Ehtoollisen asetussanoihin liittyy käskyn lisäksi myös
lupaus, josta olemme edellä jo kuulleet. Sen on määrä kannustaa ja vakuuttaa meitä
enemmän kuin mikään muu. Se sisältää näet nämä ystävälliset, suloiset sanat:
”Tämä on minun ruumiini, teidän edestänne annettu”, sekä: ”Tämä on minun
vereni, teidän edestänne vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi.” Kuten edellä
sanoin, näitä sanoja ei ole julistettu kiville eikä kannoille, vaan minulle ja
sinulle. Kristus olisi muutoin yhtä hyvin voinut pitää suunsa kiinni ja jättää
kaikki sakramentit asettamatta. Mieti siis tätä lupausta ja sijoita teidän‑sanaan
myös itsesi, muutoin hän puhuu sinulle turhaan. Hän ojentaa näet siinä meille
kaikille aarteen, jonka hän on tuonut taivaasta. Sanattoman ystävällisesti hän
kutsuu meitä sen luokse myös muulloin esimerkiksi lausuessaan Matteuksen 11.
luvussa näin: (Matt. 11:28) ”Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekeväiset ja
raskautetut, niin minä annan teille levon.” Näin hän kutsuu ja kehottaa meitä
sydämellisesti ja uskollisesti, jotta me pääsisimme osallisiksi korkeimmasta ja
parhaimmasta hyvästä. Siksi on todella synti ja häpeä, että me suhtaudumme
ehtoolliseen torjuvasti. Annamme kaiken mennä menojaan, kunnes vihdoin olemme
niin jäätyneet ja paatuneet, ettei meillä ole siihen minkäänlaista halua eikä
rakkautta. Ehtoollista ei saa pitää vahingollisena asiana, jota on juostava
karkuun. Päinvastoin sinun on ymmärrettävä, että se vasta onkin pelastavaa,
lohdun tuovaa lääkettä, joka auttaa sinua antamalla elämän sekä sielulle että
ruumiille. Sillä jos sielu on pelastettu, on ruumiskin saanut avun. Miksi me
sitten suhtaudumme ehtoolliseen kuin myrkkyyn, jonka nauttiminen on kuolemaksi?
Pitää kyllä paikkansa, että ihmiset, jotka väheksyvät
ehtoollista ja elävät epäkristillisesti, nauttivat tämän sakramentin omaksi
vahingokseen ja tuomiokseen. Eihän heille ole mikään hyväksi eikä
pelastukseksi. Heidän käy samoin kuin sairaan, joka ei piittaa lääkärin
kielloista, vaan syö ja juo mielensä mukaan. Mutta toisin on niiden laita,
jotka tuntevat heikkoutensa, mielivät siitä vapaaksi ja kaipaavat siihen apua.
Heidän tulee pitää ehtoollista kallisarvoisena vastamyrkkynä, joka tuhoaa
heissä itsessään olevan myrkyn. Tähän tarkoitukseen meidän on sitä käytettävä.
Sinun on näet määrä saada tässä ehtoollisen sakramentissa Kristuksen suusta
syntien anteeksiantamus. Se sisältää ja tuo mukanaan Jumalan armon ja Hengen
kaikkine lahjoineen. Se antaa turvaavan suojan ja voiman kuolemaa, Perkelettä
ja kaikkea onnettomuutta vastaan.
Näin on Jumala antanut sinulle molemmat, Kristuksen
käskyn ja Kristuksen lupauksen. Mutta tarvitset ehtoolliselle menemistä varten
vielä lisäkannustimen, joka on sinussa itsessäsi. Se on sinun oma, ahdistava
hätätilasi. Sen tähden Jumala on antanut käskynsä, siksi hän kutsuu sinua
lupauksellaan. Kristus itse näet sanoo näin: (Matt. 9:12) ”Eivät terveet
tarvitse parantajaa, vaan sairaat.” Hän tarkoittaa niitä ihmisiä, joita synti,
kuolemanpelko sekä lihan ja Perkeleen kiusaukset vaivaavat ja rasittavat. Jos
siis mielesi on raskas ja tunnet heikkoutesi, mene luottavaisin mielin
ehtoolliselle ja anna sen virvoittaa, lohduttaa ja vahvistaa itseäsi. Jos näet
aikomuksesi on odottaa hetkeä, jolloin voisit kaikesta edellä mainitusta
vapautuneena astua puhtaana ja kelvollisena ehtoolliselle, saat kyllä jäädä
ikuisesti odottamaan, sillä Kristuksen tuomio sinusta on kuuluva: ”Jos kerran
olet puhdas ja sovelias, et tarvitse minun apuani, enkä minäkään puolestani
kaipaa sinua.” Kelvottomia ovat siis ainoastaan ne, jotka eivät tunne
rikkomuksiaan eivätkä myönnä olevansa syntisiä.
Luther, Iso katekismus. Jyväskylä 1979, s. 162-163.