Martti Luther
“Ja
Joosef vietiin Egyptiin, ja Potifar, egyptiläinen mies, joka oli faraon
hoviherra ja henkivartijain päämies, osti hänet ismaelilaisilta, jotka olivat
hänet sinne tuoneet.
Mutta Herra oli Joosefin kanssa, niin että hän menestyi kaikessa, ja hän oleskeli isäntänsä, egyptiläisen, talossa. Ja hänen isäntänsä näki, että Herra oli hänen kanssaan ja että Herra antoi kaiken, mitä hän teki, menestyä hänen käsissään. Niin Joosef saavutti hänen suosionsa ja sai palvella häntä. Ja hän asetti hänet talonsa hoitajaksi ja uskoi hänen haltuunsa kaikki, mitä hänellä oli. Ja siitä ajasta lähtien, kun hän oli uskonut hänen hoitoonsa talonsa ja kaiken, mitä hänellä oli, Herra siunasi egyptiläisen taloa Joosefin tähden, ja Herran siunaus oli kaikessa, mitä hänellä oli kotona ja kedolla” (1 Moos. 39:1-5).
Kolmannessakymmenennessä seitsemännessä luvussa olemme kuulleet kuinka Joosef veljiensä kadehtimana ja vihaamana myytiin ventovieraille ja vietiin Egyptiin. Nyt Mooses jatkaa kertomalla miten hänen siellä kävi. Joosef, kuten sanottu, joutui viattomasti kärsimään veljiensä vihaa, myytiin kuin elukka vieraisiin käsiin ja joutui näin eroon kaikista ystävistä ja tuttavista. Meille ei ole kuvattu kaikkea sitä kurjuutta, mitä hän sai kärsiä. Vain pari kohtaa on meille kerrottu, jotta oppisimme saamaan lohdutusta siitä tavasta, millä Jumala pyhiään johtaa.
Olemme kuulleet kuinka Jumala hurskaalle Jaakobille oli luvannut lisätä hänen siemenensä kuin hiekan meren rannalla. Mutta mitä pitemmälle aika kuluu, sitä kummallisemmin Hän suhtautuu tuohon lupaukseensa, aivan kuin Hän ei milloinkaan olisi sellaista ajatellut saatikka puhunut. Jumala ottaa hänen varsinaisesta vaimostaan - silloin jo kuolleesta - syntyneet rakkaimmat poikansa, ensin Joosefin, sitten myös Benjaminin, joita hän piti varsinaisina perillisinään ja ehdottomasti rakasti.
Tosiaankin hän on ihmeellinen Jumala. Hän ryhtyy toimimaan niin järjelle käsittämättömällä tavalla, ettei kukaan sitä osaa uskoa. Jos Hän edes ennakolta olisi sanonut kuinka tulee käymään, niin se vielä olisi ollut uskottavissa, mutta nyt hän antaa hänen jäädä siihen luuloon ja uskoon, että Joosef on revitty ja saanut surmansa. Ei ole puhettakaan siitä että hänen tulisi uskoa pojastaan kerran tulevan Egyptin ylimmäisen ruhtinaan.
Mitä hänen siis on tehtävä? Hänen täytyy pitäytyä Jumalan sanaan ja ajatella: vaikka kaikki poikani kuolisivat, niin kuitenkin Jumala pysyy totuudellisena sanoessaan, että siemeneni on oleva kuin tähdet taivaalla ja hiekka meren rannalla. Hänen täytyy näin kulkea vasten virtaa ja tukahduttaa järkensä väitteet, vaikkakaan tämä hänelle ei suinkaan ollut mieluista, vaan päinvastoin on käynyt hänelle perin vaikeaksi ja karvaaksi, kuten Raamattu kertoo. Näin Jumala antaa pyhiensä joutua kauemmaksi kuin heidän luontonsa voi seurata ja kuitenkin jättää jäljelle heidän luontonsa - tässä tapauksessa suuren rakkauden ja mieltymyksen omaan poikaan. Hän käy heihin käsiksi ja koettelee, seurataanko paremmin omaa mieltymystään, jonka Hän tosin itse on antanut eikä sitä tuomitse, vaiko hänen sanaansa. Tuo on kaikki kyllä hyvää ja Jumalan luomaa, mutta kuitenkin Hän tahtoo käsitellä meitä näin, että Hän näkisi ja me itsekin huomaisimme, rakastammeko enemmän Häntä vaiko hänen lahjojaan, ja vahvistaa omiaan niin että he voivat riippua sanassa silläkin uhalla että heidän täytyisi luopua kaikista hänen lahjoistaan.
Tätä sanon jälleen sen tähden, ettei pyhistä tehtäisi pölkkyjä, vaan annettaisiin inhimillisen luonnon olla oikeuksissaan, esimerkiksi silloin, kun meihin koskee kipeästi menettäessämme jonkun hyvän ystävän, tai kun olemme nälissämme tai janoissamme, tai kuin meidän on kuoltava, tai toisaalta tuntiessamme hyvinvointia, kun olemme terveinä, saamme viettää rauhallista ja puutteetonta elämää. Emmehän tälle kaikelle mitään mahda. Jumalahan sen on sydämeemme istuttanut ja hänenhän on kaikki! Mutta se on tärkeää ettemme kaiken tuon tähden heitä Jumalan sanaa, emmekä pitäydy luotuihin enemmän kuin Häneen itseensä.
Huomaapa nyt, millä tavoin hän päätti Joosefista tehdä suurmiehen, jonka kautta maita ja kansoja ja erittäin hänen omaa kansaansa, isäänsä ja veljiään autettaisiin, ja että hänestä tulisi paras veljiensä joukossa. Mutta ennen kuin hän tähän asti pääsee, niin hän joutuu kovempien koettelemusten alaiseksikin kuin kukaan muu, ja sitä kestää kolmetoista pitkää vuotta, hänen seitsemännestätoista aina kolmanteenkymmenenteen ikävuoteensa asti. Tällä Jumala tahtoo meille opettaa, että Hän on oikea Isä ja että meidän suunnitelmamme ja ajatuksemme eivät ole minkään arvoisia. Sillä tässä hän riistää isän ja pojan toisistaan niin, että sydämet ovat haljeta tuskasta. Isältä ryöstetään poika. Poika joutuu vieraalle maalle kielentaitamattomana ja tietysti tuntematta ainoatakaan, jolta ystävänä voisi odottaa hyvää. Ja vielä enemmän. Kun Jumala sitten hankkii hänelle suopean isännän, ja hän tuskin on päässyt leipään kiinni, niin hän joutuu naisen tähden ojasta allikkoon ja saa, palveltuaan uskollisesti ja oltuaan esimiehelleen suureksi hyödyksi, viattomasti virua runsaasti kaksi vuotta vankilassa.
Joosefissa nähdään Jumalan viisaus ja hallitus - Jumala katsoo omiaan - Joosefin korotus Egyptissä
Joosefissa nyt näet ilmielävästi Jumalan viisaan johdatuksen ja hänen hellyyttä henkivän, jalomielisen lahjansa. Jumalan viisaan huolenpidon huomaat siinä, että vaikka hän tekeytyy niin vieraaksi sekä isää että poikaa kohtaan, kuitenkin pitää huolta pojasta paremmin kuin isä kaikkine varoineen konsanaan olisi voinut tehdä, ja antaa isän sitten nähdä poikansa loistossa sellaisessa, ettei tämä milloinkaan olisi osannut moista toivoakkaan. Eikö ole tosiaan ihmeellistä, että hänestä joka seitsentoistavuotiaana niin häpeällisesti myydään ja saa vielä istua vankilassakin, kolmentoista vuoden kuluttua, kun kaikki veljensä ja jo isänsäkin olivat hänet tyyten unohtaneet, tulee Egyptin korkein mies, kuningasta lukuunottamatta. Vaikka meillä olisi ainoastaan tämä kertomus, niin jo toki tästäkin pitäisi oppia miten Jumala maailmassa hallitsee, niin ihmeellisesti näet, että hän on lähimpänä siellä, missä luullaan perkeleen ja kuoleman olevan. Joosef luulee että Jumala ja ihmiset ovat hänet hylänneet; mutta Jumala vaalii häntä ja pitää hänestä huolta. Tosin hän sallii hänen joutua myydyksi ja vankeuteen ja näyttää siltä kuin ei hän olisikaan hänen luonaan, mutta kun tulee aika, niin hän asettaa hänet korkeimpaan kunnia-asemaan. Sattuvasti lausuu hänestä viisas mies Viisauden kirjassa: "Viisaus" s.o. Jumalan sana, "ei hyljännyt vanhurskasta" Joosefia, kun hänet myytiin, vaan on pelastanut hänet (Viis. 10:13).
Vanhat ovat siis pitäneet tätä Joosefin historiaa suuressa arvossa ja ihmetelleet Jumalan viisautta. Daavidkin sanoo siitä psalmissa: "Ja kun hän kutsui nälänhädän maahan ja kokonaan mursi leivän tuen, oli hän lähettänyt heidän edellänsä miehen: Joosef oli myyty orjaksi. Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin, siksi kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi. Niin kuningas lähetti ja päästätti hänet, kansojen hallitsija laski hänet irti. Hän pani hänet talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa haltijaksi" (Ps. 105:16‑21). Se oli salassa, mitä Jumala hänen kauttaan aikoi toimittaa. Kenenkään mieleen ei johtunut, että hänellä tuon miehen kärsimän kurjuuden kautta oli tarkoitus pelastaa niin suuri maa kansoineen. Mutta Jumala antoi hänen sydämeensä viisautta, ja siten tuli hänestä voimakas hallitsija, jolla oli mahdollisuus hyödyttää kansanjoukkoja. Jos hän olisi jäänyt kotiin, hän olisi pysynyt paimenena.
Punnitse siis ja vertaile näitä kahta asiaa: Joosef on ypöyksin kurjuudessa vieraalla maalla; hänen yksitoista veljeään kuvittelevat asiansa hyvin olevan ja hänen jääneen kuin jääneenkin ikipäivikseen kurjaksi vankiorjaksi. Silloin Jumala kokonaan kääntää asian ja tekee hänestä sellaisen mahtajan, niin että eivät ainoastaan hänen veljensä ole pakotettuja nöyrästi alistumaan hänen edessään, vaan koko maa ja koko kansa, kuningasta lukuun ottamatta. Katsohan, mitä saa aikaan se, että luotetaan Jumalaan ja odotetaan häntä! Isä ja äiti eivät kykene meitä auttamaan, vaikka heille tuleekin olla kuuliaisia. Jumala yksin on oikea isä, joka kaikesta hädästä ja kurjuudesta auttaa suurimpaan kunniaan.
Tämä esimerkki siis on oikea uskon kuvaus ja on omiaan meitä suuresti kehottamaan uskoon. Missä ikänä lienenkin, isänkodissa tahi kurjuudessa vieraalla maalla, tulee minun siis tietää, että Jumala sielläkin on kuin kotonaan, varsinkaan kun kukaan ei minua tue eikä turvaa ja minä siis olen aivan hylättynä.
Jos minä olisin saanut vapaasti valita, niin totta mielelläni olisin pysynyt loppuun asti sellaisen isän luona kuin Jaakob oli, jotta olisin saattanut sanoa: olenpa tosiaan hurskaan isän kodissa, jolla on Jumalan sana, kodissa, missä asuu Pyhä Henki ja Jumalan runsas siunaus. Mutta nyt Jumala ajaa pojan pois, kuljettaen hänet maahan, jossa vain perkele asuu ja hallitsee, jossa ei ole mitään Jumalasta ja jossa hänen täytyy oleskella henkensä kaupalla. Tämä on varmaankin kovasti koskenut häneen, varsinkin kun hän niin nuorena joutui pois isän kotoa. Hän ehti tosin isältään oppia ja käsittää sen sanan, jota tämä saarnasi, kuinka näet Jumala oli luvannut, että hänestä oli lähtevä Kristus; mutta sitten hänen täytyi lähteä isänkotoa ja päätellä, vaikka tuska sydämessä: silti en menetä Jumalaa joka täällä on; muuallakin on hän oleva kanssani. Sillä liha ja veri on myös nostanut päätään ja monta kertaa ovat hänen silmänsä kyyneltyneet hänen ollessaan kurjuudessa.
Jumala antaa omiensa paljon kärsiä.
Tämä tulisi meidän jo kerrankin oppia, mutta epäusko tuo mukanaan sydämen tuskaa ja kaikkea onnettomuutta. Mitä oli Joosefilla, kun hänet vietiin pois? He riisuivat häneltä vaatteet eivätkä jättäneet hänelle penniäkään. He möivät hänet kaukaiseen maahan. Siellä hän sai raataa eikä vuosikausiin ansainnut muuta kuin vaatteensa ja ruokansa ja siis kelpolailla hyödytti isäntäänsä. Näin Jumala sallii hänen kauan aikaa surussaan riutua, säästäen hänet kuitenkin nälkäkuolemasta. Mutta kun se aika on lopussa, niin Hän antaa korvaukseksi hänen valtaansa koko maan, niin että kaikki saavat häneltä elatuksensa ja hän saa käsiinsä koko toimeenpanovallan.
Tämän kaiken hän saavutti hellittämättömyydellään. Näin Jumala vielä meillekin tekisi jos noin voisimme olla pysyviä uskossa. Ei meillä nyt ole muuta Jumalaa kuin Hän, joka silloinkin hallitsi, juuri sama kaikkivaltias Isä, ja myöskin sama sanansa, että hän ei tahdo hylätä meitä.
Autuuden lähteillä. Helsinki 1917, s. 312-324