”Taivasten valtakunta on
hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen
jauhoja, kunnes kaikki happani.” (Matt. 13:33)
Luther: ”Kristus tahtoo
tällä vertauksella lohduttaa meitä osoittaen, että jos evankeliumi kerran
uutena hapatteena on ihmiskuntaan istutettu, sen vaikutus ei lakkaa, vaikka
maailma katoaisi, vaan se tunkeutuu koko autuaaksi tulevan joukon läpi ja tulee
muidenkin luo, jotka ovat siihen otollisia, kaikkien helvetin porttienkin
tahtoa vastaan. Samoin kuin on mahdotonta erottaa taikinasta siihen sekoitettua
hapatetta, se kun on muuttanut koko taikinan luonnon, niin on myös mahdotonta
irrottaa kristittyä Kristuksesta. Kristus on hapatteen tavoin yhdistetty
kristittyihin, niin että heistä on tullut yksi ruumis, yksi joukko, yksi
taikina, yksi leipä. Sen vuoksi onkin turhaa, että perkele pyrkii karkottamaan
kirkkoa maailmasta ja vainoamaan sitä, erottamaan uskovaisia Kristuksesta kuin
hapatetta taikinasta. Pyrkimyksillään hän ajaa Kristuksen hapatteen vain sitä
syvemmälle kirkkoon. Taikina on hapatettu eikä perkele enää voi erottaa
hapatetta taikinasta. Keittäköön tai paistakoon, kärventäköön tai vielä lisäksi
polttakoon sen, niin on hapate, Kristus, siinä ja jää siihen tuomiopäivään
asti, kunnes kaikki läpikotaisin happanee, eikä mitään taikinasta jää
happanematta. Sen vuoksi jää sana, joka sekin on kirkkoon sekoitettuna,
pysyväksi loppuun asti. Tämä on meille lohdutukseksi, että voimme pilkata
perkelettä ja sanoa: Suutu vain, perkele, hapate on taikinassa, sinä tulet
liian myöhään. Tämän me näemme selvästi siitä, että kirkko on pysynyt tähän
asti, ja me tiedämme sen edelleenkin pysyvän, kunnes koko Israel on tullut
autuaaksi ja koko joukko hapatetuksi.”