Ruotsalaisen edesmenneen piispa Bo Giertzin kirjoja on
julkaistu maassamme paljon. Giertzin useimmat kirjat ovat Raamatun selitystä.
Mikä on Giertzin oppi Raamatusta? On väitetty, että hänen oppinsa on hyvin
yhdistettävissä Pieperin yms. opetukseen. Arvioin asiaa ohessa tutkimalla, mitä
hän opettaa teoksessaan Uskon ABC, joka on eräänlainen kansanomainen uskonopin
kokonaisesitys.
Giertzin mukaan voidaan erottaa neljä erilaista
Raamattu-käsitystä:
1) Historiallinen raamattukäsitys I:
(Raamattu on syntynyt samalla tavalla kuin muutkin
kirjat. Se sisältää ihmisten ajatuksia Jumalasta.
2) Historiallinen raamattukäsitys II: Jumala on
ilmoittanut itsensä historiassa. Raamattu sisältää todistuksen tästä
ilmoituksesta. Raamatussa voi olla virheitä.
3) Luterilaisen puhdasoppisuuden käsitys, jonka Giertz
samaistaa läheisesti fundamentalismin kanssa. Sanainspiraatio-oppi: Raamattu on
erehtymätön myös historiallisissa ja luonnontieteellisissä yksityiskohdissa.
4) "Pelastushistoriallinen raamattukäsitys":
Jumala on antanut Raamatussa sanoman pelastuksesta
Mitä "pelastushistoriallinen
raamattukäsitys" sisältää?
Raamatun inspiraatio: Inspiraatio ei
johdu sanelusta
Giertz kirjoittaa: "On olemassa vielä neljäskin
käsitys. Sen mukaan Raamatun sana on inspiroitua. Tämä ei johdu kirjoittaessa
tapahtuneesta sanelusta, jonka ansiosta me olisimme saaneet tekstin,
joka on erehtymätön myös niissä yksityiskohdissa, joilla ei ole tekemistä
Jumalan ja hänen valmistamansa pelastuksen kanssa. Sen sijaan inspiraaatio
on sitä, että Jumala on antanut meille ... sanoman pelastuksesta"
(Uskon ABC 1974,26; allev. HL).
Giertz sanoo em. kohdassa kaksi asiaa: on olemassa
Raamatun inspiraatio, mutta tämä inspiraatio ei johdu (Pyhän Hengen) sanelusta.
Tämä on oikein sanottu, jos tarkoitetaan ns. mekaanista inspiraatiota, mutta
väärin, jos siten hylätään sanainspiraatio ts., se että Jumala on antanut
Raamatun sisällön sanasta sanaan Raamatun kirjoittajien kautta.
Valitettavasti Giertz näyttää sisällyttävän
"saneluun" molemmat, koska hän selittää Raamatun synnyn seuraavasti:
"Jumala on ohjannut koko sitä pitkää historiaa, jonka kuluessa Raamatun
kirjat ovat muodostuneet" (Uskon ABC 1974,26) sekä koska hän hylkää Raamatun
erehtymättömyyden. Verratkaamme tätä siihen, mitä professori Heikki Räisänen,
Suomen viime vuosikymmenien ajan tunnetuin raamattukriitikko, sanoo teoksessaan
Miten ymmärrän Raamattua oikein (1981,99): "Jos inspiraatio edellyttää
erehtymättömyyttä ja ristiriidattomuutta, käsitteestä on rehellisyyden nimessä
mahdotonta pitää kiinni. Sen sijaan inspiraation käsite voi olla
käyttökelpoinen, jos sitä tulkitaan väljemmin ja dynaamisemmin. Tällaista
kantaa edustaa Barr. Hänen mielestään on mahdollista puhua jopa
sanainspiraatiosta, kunhan siihen ei kytketä erehtymättömyyden ajatusta.
Raamatun teksteille oikeutta tekevä inspiraatio-oppi ei painota pyhien
kirjoitusten kirjoittamista, vaan tradition muovautumista Israelissa ja
alkukirkossa. Jos inspiraatiosta puhutaan, inspiraation täytyy kattaa
koko dynaaminen tradition muodostumis- ja muovautumisprosessi kaikkine
inhimillisine piirteineen".
(alleviivaukset HL). Barrin ja Giertzin kanta näyttäisi tämän
perusteella olevan hyvinkin läheistä sukua toisilleen.
Giertz lausuu: "Raamattu on muodostunut
sellaiseksi kuin Jumala on sen tahtonut olevan" (Uskon ABC 1974,27).
"Jumala on antanut näiden sanojen saada juuri tällaisen muodon sanoakseen
siten jotakin, mikä siitä sanottaessa tai kirjoitettaessa voitiin ymmärtää vain
osittain" (Uskon ABC 1974,28). "Jumala on ohjannut sitä
tapahtumasarjaa, jonka kautta kirjoitukset ovat saaneet sen muodon, jossa ne
nyt meille puhuvat" (Uskon ABC 1974,28). Edellä esitettyä käsitystä voi
sanoa sanainspiraatioksi vain lainausmerkeissä: Jumala on ohjannut
Raamatun muotoutumisen sanojen tarkkuudella.
Toisaalta Giertz kuitenkin sanoo: "Raamatun sana
on inspiroitua. Tämä ei johdu kirjoittaessa tapahtuneesta sanelusta, jonka
ansiosta me olisimme saaneet tekstin, joka on erehtymätön myös niissä
yksityiskohdissa, joilla ei ole tekemistä Jumalan ja hänen valmistamansa
pelastuksen kanssa. Sen sijaan inspiraaatio on sitä, että Jumala on antanut
meille ... sanoman pelastuksesta". (sama lainaus edellä). Giertzin käsitys
on tosiasiallisesti asia-inspiraatio, joka pukeutuu
"sanainspiraation" muotoon. Raamatun sanoma on pelastus Kristuksessa
ja tässä sanomassaan Raamattu on erehtymätön.
"Kaikessa tässä Jumala on ollut Henkensä kautta
vaikuttamassa niillä monilla eri tavoilla, joilla Hän voi vaikuttaa
ihmisiin ja maailman tapahtumiin. Näin Raamattu on saanut sen muodon, joka
sillä tulisi olla..." (Uskon ABC 1974,26; lih. HL). Tässä
periaatteellisesti tärkeässä lauseessa Raamatun erityinen inspiraatio
tosiasiallisesti tulee kielletyksi: "niillä monilla eri tavoilla"
tarkoittaa, että Raamatun synnyssä ei voida puhua mistään erityisestä
inspiraatiosta. Merkittävää on myös, että Giertz puhuu tässäkin Raamatun
"muodosta", ei sisällöstä!
Giertzin mukaan esim. historialliset ja
luonnontieteelliset yksityiskohdat ovat Raamatun kehystä, johon voi sisältyä
myös virheitä. Näin Giertz irrottautuu siitä opista, että Raamattu on
erehtymätön.
Giertzillä Raamatun suuri pääasia, pelastus
Kristuksessa, ja oppi Raamatun erehtymättömyydestä (inspiraation seurauksena)
joutuvat ristiriitaan. Pitäytyminen Raamatun täydelliseen erehtymättömyyteen
johtaa hänen mukaansa vaaraan lukea Raamattua biologian tai maantieteen oppikirjana.
Puhuessaan Raamatun olemuksesta Giertz siirtyy nopeasti Raamatun tarkoitukseen
ja mielestäni sekoittaa nämä kaksi keskenään. Tämän selityksenä on se, että
Giertz tosiasiallisesti käsittää Raamatun inspiraation asia-inspiraatioksi,
mutta ei sana-inspiraatioksi.
MITEN GIERTZIN RAAMATTU-OPPI NÄKYY
USKONOPIN OPETUKSESSA?
Luominen
Luomiskertomuksessa olennaista on sen
sanoma
Puhuessaan luomisesta Giertz lausuu: "Tämä ei
merkitse sitä, että luomiskertomus olisi vain jokin vanha taru, joka kertoisi
meille vain, 'kuinka siihen aikaan ajateltiin'. Päinvastoin: Tähän kehykseen
Jumala on sijoittanut sen sanoman, joka on hänen sekä lakia että
evankeliumia sisältävä Sanansa, hänen sanomansa siitä, mitä hän tahtoo meidän
tietävän maailman synnystä ja omasta luomisestamme ..." (Uskon ABC
1974,49; allev. HL). Luomiskertomus sanallisena esityksenä on
"kehys", josta löytyy sen "sanoma". Tämä on
asia-inspiraation sovellutus.
Edelleen hän sanoo: "Kristittyinä me voimme nähdä
tässä todisteen siitä, ettei Jumala ole tahtonut puhua meille siitä, mitä
aikaisemmin olemme nimittäneet sanoman kehyksiksi, ts. historiallisia ja
tieteellisiä yksityiskohtia koskevista enemmän tai vähemmän satunnaisista
maininnoista" (Uskon ABC 1974,48; allev. HL). Tätä vasten on mielenkiintoista
lukea, mitä täysin liberaali Raamatun tutkija kirjoittaa: "Kriittinen
tutkija on täysin samaa mieltä jonkun Erlandssonin kanssa siitä, että
luomiskertomuksen luomispäivät tarkoittavat kirjaimellisesti tavallisia päiviä
ja vedenpaisumus koko maailman peittänyttä tulvaa". (Heikki Räisänen,
Miten ymmärrän Raamattua oikein 1981,108).
Kehitysoppi
"Kun tieteen tutkimustulosten valossa näyttää yhä
todennäköisemmältä, että on tapahtunut kehitystä elämänmuodosta toiseen, niin
kristityn ei ole välttämätöntä käydä sitä kiistämään". (Uskon ABC
1974,50; allev. HL). "Muodostuivatko nämä lajit täysilukuisina ja
-muotoisina kerralla - kuten ennen uskottiin - vai perintötekijöissä
tapahtuneen muutosten sarjan kautta - kuten nykyisin pidetään todennäköisenä - sitä
voidaan pitää uskon kannalta yhdentekevänä. Epäuskon vastakohta on taas
siinä kristityn vakaumuksessa, että koko tämän kehityksen takana on Jumalan
ajatus ja Jumalan tahto". (Uskon ABC 1974,51; allev. HL). Ja edelleen
ihmisen luomisesta hän lausuu: "Tässäkään ei ole ratkaisevaa merkitystä
sillä, onko olemassa ero ulkonaisen ihmisen ja muiden, aikaisempien
elämänmuotojen välillä. Siinä tapauksessa on jossakin kehityksen kulun aikana
...tapahtunut se ratkaiseva rajanylitys, jonka jälkeen ensimmäiset ihmiset
kykenivät tuntemaan Jumalan ja olemaan tietoisia vastuusta hänen edessään.
Mutta tällainen on pelkkää arvailua. (Uskon ABC 1974,52; allev. HL)
Syntiinlankeemuksen selittämisen vertauskuvallisesti
Giertz hyväksyy: "Monet meistä ovat vakuuttuneita siitä, että
syntinlankeemuskertomus todella tahtoo sanoa, että juuri niin tapahtui
konkreettisessa tilanteessa ensimmäisille ihmisille. Myös ne, jotka tahtovat
antaa kertomukselle vertauskuvallisemman sisällön, löytävät siitä saman totuuden,
nimittäin että pahuus on saanut pysyvän otteen ihmisluonnosta". (Uskon ABC
1974,56-57; allev. HL). Sanoma on ainoa tärkeä ja siksi tapahtuman
historiallisuus ei ole ratkaiseva Giertzille, koska se on jälleen vain
"kehys" (ks. edellä: kehys-sanoma).