JOULUSAARNA

F. G. Hedberg

”Iloitse suuresti, tytär Siion, riemuitse, tytär Jerusalem, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja hän on, on nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla” (Sak. 9:9).

Kaikki ihmiset, katsokaa ja huomatkaa: tämä päivä on vapahduksen päivä! Ennustus on toteen käynyt: ”Sinun kuninkaasi tulee sinulle.” ”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus”. Seimessä makaa lapsi, joka on kuningasten Kuningas ja herrain Herra. Korkea on hänen herrautensa! Se käsittää taivaan ja maan sekä yli luodun maailman, ja katso, hän on kuitenkin sydämesi kuningas! Hän on likeisin sukulaisesi, likeisempi kuin isäsi ja äitisi, vaimosi ja lapsesi. Sillä Hän on lihaasi ja vertasi ja lähinnä sinua. Ja Katso, Hän tulee nyt sinun tykösi, tahtoo tulla sinua niin lähelle, kuin ei kukaan muu voi tehdä; tahtoo tulla sydämeesi, niin, sydämessäsi Hän tahtoo aina asua! Hän itse lausuu: ”Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle” (Ilm. 3:20). ”Joka minua rakastaa, hän pitää minun sanani”, ja hänen luonaan tahdon asua. Niin lähelle sydäntäsi tahtoo Kuninkaasi, Ylkäsi ja Jumalasi, Immanuel tulla.

Ota, oi ota vastaan. Anna ovesi olla avoinna! Ylkäsi tahtoo tulla vieraaksesi, ja tahtoo ikuisesti yhdistyä sinuun; niin, ikuisesti kihlata sinut morsiameksensa. Niin tahtoo Hän sinua lähestyä. Hän vanhurskas Auttaja, vanhurskaudellaan tehdäkseen myös sinutkin syntisen vanhurskaaksi; Hän tahtoo auttaa sinua, vapahtaa sinua. Hän sanoo itse: ”Minä tahdon heitä päästää helvetin vallasta ja vapahtaa heitä kuolemasta. Kuolema, minä tahdon olla sinulle myrkky; helvetti, minä tahdon olla sinulle surma” (Hoosea 13:14). Sen kaltainen Auttaja on Hän, sinun Kuninkaasi Siionissa. Sen tähden ”ole iloinen ja iloitse suuresti”. Älä siitä pahene, että Hän tässä maailmassa on niin halpa ja ylönkatsottu, ulkonäöltään köyhä kuningas, joka vajassa syntyi ja makaa seimessä! Sillä katso, Hänen köyhyytensä on sinun rikkautesi, Hänen alhaisuutensa sinun kunniasi, Hänen heikkoutensa sinun väkevyytesi.

Tahdomme nyt tutkistella ja sydämeemme painaa (Luukkaan jouluevankeliumin aihetta): 1. Lapsi seimessä. 2. Enkelin ilmoitus. 3. Taivaallisen sotajoukon veisu. 4. Köyhien paimenten meno lapsen luokse Beetlehemiin.

1. Lapsi seimessä

”Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa” (Luuk. 2:1-7).

Pyhän tekstimme ensimmäinen osa kertoo eräästä mahtavasta keisarista, jonka hallituksen alaisena oli koko maailma, ja eräästä köyhästä lapsesta, joka syntyi valjussa vajassa ja laskettiin seimeen makaamaan.

Augustus oli mahtavan maailman hallitsijan nimi, joka jo 30 vuotta oli hallinnut koko silloin tunnettua maailmaa ja joka nyt sääti, että kaikki maailma piti panna verolle. Tämän vuoksi piti itse kunkin mennä syntymäkaupunkiinsa itsensä ilmoittamaan.

Siihen aikaan asui Galileassa Nasaretin kaupungissa eräs köyhä työmies, Joosef nimeltään, joka, samoin kuin hänen kihlattu morsiamensakin, Maria, oli Daavidin kuninkaallista sukua. Heidän piti sen vuoksi mennä Beetlehemiin Juudaan maahan, jossa heidän esi-isänsä Daavid 1000 vuotta sitten oli syntynyt ja jota sen tähden kutsuttiin Daavidin kaupungiksi. Pitkä oli matka, ja köyhiä kun olivat, täytyi heidän kulkea jalkaisin, vaikka oli talvi. Lisäksi oli Maria raskaana. Sillä nyt oli yhdeksän kuukautta kulunut siitä, kun hän sai sen ihmeellisen ilmestyksen Jumalalta, että hän, vaikka oli puhdas neitsyt, oli Pyhän Hengen vaikutuksesta synnyttävä pojan, jolle hänen tuli antaa nimeksi Jeesus, ts. Vapahtaja, ja joka oli oleva Korkeimman Poika sekä Israelin kuningas iankaikkisesti ja jonka valtakunnalla ei pidä loppua oleman. Sellaiset Herran sanat kuuli ja uskoi tämä köyhä neitsyt, ja sen tähden oli hän siunatuin kaikista vaimoista maan päällä, hän, joka kohta oli synnyttävä maailmaan luvatun Vapahtajan, Jeesuksen.

Mutta paljon sai tämä siunattu lapsensynnyttäjä kärsiä uskonsa koettelemukseksi. Tehtyään vaivalloisen matkan Daavidin kaupunkiin, Beetlehemiin, sai hän hämmästyksekseen kuulla, ettei hänellä ollut suojaa ihmisasunnoissa: ”Heillä ei ollut sijaa majatalossa!” Joosefin ja Marian, näiden köyhien ihmisten, täytyi viettää jouluyönsä halvassa vajassa. Ja tässä pimeässä, kylmässä tallissa synnytti nyt Maria pojan, josta Jumala enkelin kautta oli niin suuren lupauksen hänelle antanut. Hänen täytyi panna tämä ihmeellinen lapsi seimeen heinien ja olkien päälle. Oi ihmeitten ihmettä! Suuri oli siunatun neitsyen usko, mutta kova ja vaikea oli koetus. Mutta taivaallinen ilmoitus vahvisti häntä pian.

2. Enkelin ilmoitus

”Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: ’Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa’” (Luuk. 2:8-12).

Katso tuota valoa, joka loistaa jouluyön pimeydessä. Kirkkaammin kuin aurinko säteilee se Beetlehemin ympäristössä. Ja kumminkin on puoliyö. Kaikki ihmiset makaavat syvässä unessa. Eivät kuitenkaan kaikki. Muutamat köyhät paimenet valvovat kedolla vartioimassa karjaansa.

”Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti.” Ja kuka ihminen ei olisi peljästynyt nähdessään sen kaltaista? Kuolevaiset silmät ovat varsin heikot kestämään Herran kirkkautta. Liha ja veri vapisevat taivaallisten ilmestysten näkyessä. Itse pyhä apostoli Johannes vaipui enkelin ilmestyessä kasvoillensa maahan rukoilemaan ja oli kuin kuollut nähdessään Ihmisen Pojan taivaallisessa kirkkaudessaan.

Mutta hämmästyneille paimenille puhui nyt Jumalan enkeli nämä lohduttavat sanat: ”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon.” Niin tahtoo Jumala myös tänään lohduttaa näillä sanoilla kaikkia murheellisia ja hätääntyneitä sydämiä. Sen tähden, jos olet ollut huolissasi suuresta syntikurjuudestasi tai peljästynyt sydänraukkasi kovuutta ja kylmyyttä Jumalaasi kohtaan, joka sinua niin paljon rakastaa, niin kuulehan, mitä Herran enkeli myös sinulle huudahtaa: ”Älkää peljätkö!”. Vaikka syntikurjuutesi on suuri ja sanomaton, niin muista kuitenkin, että tässä ilmoitetaan sinulle suuri ilo, ”joka on tuleva kaikelle kansalle”, ja siis varmasti sinullekin, vaikka olisitkin kelvottomin ja suurin syntinen maailmassa. Tässä on apu ja parannus kaikille. Kaikki olemme saaneet Jumalalta Vapahtajan, Jeesuksen, joka Jumalan omasta olennosta on lähtenyt iankaikkisen Isän lähettämänä; Hän on Pyhällä Hengellä runsaasti voideltu ja vihitty olemaan autuaaksitekijämme, Herramme ja Jumalamme iankaikkisesti. Joka uskoo Häneen, se ei pakene; hän ei kuolemalla kuole, vaan elää iankaikkisesti (Jes. 28:16 ja Joh. 11:25-26). Sillä sellainen Vapahtaja on meille kaikille syntynyt ja annettu, joka on Kristus, kaikkien Herra, ja Hänet on korotettu Jumalan oikealle puolelle taivaassa ja Hänen valtakunnallaan ei pidä loppua oleman.

Häneen tulee meidän sydämestämme turvata, Hänen syntymisestänsä suuresti iloita ja Hänen sovintokuolemastansa sekä voitollisesta ylösnousemisestansa rohkeasti kerskata. Sillä huomaa tarkasti: Meille kaikille on Hän syntynyt ja meille kaikille Jumalalta annettu. Mitä siitä, jos Hän syntyikin tallissa, pantiin seimeen makaamaan ja kuoli ristinpuussa? Hänen alentumisensa on meidän korotuksemme, Hänen häpeänsä meidän kunniamme, Hänen kuolemansa meidän elämämme. Hän taittoi kuoleman paulat ja avasi meille taivaan ovet.

3. Taivaan ylistysveisu

”Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ’Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!’” (Luuk. 2:13-14)

Kun enkeli saarnaa, tottapa silloin taivaan sotajoukon veisata täytyy. Niin tapahtui myös sinä autuaana jouluyönä. ”Kohta oli enkelin kanssa suuri taivaallisen sotaväen joukko, jotka kiittivät Jumalaa ja sanoivat: Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” Enkelin ilmoitettua ihmisille ilosanoman Vapahtajan syntymisestä yhdistyi hänen kanssansa koko taivaallinen sotajoukko veisaamaan ylistysvirttä Jumalalle, kaikkein korkeimmalle, joka lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan kurjien vaivaisten syntisten pelastukseksi: Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa! Vaan meilläpä on paljon enemmän syytä iankaikkisesti kiittämään korkeinta antajaa, jotka itse saimme tämän suuren lahjan, sekä kaikesta sydämestämme yhtyä jo täällä taivaallisen sotajoukon ylistysvirteen: ”Ain’ Isää kiittäkäämme, Kun Poikansa Hän soi, Jeesust’ ylistäkäämme, Kun pelastuksen toi, Kiitetty Pyhä Henki kanss’, Kun meilt’ ei säästä lahjojans’ Nyt joulujuhlana.”

Mutta kuule! Taivaalliset veisaajat, jotka ensin ylistävät Jumalaa korkeudessa, kääntyvät kohta meidän ihmisten puoleen täällä maan päällä veisaten myös meille: Maassa rauha ja ihmisille Jumalan hyvä tahto! Näin kuuluu taivaan korkea tervehdys ensimmäisenä joulupäivänä enkelien julistamana. Rauha ja siunaus todellakin tulvailee Beetlehemissä syntyneen lapsen kautta maahan. Sillä Hänpä on oikea ”Rauhanruhtinas” (Jes. 9:5), jossa Jumala on sovittanut kaikki itsensä kanssa, Hänen ristinpuussa vuodatetun verensä kautta tehden rauhan kaikkien kanssa taivaassa sekä maan päällä (Kol. 1:20), että totuus maasta vesoisi ja vanhurskaus taivaasta katsoisi; että laupeus ja totuus keskenänsä kohtaisivat, vanhurskaus ja rauha toinen toisensa suuta antaisivat (Ps. 85:11-12), ja rauhalla ei pidä loppua oleman (Jes. 9:6) tämän Kuninkaan, Jeesuksen Kristuksen valtakunnassa. Ja tämä taivaallisen sotajoukon ihana jouluvirsi tulee varmasti täytetyksi. Jo nytkin on Jumalan rakkaus ja rauha Pyhän Hengen kautta vuodatettu kaikkiin niihin, jotka uskovalla sydämellä suosivat Beetlehemissä syntynyttä Rauhan ruhtinasta, Jeesusta. ”Rauha olkoon teille!” oli Hänen tervehdyksensä vapahdetulle, vähäiselle laumallensa. Mutta kun Hän kerran tulee suurena kunniansa päivänä valtakuntaansa valloittamaan, silloin kaikki viholliset masentuvat Hänen jalkojensa astinlaudaksi, ja silloin todella ei pidä rauhalla loppua oleman. Tosin on jo nyt Jumalan suosio ja rauha kaikilla niillä, jotka omistavat Jeesuksen uskolla, sillä Jumala, joka on laupeudesta rikas, on suuresta rakkaudestaan tehnyt meidät otollisiksi rakkaassa Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa, joka meille on syntynyt ja annettu.

4. Paimenten tulo Lapsen luo Beetlehemiin

”Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: ’Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti.’ Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä. Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu.”

Taivaassa on enkelien asunto, jonne he myös menivät ilmoitettuaan maailmalle lunastussanoman ja veisattuaan ihanan jouluvirtensä, ylistäen Jumalaa korkeudessa sekä julistaen rauhan maassa ja taivaallisen suosion kaikille ihmisille, jotka uskolla omistavat Beetlehemissä syntyneen Vapahtajan. Me tosin emme vielä voi seurata enkeleitä taivaan asuntoihin ollessamme vielä täällä lihassa ja vähän aikaa vieraina maan päällä. Mutta nyt tahdomme kuitenkin mennä paimenten kanssa Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä tapahtunut on, ”minkä Herra meille ilmoitti”. Mutta tiedämme hyvin, että Herramme Jeesus ei lepää lapsena Beetlehemin valjussa vajassa. Ei, Hän ei ole siellä; Hän nousi ylös, ja kuolleista nousseena istuu Hän nyt kunniansa istuimella taivaassa. Mutta juuri Hän, joka nyt taivaan korkeudessa kerubien ja serafien kumarrettavana hallitsee, on sama, joka muinoin lepäsi seimessä meille syntyneenä ja meille kaikille annettuna. Tätä rakkauden ihmettä tahdomme paimenten ja kaikkien Jumalan lasten kanssa halulla ja hartaudella katsella. Beetlehemissä löysivät paimenet Jeesuksen, ja he julistivat sen sanoman, joka tästä lapsesta oli sanottu. Mutta nimi Beetlehem on suomeksi ”leipähuone”, ja Jumalan sana on oikea leipähuone, jossa joka päivä voimme uskossa silmäillä, mitä Jumala on meille suonut ja ainoassa Pojassansa lahjoittanut. Tänäkin päivänä olemme saaneet kuulla Jumalan sanaa tässä Herran huoneessa: että iankaikkinen Isä on rakastanut meitä kaikkia ihmisiä ja jumalallisesta rakkaudestansa lahjoittanut meille ainokaisen Poikansa Vapahtajaksemme. Joka nämä sanat käsittää ja sydämessään uskoo, hänellä on oikea jouluilo, joka ikuisesti pysyy, kun sitä vastoin kaikki muu maallinen ilo pian katoaa kuin savu tuuleen. Mutta autuaat ovat ne, jotka Jumalan sanaa kuulevat ja kätkevät sen uskoviin sydämiin. Niin teki myös pyhä neitsyt. Hän kätki kaikki sanat, jotka Jeesuksesta puhuttiin, ja tutkisteli niitä sydämessään. Autuas on, joka niin tekee.

Mutta hurskaat paimenet ”palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu.” Niin palaamme mekin taas maalliseen kotiimme, mutta kätkekäämme sydämeemme, mitä Jeesuksesta on ilmoitettu, ylistäkäämme ja kiittäkäämme Jumalaa Hänen ihmeellisestä armostansa ja rakkaudestansa, kun Hän lahjoitti ainokaisen Poikansa autuudeksemme. Sen tähden kehottaa meitä apostoli: ”Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!” (Fil. 4:4).

Helsinki 1905. Kieliasua muokattu. Raamatunkäännökset pääsääntöisesti KR 38:sta.