KÄYKÄÄMME SEIMELLE !

Johann Gerhard, prof. (1582-1637)

 

Käykäämme paimenten kanssa Kristuksen seimelle, se on seur­akuntaan, ja me löydämme tämän lapsukaisen kapaloista, se on käärittynä pyhiin raamattuihin. Kätkekäämme mekin Marian, Herran pyhän äidin kanssa tämän suuren salaisuuden sanat, ja joka päivä muistellen niitä tarkasti tutkistelkaamme! Yhdistäk­äämme äänemme enkelien lauluun ja tuokaamme kiitosta näin suuresta hyvästä työstä! Riemuitkaamme ja iloitkaamme koko taivaallisen joukon kanssa! Sillä jos enkelit meidän tähtemme niin suuresti iloitsevat, kuinka paljoa enemmän ilon aihetta onkaan meillä, joille tämä lapsi on syntynyt ja lahjoitettu? Jos israelilais­et korottivat äänensä ilohuutoihin, kun heidän luokseen tuotiin liitonarkki, Herran lihaan tulemisen kuva ja varjo (1.  Sam. 4: 5), kuinka paljoa enemmän onkaan meillä syytä iloita, meillä, joid­en luokse saapuu itse Herra, lihaamme pukeutuneena? Jos Aabraham iloitsi nähdessään Herran päivän (Joh. 8: 56), kun Herra ilmestyi hänelle hetkiseksi ottamassaan ihmismuodossa, mitä onkaan meillä syytä tehdä, kun Herra alituisella ja irrottamattomalla sit­eellä nyt on itseensä liittänyt meidän luontomme? Ihmetelk­äämme Jumalan määrätöntä viisautta, joka osasi löytää muodon meidän lunastuksellemme, kun eivät enkelit eivätkä ihmiset mitä­än neuvoa tienneet! Määrätöntä hyvyyttä oli loukattu; määrätön hyvitys oli tarpeen. Ihminen Jumalan vihoitti, ihmiseltä hyv­itys vaadittiin. Mutta määrätöntä hyvitystä ei voinut ihminen antaa, eikä jumalallinen vanhurskaus ilman määrätöntä hintaa tyydytetyksi tulla. Sen tähden siis Jumala tuli ihmiseksi, että syntiä tehnyt hyvityksen antaisi, ja määrätön määrättömän hinnan maksaisi.     

 

Paimen 12/1923