Kevät ja kesän alku on sitä aikaa vuodesta, jolloin
maata kunnostetaan ja tehdään kylvöjä. Siementä kylvetään siinä toivossa, että
se itää, kasvaa ja tuottaa satoa. Viljelijä joutuu näkemään sen, ettei hän voi
käskeä siementä itämään ja kasvamaan. Mutta toisaalta aina uudelleen siemenen
kylväjä saa kokea itämisen ja kasvun ihmeen. Tämän ohella kylväjä joutuu
kokemaan myös sen, että rikkaruohot useinkin kasvavat runsain määrin.
Jeesus käytti opetuksessaan paljon arkielämän asioita
havainnollistaakseen opetuksen aiheitaan. Monessa kohdin hän viittaa myös
viljelyyn. Tunnettu on vertaus kylväjästä, joka lähti kylvämään. Tai vertaus
siitä, miten mies kylvi vehnää peltoonsa, mutta vihamies kylvi yöllä lustetta,
rikkaviljaa.
Jeesus selittää kylväjävertaustaan sanomalla, että
kylvettävä siemen on Jumalan sana. On tärkeää muistaa, että Jumalan sanassa on
itsessään voima. ”Jumalan sana on elävä ja voimallinen” (Hebr. 4:12; 1. Piet.
1:23). Opetuslapsilleen Kristus on uskonut sanan kylvämisen tehtävän. Paavali
sanoo tähän liittyen: ”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut
kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala,
joka kasvun antaa” (1. Kor. 3:6).
Jeesuksen kylväjävertauksessa kylväjä kylvi siementä
tuhlailevasti erilaisiin maaperiin. Näin Jumala menettelee antaessaan julistaa
evankeliumia kaikille ihmisille. Jumala on armossaan tuhlailevan rikas.
Kuten kylväjä joutuu kokemaan sen, että rikkaruohoa
voi tulla paljonkin, samoin Jumalan sanan kylvön ohella esiintyy myös
rikkaruohoa, ts. kiusaajan tekemää valheen ja harhan kylvöä. Se alkoi jo
paratiisissa, jossa kiusaaja asetti Jumalan sanan epäilyksenalaiseksi, ja se
jatkuu tämän maailmanajan loppuun asti.
Kiitos Jumalalle, että Hän on antanut meille sanansa!
Pysykäämme sanassa, pitäkäämme siitä kiinni, tarkastelkaamme asioita sen
valossa. ”Sanassas mua pidä, Jeesus, sit ei myrskyt lyö. Siinä säilyn, vaikka
saapuu ahdistusten yö. Vaikka kuinka myrsky raivoo, sana suojaa mun. Eksymään
se ei voi johtaa, onhan sana sun. Sanas säilyy, vaikka vaipuu taivaatkin ja
maa. Suo mun sille kalliolle, Jeesus, rakentaa!”