jumalan sanalla itseään lohduttaa ja luottamuksella toivoo, että Jumala Poikansa tähden on sinulle armonsa suopa, silloin tuskan täytyy tauota ja lohdutus on varmaan seuraava. Tämä on ainoa oikea ja täydellinen parannus, että syntien tähden nöyryyttää itsensä sekä lohduttaa itseänsä Herrasta Kristuksesta ja hänen kärsimisestänsä.

Luther, Ahtisaarnoja. Tampere 1900, s. 104-105.