PÄÄKIRJOITUS * HANNU LEHTONEN

”Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: ’Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.

Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.’” (Luuk. 2:9-12)

Raamatussa on hyvin paljon kohtia, joissa Jumala lähestyy ihmistä sanoen ensi sanoikseen, kuten enkelit jouluyönä paimenille: ”Älkää peljätkö”. Jumala tietää, että me suuresti tarvitsemme tätä sanomaa. Syntiinlankeemuksen tapahduttua Aadam ja Eeva pakenivat Jumalaa ja pelkäsivät Häntä. Ja samalla pakomatkalla on koko ihmiskunta.

Ihminen saattaa kehottaa toista olemaan pelkäämättä tai huolehtimatta, mutta ilman todellista perustetta. Jumala ei menettele näin. Kun hän sanoo: ”Älä pelkää”, Hän antaa myös perusteen, miksi meidän ei tarvitse pelätä. Niinpä enkelit kehottivat paimenia sanoen: ”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.”

On suuri asia, että meillä on lepytetty Jumala, lausuu Luther. Ja näin on. Syntiinlankeemuksen seurauksena ihmisellä on sellainen käsitys Jumalasta, että hänet täytyy saada jollain tavalla lepytettyä, koska Häntä on loukattu. ”Havaitsemme, että ei‑kristityn sielussa vallitsee tietoisuus syyllisyydestä eli paha omatunto, rangaistuksen pelko ja sen seurauksena sisäinen Jumalan pakeneminen, ponnistelu rangaistuksen välttämiseksi omin teoin ja, koska tämä ponnistelu ei johda päämäärään, johon pyritään, kuolemanpelon ja toivottomuuden tila (Ef. 2:12; Hebr. 2:15)”, lausuu Franz Pieper Kristillisessä dogmatiikassaan.

Syntiinlankeemuksen jälkeenkin ihminen tuntee jossain määrin lakia. Onhan laki kirjoitettu meidän sydämiimme jo luomisessa. Ja lain periaate on, että rikkojaa kohtaa rangaistus. Omatunto todistaa siitä, että laki on kirjoitettu meidän sydämiimme. Mutta evankeliumia ihminen ei tunne luonnostaan yhtään. Hän ei tiedä eikä käsitä, että Jumala on lepytetty Kristuksen uhrin kautta, että Jumala on nyt rauhan suhteessa maailmaan. Tätä me emme itsestämme tiedä, emme käsitä emmekä usko, ellei Pyhä Henki kirkasta sitä meille evankeliumin kautta ja vaikuta, että sen uskomme.

Mutta Raamatun varma ja iloinen todistus on, että Jumala on lepytetty Kristuksen uhrin kautta, että Jumala on antanut sydämessään anteeksi kaikkien ihmisten kaikki synnit jo silloin kun Kristus kuoli ristillä. Ja tästä syvimmältään saa sisältönsä ja merkityksensä tuo sana: Älä pelkää. Meillekin on Jumala suuren lahjan antanut: ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:16).