”Joka panettelijana käy, ilmaisee salaisuuden” (Snl. 11:13)
Monella on valitettavasti taipumus ilmaista asioita,
joista heidän tulisi vaieta. Harvassa on sellainen koti, jossa ei olisi jotain
salaista perhehuolta, josta sen jäsenet haluaisivat vaieta. Jonain heikkona
hetkenä joku perheenjäsenistä ilmaisee asian luotetulle ystävälle. Tämä taas
joko heikkoudesta tai tahallaan tuo sen ilmi toisille. Tällainen on syntiä,
josta Raamattu sanoo: ”Älä liiku panettelijana kansasi keskellä” (3.
Moos. 19:16). Salomo sananlaskuissaan varoittaakin meitä kielen synneistä.
Muistammehan kahdeksannen käskyn: ”Älä sano väärää todistusta
lähimmäisestäsi.”
Panettelijaa ei hallitse totuuden henki. Hänellä ei
ole rakkautta niitä kohtaan, joiden salaisuuksia hän paljastaa. Sillä näissä
niin kuin muissakin asioissa rakkauden lain tulee hallita. ”Jolla luotettava
henki on, säilyttää asian.” Rakkaus peittää paljon syntejä, mutta rakkaus
myös nuhtelee panettelun synneistä.
Suuri panettelija saatana tahtoisi lakkaamatta soimata
ja syyttää uskovia Jumalan edessä. Mutta meillä on suurempi edesvastaaja, Herra
Jeesus, joka puhuu Isälle meidän puolestamme. Ja meillä on Puolustaja, Pyhä
Henki, joka puolustaa meitä oman sydämemme syytteitä vastaan. Eikö meidänkin
pitäisi nyt olla lähimmäisemme puolustajia? Ei niin, että puolustaisimme
syntisiä, mutta sen sijaan nostakaamme langennutta, puolustakaamme
lähimmäistämme vääriä syytöksiä vastaan ja selittäkäämme asiat parhain päin,
niin kuin rakkaus vaatii.
Herra Jeesus, sinä annat anteeksi meidän vikamme ja
korjaat meidän erheemme. Auta meitä tekemään samoin lähimmäisillemme. Auta
puhumaan kun on puhuttava, ja vaikenemaan, kun on vaiettava. Aamen.
Voimattomalle voimaa. Sley 1967. s. 279-280. Toim. Gustav Aho.