KRISTUS – OIKEA DAAVID

Sillä evankeliumi on kreikkalainen sana, joka merkitsee: hyvä sanoma, hyvä tieto, hyvä uutinen, hyvä julistus, josta lauletaan, puhutaan ja iloitaan. Niin kuin silloin kun Daavid voitti suuren Goljatin, hyvä sanoma ja ilahduttava uutinen levisi Juudan kansan keskuuteen siitä, että heidän hirvittävä vihollisensa oli surmattu ja heidät oli saatettu pelastettuina iloon ja rauhaan; sen tähden he hyppivät, lauloivat ja iloitsivat.

Samoin tämä Jumalan evankeliumi ja tämä Uusi Testamentti on hyvä sanoma ja viesti, joka on apostolin julistamana kaikunut kaikkeen maailmaan oikeasta Daavidista, joka on taistellut synnin, kuoleman ja perkeleen kanssa ja voittanut ne ja on siten lunastanut, tehnyt vanhurskaiksi ja eläviksi ja autuaiksi ilman omaa ansiota kaikki ne, jotka olivat olleet synnin vankeina, kuoleman vaivaamia ja pahan hengen vallassa, ja on saattanut heidät siten rauhaan ja jälleen kotiin Jumalan luo. Siksi he laulavat, kiittävät ja ylistävät Jumalaa ja ovat iankaikkisesti iloisia, mikäli he tämän vahvasti uskovat ja pysyvät uskossa.

Tämä sanoma ja ilahduttava viesti, tämä evankelinen ja jumalallinen uusi ilmoitus on nimeltään myös Uusi Testamentti. Sillä niin kuin se on testamentti, kun kuoleva mies määrää kuinka hänen omaisuutensa hänen kuolemansa jälkeen jaetaan nimeltä mainituille perillisille, niin Kristus on myös ennen kuolemaansa käskenyt ja säätänyt, että tätä evankeliumia pitää hänen kuolemansa jälkeen julistaa kaikessa maailmassa. Hän on siinä antanut kaikille niille, jotka uskovat, kaiken omaisuutensa, so. henkensä, jolla hän on niellyt kuoleman, vanhurskautensa, jolla hän on hävittänyt synnin sekä autuutensa, jolla hän on voittanut iankaikkisen kadotuksen. Nyt ei ole synteihin, kuolemaan ja kadotukseen kietoutuneella ihmisparalla missään tapauksessa ilahduttavampaa kuultavaa kuin tämä kallis ja suloinen sanoma Kristuksesta. Hänen täytyy sydämensä pohjasta nauraa ja tulla siitä iloiseksi, kun hän uskoo, että se on totta.

Luther, Esipuheet Uuteen testamenttiin, s. 11-12. Valitut teokset II. Juva 1983.