PARAS RUKOUS

”Sen tähden emme mekään, siitä päivästä alkaen, jona sen kuulimme, ole lakanneet teidän edestänne rukoilemasta ja anomasta, että tulisitte täyteen hänen tahtonsa tuntemista kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärtämisessä” (Kol. 1:9).

Me rukoilemme teidän edestänne, että tulisitte täyteen hänen tahtonsa tuntemista. Tämä on paras rukous. Ei ole hätää, jos on päästy näin pitkälle. Tässä kuitenkin sanotaan, ettei tätä tuntemista ole käsitettävä vain kuulemalla, vaan että on tultava sitä täyteen ja kasvettava alati siinä. Hyvin olette aloittaneet. Te olette nuoria, virkeitä taimia.

Kaikki ei ole kuitenkaan sillä tehty, että aloitetaan hyvin tai että asia kerralla opitaan. On kysymys sellaisesta tuntemisesta, jossa on harjoittauduttava koko elinaikamme voidaksemme ymmärtää sen täydellisemmin. Jumalan tahdon tuntemista ei olekaan vain se, että tiedämme hänet taivaan ja maan luojaksi, joka antoi meille kymmenen käskyä. Tämä ei auta meitä, koska emme täytä käskyjä. Tämän lisäksi meidän on pelastuaksemme välttämättä tiedettävä se, mistä Jeesus puhuu Johanneksen evankeliumin kuudennessa luvussa: ”Minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä.”

Määrättömän suurta on tietää, että synnissä syntynyt ihminen voi vakuuttautua siitä, että Jumala on äärettömässä laupeudessaan päättänyt olla lukematta meille syntiä. Hän tahtoo antaa sen anteeksi ja olla meille armollinen rakkaan Poikansa tähden. Tämän hän tahtoo meidän uskovan. Tällaiseen tietoon ei päästä kovinkaan helposti.

Luther, Mannaa Jumalan lapsille. Pieksämäki 1981, s. 28.