Viime aikoina sai paljon julkisuutta se, mitä
Valkealan seurakunnassa on tapahtunut. Tämän seurakunnan kirkkoherra kieltäytyy
palvelemasta alttarilla yhdessä naispappien kanssa. Kirkkoherran kanta on
aiheuttanut erilaisia reaktioita seurakunnassa. Näistä asioista uutisoitiin
hyvin näkyvästi, jopa televisiossa, mitä seurasi vilkas mielipiteiden vaihto
lehtien pääkirjoituksia myöten.
Virinnyt keskustelu on tuonut pintaan monia asioita.
Keskustelua seuratessa huomaa jälleen sen, että kyseessä on ennen kaikkea
Raamattu-kysymys. Vastakkain eivät ole kaksi eri tulkintaa Jumalan sanasta vaan
Jumalan sana ja sitä vastustava ideologia, joka esiintyy tasa-arvon nimissä.
Käytetyissä puheenvuoroissa on viitattu siihen, että
pappi on seurakunnan palvelija ja hänen täytyy seurata seurakunnan oikeana
pitämää Raamatun tulkintaa. Pappi onkin seurakunnan palvelija mutta myös
Kristuksen palvelija, ja Kristus on sekä seurakunnan että papin Herra. Papin
tulee noudattaa Herran tahtoa, joka on ilmoitettu Herran sanassa eli
Raamatussa. Seurakunnan oikeana pitämä Raamatun tulkinta on ennen kaikkea
luettavissa tunnustuskirjoissa, ja niihin papit sitoutuvat
pappisvihkimyksessään.
Pappi ei ole yksityishenkilö virassaan. Hänet on siihen kutsuttu ja valtuutettu sitä hoitamaan. Valkealassa seurakunta valitsi suurella ääntenenemmistöllä Petri Hiltusen kirkkoherrakseen. Sikäli kuin tiedän Hiltunen myös ilmoitti kysyttäessä kantansa naispappeuteen ja sen, miten hän tulee menettelemään.
Käydyssä keskustelussa on tullut esille
kirkolliskokouksen ponsi vuodelta 1986. Kun kirkolliskokous hyväksyi
naispappeuden, se samalla hyväksyi ponnen. Tämän ponnen tarkoituksena on taata
se, ettei naispappeutta vastustavia kirkon viranhaltijoita ja jäseniä voida
pakottaa toimimaan vastoin vakaumustaan. Ponnen olemassaolo viestittää myös
siitä jakautumisesta, joka on tosiasia kirkossa.
Valkealan seurakunnan tapahtumia koskevassa
televisiouutisoinnissa pisti silmään se, ettei kirkkoherraa ja muita
asianosaisia haastateltu. Miksi? Kirkkoherra Hiltunen käytti hiljattain
Kotimaassa puheenvuoron. Siinä on herätyshuudon tunto: ”Nyt olisi jo jokaisen
veljen ja sisaren korkea aika avata silmänsä sille tilanteelle, missä me
Suomessa elämme. Asetelma on tässäkin keskustelussa tullut selvääkin
selvemmäksi. Toisella puolen on maallistunut yhteiskunta humanistisine
ideologioineen, maallistunut media sensaationnälkäisine toimittajineen, suuri
joukko kirkon uskosta ja elämästä vieraantuneita kansalaisia sekä kirkon
liberaalit ja salonkikelpoisuutta vaalivat tahot. Toisella puolen taas on
joukko Kristuksen pieniä lampaita, jotka tahtovat kuulla Hänen ääntään ja
noudattaa Hänen tahtoaan. Toki on niitäkin, jotka koettavat tasapainoilla
välimaastossa; vielä.”