LUTHERIN KIRJOITUSTEN

HEDELMÄLLISESTÄ LUKEMISESTA

C. F. W. Walther (1811-1887)

 

TEESI I

Luther oli uskonpuhdistaja ja antikristuksen paljastaja

 

Jotta saataisiin halua ja rakkautta Lutherin kirjoitusten lukemiseen ja tutkimiseen, on ennen muuta välttämätöntä tiedostaa elävästi, ettei Lutheria tule lukea tavallisten puhtaiden teologien joukkoon, vaan että hän on itsensä Jumalan valitsema kirkon uskonpuhdistaja sekä antikristuksen paljastaja ja kukistaja (2 Tess. 2:8, Ilm. 14:6-7).

 

Luther on ainoa teologi, joka on ennustettu Raamatussa. Hän on ilman pienintäkään epäilystä se enkeli, josta Ilm. 14:6 puhuu. Hän on epäilemättä se, joka 2 Tess. 2:n mukaan on saattava ilmi ja kukista­va antikristuksen. Että Luther on paljastanut antikristuksen, sen myöntää jokainen, joka vielä uskoo, että paavi on antikristus. Että hän on kukistanut hänet, sitä eivät monet tosin myönnä, mutta ei ole epäilystäkään, ettei hän olisi sitä tehnyt. Tosin hän ei ole tehnyt loppua paavikunnasta, mutta sen, joka nyt vielä antaa paavin vietellä itsensä, täytyy ensin hylätä Luther, sillä Luther on hänet osoittanut antikristukseksi niin selvästi, että ihmisen täytyy sulkea silmänsä, mikäli hän ei tahdo uskoa, että paavi on antikristus. Sitä, joka ei tahdo joutua paavin viettelemäksi, tämä ei voi eksyttää. Lutherin kautta Jumala on avannut tuhansien ja miljoonien sellaisten silmät, jotka aiemmin sokeuttaan kunnioittivat paavia Pietarin seuraajana ja Kristuksen sijaisena. Lutherilla ei ole vertaistaan kirkossa apostolien ja profeettain jälkeisenä aikana. Mainittakoonpa ainoakaan yksityinen uskonkohta, jota Luther ei olisi kaikkein selvimmin ja ihanimmin tuonut esille. Eikö nyt olisi sanomattoman suurta kiittämättömyyttä Jumalaa kohtaan, joka on lähettänyt meille tämän miehen, jos emme tahtoisi kuulla hänen ääntään? Silloin emme olisi tunteneet etsikkoai­kaa, jolloin Jumala on meitä lähestynyt. Millainen Jumalan viha tällaisesta seuraa, näemme tätä nykyä uusista saksalaisista teolo­geista, jotka eivät mitään tutki Lutherin esikuvan mukaan, jopa pohjimmiltaan halveksivatkin häntä, koska hän ei ole esittänyt totuutta ’tieteellisesti’. Jos modernit teologit joskus lainaavat häntä, sillä on aina jokin tietty tendenssi; mutta se ei tapahdu siinä tarkoituksessa, että hänet esitettäisiin totuuden todistajana. Sitä vastoin eräs vanha teologi nimittää Lutherin kirjoituksia ’Elian mantteliksi, jonka hän on taivaaseen mennessään jättänyt tänne*. Samoin Bugenhagen näkee Ilm. 14:6-7:n perin pohjin toteutuneen Lutherissa.

 

Siksi tämä teesi on erittäin tärkeä. Jumala saattaa kristikunnan vastuuseen siitä, jos se ei tunnusta tätä miestä kirkon uskonpuh­distajaksi. Me emme saa Lutherin kohdalla ajatella: ’Senhän mekin osaamme; yhtä hyvin kuin Luther on löytänyt totuuden, yhtä hyvin mekin löydämme sen ahkeralla tutkimisella.’ Ei, kun Jumala täyttää profeettansa Hengellä ja valolla, niin Hän tekee sen kirkon yhteiseksi hyödyksi; ja voi kirkkoa, jos se ei tahdo käyttää Jumalan työvälinet­tä, vaan kulkee tämän ohittaen! Kirkolla, jossa eivät ensinnäkään pastorit eivätkä sitten näiden kehotuksesta tavalliset kristityt opiskele Lutherin kirjoituksia, ei totisesti ole Lutherin henkeä, ja Lutherin henki on uskon, nöyryyden, yksinkertaisuuden puhdas evankelinen henki.

Kirkkomme muita dogmaatikkoja ei sovi asettaa Lutherin kanssa samalle lähtöviivalle. Lutherilla ei ollut takanaan mitään muuta kuin helvetillistä eksytystä. Hänen täytyi yksin käydä sisälle Raamattuun ja ammentaa sieltä totuus. Yksikään ihminen ei voi käsittää, miten se on ollut mahdollista. Se ehkä näyttää helpolta, mutta sen oli mahdotonta tapahtua ilman aivan erityistä Pyhän Hengen valaisua.

 

TEESI II

 

Miten Lutheria on arvioitu

 

Jotta saataisiin halua ja rakkautta Lutherin kirjoitusten lukemiseen ja tutkimiseen, on edelleen tarpeen lukea ne arvioinnit ja todistukset, joita kirkkomme suurimmat teologit ja jopa sen vihollisetkin ovat antaneet Lutherin teosten suuresta arvosta.

 

Nämähän ovat tunnettuja todistuksia, mutta niitä ei voida kylliksi arvostaa ja omaksua sydämiin. Näin sanoo Melanchthon: Tohtori Pomeranus [Bugenhagen] on grammaatikko, joka tutkii syvällisesti tekstin sanat. Minä olen dialektikko ja tarkkailen järjestystä, asiayhteyttä, yksityisiä osasia, johtopäätöksiä. Tohtori Jonas on puhuja ja ymmärtää asettaa asiat valokeilaan retorisella huolellisuu­della. Luther on tätä kaikkea, häneen ei voi kukaan meistä verrata itseään.” Näin kirjoittaa Doctor Germaniae, tuon ajan suurin oppinut. Melanchthon ei olisi lainkaan kyennyt sanomaan jotain tällaista pyrkiäkseen imartelemaan Lutheria.

 

Brenz lausui Lutherista seuraavan todistuksen: ”Luther yksin elää kirjoituksissaan, me kaikki olemme häneen verrattuina ikään kuin kuollut kirjain.” Edelleen Urbanus Rhegius kirjoittaa näin: ”Luther on sen tasoinen ja niin suuri teologi, että hänen kaltaistaan ei ole ollut millään aikakaudella. — — Tahdonpa sanoa, mitä ajattelen: me tosin kaikki kirjoitamme ja harjoitamme Raamatun käyttöä, mutta Lutheriin verrattuina olemme oppilaita; tämä arviointi ei lähde rakkaudesta, vaan rakkaus arvioinnista.”

 

Näin kirjoittavat kuitenkin myös kirkkomme viholliset. Kun Luther vuonna 1544 oli jälleen laatinut poleemisen kirjoituksen zwingliläisiä vastaan, sveitsiläiset tahtoivat vimmoissaan saattaa Lutherin vaikkapa mestauslavalle, mikäli heidän toivomustaan noudatettaisiin. Silloin kirjoitti Calvin: ”Tämän pyydän teidän painamaan mieliinne: ensinnäkin, millainen suuri mies Luther on ja millaisilla suurilla lahjoilla hän erottuu muista, millä rohkeudella, millä kestävyydellä, millä taitavuudella ja millä läpitunkevalla voimalla hän on tähän asti ahkeroinut antikristuksen valtakunnan kukistamiseksi ja samalla pelastuksen opin levittämiseksi. Tapaan usein sanoa: vaikka hän nimittäisi minua perkeleeksikin, niin minä osoittaisin hänelle niin paljon kunnioitusta, että tunnustaisin hänet erinomaiseksi Jumalan palvelijaksi.”

 

Calvin sanoo toisessa kohdassa, jossa hän kirjoitti Jes. 57:1:n johdosta: ”Olen sitä mieltä, että minun täytyi ennen kaikkia muita esittää tämä (esimerkki), sekä siksi, että tämä on aivan äskettäin esiintynyt, että myös siksi, että sen tulisi valaista niin ainutlaatuisen evankeliumin julistajan ja Jumalan profeetan luonnetta.”

 

Sellaiset kohdat pitäisi esittää uudemmille luterilaisille, jotka kummastelevat sitä, että me nimitämme Lutheria toiseksi Moosek­seksi tai toiseksi Eliaksi.

 

Beza, eräs toinen reformoitu opettaja, kirjoittaa seuraavasti: ”Luther oli totisesti ihailun arvoinen mies, ja se, joka ei huomaa hänessä Jumalan Henkeä, ei huomaa yhtään mitään.”

 

John Bunyan, tunnettu englantilainen baptisti, sanoo Lutherin Galatalaiskirjeen selityksestä: ”Minusta tuntuu, minun täytyy se lausua julki, että minun täytyy asettaa tämä Lutherin kirja, Galata­laisepistolan selitys, kaikkien kirjojen yläpuolelle (lukuun ottamatta pyhää Raamattua), joita koskaan olen nähnyt, koska se on niin ihana ja lohdullinen haavoitetulle omalletunnolle.”

 

Vieläpä Erasmus Rotterdamilainenkin yhtyy tähän Lutherin ylistämiseen ja kirjoittaa: ”Luther on liian suuri, että minä osaisin kirjoittaa häntä vastaan. Luther on liian suuri, että minä saattaisin ymmärtää häntä. Tosiaan, Luther on niin suuri, että luettuani pienen lehtisen Lutherin kirjoituksista opin enemmän ja saavutan suurem­man hyödyn kuin lukemalla koko Tuomaan [Tuomas Akvinolaisen teoksen Summa totius theologiae].” Melanchthon kirjoittaa esipuheessaan Lutherin latinankielisten teosten Wittenbergin laitoksen kolmanteen osaan: ”Muistan, että Erasmus Rotterdamilaisellakin oli tapana sanoa: ei ole ketään toista taitavampaa ja parempaa selittäjää niiden kaikkien joukossa, joiden kirjoitukset meillä on tallella apostolien ajan jälkeen.”

 

Samanlaista ilmausta käyttää paavilainen oppinut Masius, joka kirjoittaa: ”Yhdellä lehdellä, joka on lähtöisin Lutherin kynästä, lienee enemmän perusteellista teologiaa kuin toisinaan jonkun kirkkoisän koko kirjassa.”

 

Johann Georg Hamann suositteli ystävälleen Lindnerille, joka aikoi opiskella teologiaa, hänen ilmaisuaan käyttääksemme ”kolmea peruskirjaa”, nimittäin Raamattua, vanhaa hyvää virsikirjaa ja ”kolmas on Lutherin pienempien kirjoitusten kokoelma, jonka Rambach on julkaissut. Tästä kirjasta Te löydätte uskomme pääop­peihin tämän kirkkomme isän valikoituja ajatuksia ja selityksiä, jotka ovat sekä poleemisia että käytännöllisiä. Mikä häpeä meidän ajallemme (v. 1759), että tämän miehen henki, joka on kirkkomme perustanut, makaa niin tuhkan alla! Millainen puhetaidon vaikutta­vuus, millainen selityksen henki, millainen profeetta! Miten hyvältä Teille onkaan vanha viini maistuva, ja miten meidän tulisikaan hävetä omaa turmeltunutta makuamme! Mitä ovatkaan häneen verrattuina Montaigne ja Bacon, nuo hilpeän Ranskan ja syvämietteisen Englannin epäjumalat!”

 

Leopold Ranke, kuuluisa historiantutkija, kirjoittaa: ”Suvereenisem­min, voimallisemmin ei ole kai koskaan kirjailija esiintynyt minkään maailman kansakunnan keskuudessa. Ei myöskään saatettane nimetä ketään toista, joka olisi yhdistänyt mitä täydellisimmän ymmärrettä­vyyden ja kansanomaisuuden terveen, vilpittömän ihmisymmärryksen niin runsaaseen lennokkuuteen ja nerouteen.” (Saksan historia uskonpuh­distuksen aikana, 2. p., osa I, s. 349.)

 

Bengel kirjoittaa: ”Lutherin kirjoituksia pitäisi ehdottomasti lukea ahkerammin; mitä Mooses oli Israelin kansalle, sitä Luther on tietyssä määrin ainakin kristityille.” (Lainaus esiintyy Erlanger Zeitschrift, marraskuu 1872, s. 261.)

 

Buddeus sanoo: ”Onhan tunnettua, että kaiketi vähäpätöisim­milläkin, jotka tahtovat olla oppineita ja teologeja, on hallussaan Lutherin teokset, mutta oppimattomien parissa on paljon, jos tapaa heiltä tämän autuaan miehen Kirkko- tai Huonepostillan; muut teokset, jotka kuitenkin sisältävät paljon hyvää, ovat tuntematto­mia.” (Esipuhe Hallen laitoksen täydennysosaan, osa XIV, s. 766.)

 

Zeidler, kyseisen täydennysosan julkaisija, sanoo: ”Niinpä en tavannut runsaat kaksikymmentä vuotta sitten ketään, joka välitti näistä asioista, vaan minut naurettiin ulos ja tuumattiin, ettei minun pitäisi häiritä Lutherin rauhaa mokomilla hänen teostensa jälkipainok­silla eikä tuoda pöllöjä Ateenaan.” (Teoksen alkulauseessa.)

 

Teesi III

Missä järjestyksessä on parasta lukea Lutheria?

 

Henkilökohtaisissa Luther-tutkimuksissa älköön noudatettako aikajärjestystä.

 

Jos tahtoo oppia tuntemaan Lutherin kehityskulun, täytyy luonnollisesti lukea Lutheria aikajärjestyksessä. Mutta kenellä ei vielä ole oikeaa arvostusta Lutheria kohtaan tai mitään oikeaa ruokahalua hänen kirjoituksissaan olevaan ravintoon, älköön lukeko aikajärjestyk­sessä. On nimittäin itsestään selvää, että Lutherin ensimmäisissä kirjoituksissa moni asia on vielä hämärä. Se, joka nyt lukee esimer­kiksi 95 teesiä, ihmettelee, miten ne saattoivat nostattaa niin suuren kohun, kun niissä on vielä niin paljon hämäryyttä; mutta koska nämä teesit sisälsivät opin vanhurskauttamisesta, ne tekivät suunnattoman vaikutuksen Jumalan lapsiin, jotka istuivat pimeydessä. Nykyään Luther on historiantutkimuksen kohteena, häntä ei tutkita puhtaan opin löytämiseksi; ollaan nimittäin siinä luulossa, että teologia olisi nykyään edistynyt paljon pitemmälle.

 

Teesi IV

Lutherin itsensä painoasuun saattamat ja muiden muistiin merkitsemät teokset

 

Luther-tutkimuksia ei pidä alkaa niistä teoksista, joita Luther ei ole itse toimittanut julkaisukuntoon, vaan jotka hänen suullisten luentojensa kuulijat ovat vain kiireellä kirjoittaneet muistiin.

 

Nykyään pikakirjoituksen avulla on yhä vaikeaa kirjoittaa puhe muistiin täsmälleen sellaisena kuin se on pidetty, mutta tuolloin ei ollut vielä mitään käsitystä tästä taidosta [kehittyneemmässä muodossa]. Tästä sitten johtuu, että ne Lutherin teokset, jotka ovat kuulijoitten muistiin merkitsemiä, eivät lähes tulkoonkaan nouse niiden teosten tasolle, jotka Luther itse valmisti painokuntoon. Tuosta lienee vaikkapa lause pudonnut pois, tuolla on käytetty toista sanaa kuin Luther olisi käyttänyt, tähän on lisätty sellaista, mitä Luther ei ole lainkaan sanonut. Siksi ei sellaisista kirjoituksista tiedä koskaan aivan tarkkaan, onko meillä siinä puhdasta Lutheria. Mutta omassa kielenkäytössään Luther on jäljittelemätön. Hän on kirjoittanut mitä ihaninta, suloisinta, yksinkertaisinta saksaa, niin että jopa Grimm on sanonut meidän kaikkien olevan Lutherin oppilaita. Siksi tulee pitää varansa ja aina lukea johdannot, joista käy ilmi teoksen syntyhistoria. Kaikkien toisten muistiin merkitsijöitten rinnalla Luther antoi etusijan Crucigerille; myös Melanchthon kiittää Crucigeria.

 

Teesi V

 

Alkukielellä

 

Luther-tutkimuksia ei pidä alkaa lukemalla alun perin latinaksi kirjoitettujen kirjoitusten saksalaisia käännöksiä.

 

Käännökset saattavat silti olla melko hyviä. Jos alkuperäisteksti on erityisen hyvä, käännös ei koskaan saavuta sen tasoa. Siksi aloittelija kokisi Luther-opinnoissaan pettymyksen, jos lukisi ensin sellaisia käännöksiä. Lutherin teoksia on siellä täällä myös häväisty huonoilla käännöksillä, varsinkin vanhimpia kirjoituksia. Parhaisiin käännöksiin, joita meillä on Lutherin teoksista, kuuluu Genesis-kommentaarin käännös, jonka Basilius Faber ja Joh. Guden laativat, samoin kuin Galatalaiskirjeen selityksen käännös.

 

Teesi VI

 

Tosin on vain harvoja Lutherin kirjoituksia, joiden lukemisesta yksi ja toinen ei kiinnostuisi niin, että tekee niistä sen jälkeen pääluke­mistaan Jumalan Sanan ohella. Mutta sille, jolla ei vielä ole käsitystä näiden kirjoitusten ihanuudesta ja jonka siksi tulee ensiksi päästä tämän ravinnon makuun, ei pidä ehdottaa alkamista selitysopillisista ja saarnaopillisista teoksista.

 

Teesi VII

 

Sopivaa alkaa poleemisista kirjoituksista

 

Paras tapa innostua Lutherin kirjoitusten lukemiseen ja päästä näiden verrattomien teosten oikeaan arvostamiseen ja ymmärtämiseen on alkaa lukemalla poleemisia kirjoituksia, ennen kaikkea kirjoituksilla ”Että nämä sanat...” ja ”Suuri tunnustus Kristuksen ehtoollisesta” (1528) sekä paavikuntaa koskevalla ”Rooman paavikunnasta...”

(1520) ja kirjoituksella ”Hans Wurstia vastaan” (1541).

 

Nämä lauseet perustuvat esitelmöitsijän omaan kokemukseen. Lutherin poleemiset kirjoitukset ovat tosin nykyään sangen halveksit­tuja, mutta ne ovat suurenmoisinta, mitä ihmiskädellä on kirjoitettu. Niistä löytää Raamatun totuudet toteen näytettyinä, niistä näkee Lutherin sankarillisen uskon ja hänen hengellisen ilonsa. Tämän ohella kaikki niissä on ravitsevaa. Se, että Luther puhuu niin rajusti, johtuu siitä, että hän taisteli joko antikristusta tai viheliäisiä hurmahenkiä vastaan. Kaikkia sairauksia ei voi parantaa kirnupiimällä ja hunajalla, vaan täytyy antaa katkeraakin lääkettä. Lutherilla oli tiellään valtavan paksu tuhatvuotinen tammipuu; niinpä hän ei voinut kaataa sitä linkkuveitsellä, vaan hänen täytyi käyttää valtavia kirveitä ja teräviä sahoja. Samalla hänen sydämensä oli pakahtumaisillaan tuskasta niiden kurjien sielujen takia, jotka istuivat pimeydessä. Ken pahentuu hänen tuliseen intoonsa, pahentuu Jumalaan, joka on valinnut itselleen sellaisen työaseen.

 

Teesi VIII

 

Seuraavaksi uskonpuhdistusta koskeviin historiallisiin kirjoituksiin

 

Poleemisten kirjoitusten jälkeen siirryttäköön niin sanottuihin uskonpuhdistushistoriallisiin kirjoituksiin, esim. ”Kirkon babylonia­laisesta vankeudesta” sekä sen puolustuskirjoitukseen; edelleen kirjoitukseen ”Saksan kansan kristilliselle aatelille” jne.

 

Nämä ovat lähinnä tärkeitä aloittelijalle; hänenhän täytyy lukea ne kirjoitukset, joissa Luther laski uskonpuhdistustyönsä perustuksen.

 

Teesi IX

 

Sitten opetuskirjoituksiin

 

Tämän jälkeen seuratkoot opetuskirjoitukset sanan suppeassa merkityksessä, esim. ”Avaimista” (1530), ”Seurakunnan oikeudesta ja vallasta” (1523), ”Lähetyskirje saarnavirasta” (1523), ”Miten sielunpaimenten tulee saarnata koronkiskontaa vastaan” (1541), ”Sidottu ratkaisuvalta” (1525), ”Avioliittoasioista” (1530), ”Maalli­sesta esivallasta” (1523), ”Kehotus sakramentille” (1530), ”Kirkollis­kokouksista ja kirkosta” (1539) jne.

 

Teesi X

Vuorisaarna ja psalmien selityksiä

 

Mitä tulee selitysopillisiin kirjoituksiin, aloitettakoon Vuorisaarnan selityksellä ja sen jälkeen luettakoon Lutherin selitys Daavidin viimeisiin sanoihin sekä selitykset 2., 37., 45., 82., 110., 111., 117. ja 118. psalmiin.

 

Vuorisaarnan selityksessä kaikki on mielenkiintoista sille lukijalle, jolla on tavoitteena jumalalliseen totuuteen perehtyminen. Tässä teoksessa kaikki on yksinkertaisesti ja kuitenkin aivan selvästi selitetty. Samaten on Daavidin viimeisten sanojen selitys suuren­moinen teos.

 

Teesi XI

 

Saarnoja

 

Mitä tulee saarnaopillisiin teoksiin, luettakoon vähintään ennen jokaisen saarnan valmistamista postilloista asianomaisia saarna­tekstejä koskevat saarnat, samoin kuin ”Lyhyitä saarnoja eräälle ystävälle ohjeeksi”.

 

Ei siis pidä alkuaikanakaan kokonaan panna sivuun Lutherin saarnaopillisia kirjoituksia. Kun ehkä muutoin ei löydä jostakin Lutherin saarnasta paljon, niin ryhtyessään valmistamaan saarna huomaa, miten suuren määrän ajatuksia, jopa ilmaisujakin Luther antaa käyttöön. Viimemainittuja saarnoja [Lutherin teosten Walchin laitos, osa XII] ei saa jättää huomiotta, koska niistä löytää monenlais­ta, mitä ei ole perikooppisaarnoissa.

 

Teesi XII

 

Kirjeistä

 

Mitä tulee Lutherin kirjeisiin, niin luettakoon ennen kaikkea ne, jotka on kirjoitettu valmistauduttaessa Augsburgin valtiopäiviin ja niiden kestäessä samoin kuin valtiopäivien avajaisia koskevat, ylipäänsä kaikki kirjeet, jotka liittyvät kirkollisiin tapahtumiin.

 

Kauniimpaa ei ole kirjeisiin kirjoitettu. Sellaisella uskolla, sellaisella ilolla ja voitonvarmuudella ei ole vertaistaan. Vasta silloin saa oikean käsityksen tapahtumista, kun lukee, mitä Luther niistä kirjoitti.

 

Teesi XIII

 

Tee muistiinpanoja

 

Älköön kukaan yrittäkö täydellisesti merkitä muistiin lukemiaan Lutherin kirjoituksia, vaan vain sen, mikä niissä on itselle antanut tärkeitä tietoja, olivatpa ne eksegetiikassa tai dogmatiikassa, saarnaa varten kerättyjä tai Raamatun ja kirkkohistorian tietoja. Lukija tehköön itselleen luettelon otsikoista tarkoin mainiten, missä aihe on ja miltä ajalta se on peräisin: Merkitköön vähintään sellaisen kohdan, jota ei halua unohtaa, alleviivaamalla tai huutomerkillä reunassa ja muulla sellaisella, paitsi jos kohta on lyhyt ja erottuu muista myös suurenmoisen muotonsa takia. Silloin se merkittäköön muistiin sanasta sanaan. Lukija kerätköön itselleen erityisesti lukemattomat peruslauseet, lentävät lauseet, määritelmät, sananlaskut ja muut sen kaltaiset, jotka sisältävät usein kokonaisen maailman täynnä jumalisia ajatuksia. Kohdat, joihin ei ollenkaan pääse sisälle, voi merkitä kysymysmerkillä tai kirjoittaa lapulle ja tuoda mukanaan [kirkkokunnan alueen tai pastorien] kokoukseen.

 

Lutherin kirjoitusten perinpohjainen muistiin merkitseminen ei ole erityisen hedelmällistä, sillä Luther ei työskentele niin, että etenisi ankaran ajatuskulun mukaisesti, vaan hän ryntää eteenpäin kuin kokonaisen taistelurivistön kanssa. Siksi tulee usein merkinneeksi muistiin kohtia, joilla ei ole lainkaan merkitystä, mikäli ne otetaan pois asiayhteydestään. Toimittakoon teesin suosituksen mukaisesti. Varsinkin lyhyet kohdat ovat usein siksi ihania, koska Lutherilla, kun hän on sisäisesti eläytynyt johonkin asiaan, sanat ja sisältö ovat kuin ruumis ja sielu, jotka eivät voi olla ilman toisiaan.

 

Reunamerkinnöillä voi ilman suurta vaivaa lyhyessä ajassa kerätä itselleen suuren aarteen.

 

Lukija älköön säästäkö Luther-painoksiaan liian paljon. Joka elämänsä aikana on käyttänyt pilalle yhden Erlangenin laitoksen, ei ole mitään haaskannut.

 

Ne kohdat, joihin ei kerta kaikkiaan pääse sisälle, sisältävät usein kaikkein syvimmät teologiset ajatukset. Jos tapaa sellaisia kohtia, ei saa suoda itselleen lepoa, kunnes on perusteellisesti tutkinut niiden sisällön.

 

Erityisen käytännöllisenä apuna Lutherin tutkimiseen on asiahake­misto.

 

Teesi XIV

 

Apua vaikeitten kysymysten selvittämiseen

 

Niin usein kuin joku törmää vaikeaan teologiseen kysymykseen, etsiköön Lutherin teosten sana- ja asiarekisterin avulla saadakseen Lutherilta selityksen asiaan kaikista sitä koskevista kohdista.

 

Tätä tulee pitää sääntönä itselleen. Luterilaisen saarnaajan pitäisi toki tietää, miten Luther on arvioinut tärkeitä teologisia kysymyksiä. Hän ei ole mikään oraakkeli, mutta hänen arviointinsa on äärimmäi­sen tärkeä meille. Luettakoon kaikki kohdat, joissa hän käsittelee kyseistä aihetta. Joka näin tekee ahkerasti, saa pian Lutherista rakkaan ystävän ja havaitsee, ettei voi löytää ketään parempaa neuvonantajaa. Ken ei näin tee, ei hyödy Lutherin käytöstä.

 

Teesi XV

 

Lainauksia saarnoihin

Kukin laatikoon itselleen kokoelman sellaisia kohtia, joita tahtoo lainata saarnassaan. Mutta niiden täytyy olla sellaisia, jotka ovat yhtä lailla tärkeitä sisällöltään kuin klassisia ilmaisultaan. Pelkkä vetoaminen Lutherin kantaan on vaarallista silloin, kun sillä saadaan aikaan vaikutelma, ikään kuin vaadittaisiin uskoa Lutherin auktori­teettiin. Saarnaajan täytyy ensiksi todistaa asia Jumalan Sanasta, ja vasta sitten Luther saa astua esiin todistajana.

 

Ei riitä, että kauniin kohdan tavatessaan päättää käyttää sitä, vaan se tulee myös kirjoittaa muistiin, mieluiten erityisesti tätä tarkoitusta varten varattuun vihkoseen. Sellaiset kohdat tekevät ainutlaatuisen vaikutuksen ihmisiin. Tosin niiden täytyy olla valikoituja kohtia, joiden sisältö ja muoto vetoavat lukijain ymmärrykseen ja sydämeen. Luther-lainauksien suhteen on tehtävä samoin kuin laulunsäkeistöjen, joita myöskään ei lainata ennen kuun ajatus on saatettu huippukoh­taan; silloin lainaus seuraa voimallisena päätöksenä.

 

Teesi XVI

 

Ei pidä loukkaantua Lutherin kieleen

 

Varottakoon loukkaantumasta Lutherin yksinkertaiseen kieleen, toistoihin tai näennäisiin ristiriitaisuuksiin. Lutherin kielen täytyi olla yksinkertaista: hänet oli kutsuttu puhdistamaan kristikansa, ei oppinutta maailmaa. Oletetut tautologiat ovat tarkoituksellisia keinoja tehdä lukijalle totuus selkeäksi ja ajaa se aivan hänen sydämensä syvyyksiin. Moititut ristiriitaisuudet ovat joko vain näennäisiä tai selittyvät sillä, että Luther ei saanut täyttä totuutta yhdellä kertaa kuin taikaiskusta.

 

On suurta sokeutta, jos loukkaannutaan Lutherin yksinkertaiseen kielenkäyttöön. Mitä auttaisi kansaa, jos Luther esittäisi asiansa korkealentoisilla sanoilla? Ja mitä haittaa oppineita, jos asia esitetään heillekin yksinkertaisessa muodossa? Lutherin korkein periaate oli tulla ymmärretyksi.

 

Saman asian useampikertainen toistaminen hieman eri sanoilla on Lutherin tapa saattaa totuus lopullisesti ymmärrykseen ja sydämeen. Tästä sanoo J. J. Rambach: ”On totta, että kun Luther tulee tärkeään kohtaan, hän ei voi tyytyä esittämään sanottavaansa vain kertaalleen, vaan hänen on tapana toistaa ja teroittaa sitä useita kertoja peräjälkeen. Mutta juuri siinä piilee hänen mestarillisuutensa, että hän osaa ilmaista samanlaisia asioita aina uusilla sanoilla, niin ettei siis hänen toistojaan voi lainkaan pitää tyhjinä ja tarpeettomina tautologioina, vaan niitä täytyy ennemminkin verrata usein toistuviin vasaran iskuihin, joilla naula upotetaan yhä syvemmälle seinään.” (Esipuhe Lutherin saarnoihin rakkaudesta jne. 1 Joh. 4:16-18:n johdosta.)

 

Ristiriitaisuuksista omissa kirjoituksissaan Luther puhuu itse teostensa Walchin laitoksessa, osa XVI, 1119s.

 

Teesi XVII

 

Joka päivä Lutheria virkistykseksi

 

Ottakoon kukin itselleen tavaksi lukea joka päivä jotakin Lutherin kirjoittamaa ja paetkoon hänen teoksiinsa varsinkin, kun tuntee itsensä kuivaksi, väsyneeksi, masentuneeksi, surulliseksi, neuvot­tomaksi ja kurjaksi. Valitkoon silloin itselleen erityisesti kirjeet elvytyksekseen, vahvistuksekseen ja virkistyksekseen. Oma Luther­painos tulee tehdä niin tutuksi, että voi löytää jokaisen kirjoituksen ilman paljoa aikaa vievää etsiskelyä.

 

Suomentanut Risto Relander. Julkaistu aiemmin osana C. F. W. Waltherin teosta Oikea näkyvä kirkko. Jyväskylä 1999. Julkaistu suomentajan luvalla.