SAARNAAJIEN TODISTUKSIA:

Pelastava ja kasvattava armo

Tauno Keisala, Soini

”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa” (Tiit. 2:11-12)

Paavali kirjoittaa oppilaalleen Tiitukselle Jumalan suuresta armosta ja rakkaudesta, joka on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, siis meillekin. Jumalan armo ilmestyi aivan nähtävällä tavalla, kun Jeesus syntyi tänne maailmaan. Johannes toteaa: ”Ja me katselimme hänen kirkkauttansa, sen kaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta” (Joh. 1:14).

Enkelin ilmoituksessa paimenille oli aivan sama sanoma: ”Minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle. Teille on syntynyt Vapahtaja.” Tässä sanotaan, että kaikille ihmisille. Jos sanottaisiin, että yksikin on kelvoton tuohon armoon, silloin varmaan ajattelisimme, että minäköhän se olen. Mutta oi armoa suurta ja autuutta, kun sanoma kuuluu kaikille. Kristus armon toi. “Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa, eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan” (2. Kor. 5:19).

Hän, Jeesus, Jumalan uhrikaritsana kantoi maailman synnin ristin kuolemaan saakka. Hänen kuolevilta huuliltaan kuului huuto: ”Se on täytetty!” Silloin Taivaan Isän sydämessä tapahtui anteeksiantamus kaikille ihmisille, vaikka sitä ei kukaan uskoisikaan. Mikä valtava armo siinä tapahtui, kun Jumala armollisessa tuomiossaan vanhurskautti koko maailman.

Päästäksemme tuon yleisen armon osallisuuteen, antoi Jeesus opetuslapsilleen saarnatehtävän. ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mk. 16:15-16).

Jumalan sana lain sanana näyttää syntimme, syyttää ja tuomitsee. Evankeliumissa on Jumalan voima, ja se synnyttää uskon ihmisten sydämissä. Omalla voimallamme emme näet voi Jeesukseen uskoa emmekä Hänen tykönsä tulla. Käykäämme siis Jumalan sanan kuulossa, sillä usko tulee kuulemisesta.

Ap. t. 16:14-15:ssä kerrotaan Lyydia-nimisestä naisesta, jonka sydämen Herra avasi ottamaan vaari siitä, mitä Paavali puhui: ”Ja kun hänet ja hänen perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen: ’Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä.’ Ja hän vaati meitä.” Hänestä huomaamme myös, miten Jumalan armo vaikutti rakkauden tekoihin. Aineessamme Paavali kirjoittaa, että armo kasvattaa meitä, että hyläten jumalattomuuden ja maailmalliset himot eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa.

Elämäänsä nähden kaikki kristityt ovat vielä vajavaiset ja ansiottomat palvelijat perisynnin tähden, joka meissä on. Mutta Jeesuksen lahjavanhurskaudessa olemme vanhurskaita ja kelvollisia - juuri siinä puvussa, jonka kasteessa saimme. Saakoon Herra avata sydämemme Lyydian lailla uskomaan ja armossa kasvamaan.