SAKRAMENTTI

Katoliset kirkkokunnat tunnustavat seitsemän sakramenttia; protestanttiset kirkkokunnat ja siis myös evankelisluterilainen ainoastaan kaksi: Pyhä Ehtoollinen ja Pyhä Kaste. Kaste on uuden syntymisen sakramentti, pyhä peso Pyhän Hengen kautta (Tiit. 3:5). Pyhä Henki pesee meidät synnistä ja kuolemasta ikään kuin Jumalan Karitsan viattomalla ja pyhällä verellä. Pyhä Ehtoollinen on hengellisen morsiamen yhdistys Ylkänsä Kristuksen kanssa, jossa me tulemme hänen lihansa ja verensä osallisuuteen. Niin kuin Pyhä Kaste on kristityn äidin kohtu, niin on Pyhä Ehtoollinen äidin rinta.

Kaikki alkukristikunnan opettajat ovat sanoneet sakramenttien vuotavan Kristuksen haavoista. Että se veri ja vesi, joka Kristuksen kylkihaavasta vuosi, merkitsi uuden testamentin sakramentteja, kastetta ja Herran ehtoollista, ja että se niissä molemmissa vieläkin juoksee, synnyttäen, puhdistaen ja raviten Kristuksen seurakuntaa. Joka siis Kristukseen kastetaan, se kastetaan Hänen kuolemansa ja ylösnousemisensa osallisuuteen, sekä pestään synneistään Kristuksen veressä. Hänet saatetaan siinä osalliseksi Golgatan siunatusta uhrista, jonka verivirtoihin hänet kasteensa hetkenä upotetaan ja haudataan, sekä vastauudesta synnytetään, jotta olemme ”luuta Hänen luistansa ja liha Hänen lihastansa”, Ef. 5:30.

Silmäillessämme pyhien apostolien ja uskonisien kirjoituksia, olemme varsin usein havainneet heidän puhuvan sakramenttien puolesta ja näillä autuuden pääkappaleilla rakennetaan lukijoitaan uskossa Kristukseen. Heidän esimerkkiänsä meidänkin tulee seurata ja Kristuksen evankeliumia saarnatessamme todistaa: ”Tämä on se, joka vedellä ja verellä tulee, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedellä, vaan vedellä ja verellä” (1. Joh. 5:6). Sillä molemmissa sakramenteissa taritsee ja jakaa Jumala autuutensa meille, puhdistaa meitä synnistä, tekee eläviksi ja ravitsee iankaikkiseen elämään. Niissä Hän meitä hengellisesti ja ruumiillisesti yhdistää itseensä, kun me kasteessa synnymme itse Jumalasta uudeksi ihmiseksi, ja pyhässä ehtoollisessa syömme Kristuksen ruumiin ja veren, jotta yhteytemme Kristuksen kanssa on hengellinen ja hengellisesti ruumiillinen. Tämä puhtaus on siis sakramentillinen, sillä ei kasteessa ”lihan saastaisuutta panna pois”, vaan synnit siinä upotetaan ja hukutetaan Jumalan anteeksiantamukseen. Sen tähden onkin ruumiimme kuoleman alainen. Mutta ylösnousemisessa emme enää synnistä mitään tiedä, vaan tämä heikko ruumiimme on Kristuksen kirkkaan ruumiin kaltainen.

Niin kuin siis Jeesus siunatussa veden pesossa, pyhässä kasteessa, meidät Hengellänsä sanan kautta uudesti synnytti ja yhteyteensä ensin istutti oman ruumiinsa jäseneksi, niin Hän tässä uuden liiton toisessa Sakramentissa meitä lihallansa sekä verellänsä ruokkii ja juottaa Hänessä kasvaaksemme ja Hänessä iäti elääksemme. Sellaista uskomme ja opetamme Kristuksen sanan voimasta: ”Ottakaa, syökää, tämä on minun ruumiini; juokaa tästä kaikki, tämä on uuden testamentin kalkki minun veressäni”. Tässä on nyt selvä ja puhdas sana, joka sanoo, että Kristus antaa meille ruumiinsa syödä ja verensä juoda. Siinä myös pysymme, uskomme ja opetamme, että ehtoollisessa syömme ja saamme Kristuksen totisen ja olennollisen ruumiin ja veren. Paitsi Kristuksen sanoja, on meillä uskollemme vahva perustus näissä pyhän Paavalin sanoissa: ”Se siunauksen kalkki, jota siunaamme, eikö se ole Kristuksen veren osallisuus? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole Kristuksen ruumiin osallisuus?” (1 Kor. 10:16) Siitä varsin varmaan päätämme, että pyhässä ehtoollisessa on Kristuksen ruumis leivässä ja veri viinissä totisesti läsnä, jaetaan ja nautitaan leivän ja viinin kanssa. Tämä paikka on ensin vastoin paavilaisten erehdystä, että leipä ja viini muka lakkaa olemasta leipää ja viiniä ja muutetaan Kristuksen ruumiiksi ja vereksi; toiseksi on tämä oppi vastoin reformeerattujen erhetystä, joiden mielestä siunatulla leivällä ja viinillä ja Kristuksen ruumiilla ja verellä ei ole mitään yhteyttä keskenänsä, etteivät leipä ja viini niin muodoin ole välikappaleita, joiden kautta nauttija tulisi Kristuksen ruumiin ja veren osallisuuteen. Mutta ettemme luulisi sen tapahtuvan ainoastaan uskon kautta, niin selittää pyhä apostoli asian ja nimittää leipää Herran Jeesuksen ruumiin osallisuudeksi ja viiniä hänen verensä osallisuudeksi, joka on pyhitetty ja siunattu siihen tarkoitukseen, että siinä ja sen kanssa tarjotaan meille Herran pyhä ruumis ja kallis veri, niin että yhtä totisesti, kuin minä suullani syön siunatun leivän, yhtä totisesti saan minä myös sen keralla Jeesuksen pyhän ruumiin, koska leipä ja ruumis Hänen sanansa kautta ja Hänen asetuksensa voimasta ovat sakramentillisesti yhdistetty toisiinsa. Me syömme totisesti sekä Herran Jeesuksen pyhän ruumiin että leivän ja juomme Hänen pyhän vuodatetun verensä, että viinin, kuitenkin kunkin tavallansa, luonnollisen luonnollisesti, mutta taivaallisen taivaallisesti ja yliluonnollisesti. Niin saamme yhdellä nauttimalla molemmat leivän ja viinin käsitettävällä, mutta ruumiin ja veren käsittämättömällä tavalla, kumminkin molemmat totisesti ja olennollisesti.

Ehtoollista voidaan ottaa vastaan kahdenlaisella tavalla: syömällä ja juomalla ruumiillisesti ja uskolla hengellisesti, sillä hengellinen syöminen on usko, joten uskovaiset syövät ja juovat kahdella tavalla yhtä aikaa, ruumiillisesti ja hengellisesti. Uskottomat syövät vain ruumiillisesti totisen ja olennollisen Jeesuksen ruumiin ja veren tuomioksensa. Sillä ei sakramentti vanhurskauta, vaan sakramentin usko. Että joka uskossa syö tätä uhrikaritsaa, syö itsensä iankaikkiseen elämään ja autuuteen. Hänessä syömme syntimme anteeksi ja iankaikkisen elämän. Siis ruumiimme ja sielumme kätketään iankaikkiseen elämään.

Janne Lamminen, Todistaja 1943, n:o 6, s. 87-90.