F. G. Hedberg
”Pankaa pois valhe ja
puhukaa totta. Jos vihastutte, älkää syntiä tehkö. Älkää antako auringon laskea
vihanne yli.”
Näemme tästä, että valhe
mainitaan ensimmäisenä vanhan ihmisen hyljättävistä teoista. Eikä ihmekään;
sillä valhe on vanhan käärmeen ominainen sikiö ja kaiken synnin alku. Valheen
kautta saatettiin esivanhempamme lankeamaan, valheen kautta viettelee vihollinen
vieläkin koko maailman. Mutta Kristuksen omien tulee noudattaa totuutta ja
välttää valhetta. Pankaa sen tähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin
lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä, kehottaa
apostoli. Maailma on vallan täynnä valhetta ja kavaluutta, ja jokainen ihminen
on luonnostaan valehtelija. Ja kuka voi luetellakaan, kuinka valhe ja petos
vallitsee kaikessa ihmisten seurustelussa. Moni kohtelee toista ystävän
muodolla, makein kielin, ja sydämessä on kuitenkin pelkkää valhetta ja petosta.
Niin kuin on kirjoitettu: ”Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellään he
pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla” (Room. 3:13). ”Heidän
suussaan ei ole luotettavaa sanaa” (Ps. 5:10). Joka on kokenut maailmaa, se
tietää nämäkin Raamatun todistukset täydeksi todeksi.
”Jos vihastutte, älkää
syntiä tehkö”
(v. 26). Pahaa, syntistä menoa tulee kyllä vihata, niin myös nuhdella ja
rangaista syntiä, mikä viimeksi mainittu on erittäin esivallan, opettajien,
vanhempien ja kaikkien niiden velvollisuus, jotka ovat isän ja äidin asemassa.
Sillä leväperäinen hallitus turmelee pian kansan, ja kurituksen puute pilaa
lapsen. Mutta apostoli lisää yhteisesti kaikille: ”Älkää syntiä tehkö.”
Tämä sana panee rajan kaikelle tarpeellisellekin vihastumiselle syntiä nuhdeltaessa
ja rangaistaessa. ”Silla miehen viha ei tee sitä, mikä on oikein Jumalan
edessä” (Jaak. 1:20). Sen tähden tulee esimerkiksi kristillisen isän, kun
hänen täytyy kurittaa lastaan, hillitä vihaansa, ettei tekisi syntiä, se on,
ettei liiallisella ankaruudella joko ärsyttäisi lastaan vihaan (Ef. 6:4) taikka
pelättäisi sitä araksi (Kol. 3:21). Ja kun valitettavasti yhteiselämässä
ihmisten kesken helposti nousee kiivastus ja äkillinen suuttumus luontomme
turmeluksen tähden, niin on kristittyjen ainakin muistettava tämä varoitus: ”Älkää
antako auringon laskea vihanne yli.” Jumalan lasten tulee aina pian leppyä
eikä kantaa päivääkään vihaa povessansa. Sillä jokainen, joka vihaa veljeänsä,
on murhaaja (1 Joh.3:15).
Ollos, Jeesus armias,
Sydäntemme valtias!
Vanha Aadam kuoleta
Armos suuren voimalla.
F. G. Hedberg, Elämän
sanoja, s. 307. Helsinki 1935.