LUKIJOILTA:
Naiset ja pappeus
Teologian tohtori Kari Kuula katsoo (Länsi-Suomi 15.9.), ettei naispappeuden
vastustukselle ole teologisia perusteita, koska nuoren ja innokkaan
kristinuskon aikaan varsinaisista papeista ei puhuttu vaan Pyhän Hengen
koettiin toimivan kaikkien kristittyjen kautta.
Myös Luther opetti, että kaikki kristityt – sekä miehet että naiset – ovat
Kristuksen pappeja, joilla on valta saarnata Jumalan Sanaa, nuhdella synnistä
ja julistaa syntejään katuvalle synninpäästö, mutta Luther
huomauttaa Jumalan säätäneen seurakunnan julkisen opetusviran miehille. Kuula
sanoo, että kirkossa siirryttiin miesjohtajuuteen ympäröivän yhteiskunnan
vaikutuksesta, vaikka alkukirkon seurakunnissa oli
naisjohtajiakin. Näkemyksensä tueksi Kuula viittaa Ilmestyskirjassa mainittuun
naishenkilöön mutta jättää kertomatta, mitä tästä sanotaan: ”Ja Tyatiran
seurakunnan enkelille kirjoita... minulla on vähän sinua vastaan, että sallit
sen vaimon Jesabelin, joka itsensä profeetaksi sanoo, opettavan ja minun
palvelijoitani viettelevän, salavuoteudessa makaavan ja epäjumalan uhria
syövän” (Ilm. 2:18,20).
Kuula toteaa, että Johanneksen evankeliumissa naiset ovat merkittäviä
keskustelijoita, jotka käsittelevät Jeesuksen kanssa syvällisiä kysymyksiä.
Evankeliumi kuvaa tosiaan, miten Jeesuksen keskustelukumppaneiksi kelpasivat
hyljeksitytkin naiset. Naiset olivat niin ikään ylösnousemuksen ensimmäisiä
todistajia, mutta apostoleiksi Jeesus kutsui Johanneksen evankeliuminkin mukaan
vain miehiä.
Apostoli Paavali käsittelee aihetta monessa
kirjeessään ja sanoo Herran käskyksi, ettei naisten sovi toimia seurakunnissa
opettajina. Luther mainitsee Pyhän Hengen säätävän näin Paavalin suun kautta.
Kuula sanoo, että kirkon käytäntöön ottama miespappeus johtui mukautumisesta
ympäröivään yhteiskuntaan, mutta eikö asia ole päinvastoin: Kuulan puolustama
virkakäsitys johtuu kirkon mukautumisesta ympäröivään
yhteiskuntaan.
Kristuksen kirkon opetuksen ja käytännön perustana on
kirkon Herran käsky
eikä yleinen mielipide.
Juha-Lassi Tast
Rauma