Sinä ehkä sanot, ettei Kristus ole käskenyt kastaa
lapsia eikä siitä ole yhtään esimerkkiä apostolien kirjoituksissa eikä
kirjeissä. Minä vastaan tähän: Ei hän ole erikseen käskenyt kastaa
aikuisiakaan, ei miehiä eikä naisia eikä erityisesti ketään muutakaan. Onko
meidän siis jätettävä kaikki kastamatta? Sen sijaan hän on kyllä käskenyt
kastaa kaikki pakanat, ketään erottelematta, sanoessaan Matteuksen evankeliumin
lopussa (Matt. 28:19): “Menkää ja opettakaa kaikki kansat ja kastakaa heidät
minun nimessäni” jne. Mutta melkoinen osa pakanoistahan on juuri lapsia!
Apostolien teoista ja pyhän Paavalin kirjeistä me
luemme, miten kokonaisia perheitä kastettiin (Ap. t. 10:48; Ap. t. 16:15,33; 1
Kor. 1:16). Lapset ovat aivan varmasti tärkeä osa perhettä. Näyttää siis siltä,
että samoin kuin Kristus käski apostolien opettaa ja kastaa erottelematta
kaikki pakanat, samoin he myös ovat tehneet kastaessaan kaikki perheeseen
kuuluneet. Jos he olisivat osanneet varautua siihen, että lahkolaiset pyrkivät
tekemään eron nuorien ja vanhojen välillä, he olisivat varmasti kumonneet tämän
kaiken vielä selvemmin. Ovathan he jo muutenkin kaikissa kirjeissään
kirjoittaneet paljon siitä, ettei kristittyjen kesken ole mitään arvoeroa eri
henkilöiden välillä. Pyhä Johanneskin sanoo 1. kirjeensä toisessa luvussa (1
Joh. 2:14) pikkulapsista, että he tuntevat Isän. Lapsikaste periytyy siis
varmasti apostoleilta, kuten myös pyhä Augustinus kirjoittaa.
Uudestikastajat menettelevät siis vaarallisesti
kaikissa asioissa. He eivät ole epävarmoja ainoastaan omassa asiassaan, vaan he
toimivat myös edellä mainittuja raamatunlauseita vastaan. Omasta päästään ja
vastoin Jumalan tahtoa he keksivät erotella ihmisiä. Vaikka he arvelisivatkin,
etten vielä ole heitä kyllin pätevästi kumonnut, heidän täytyy kuitenkin
kaikessa riidanhalussaankin vähintään pelästyä ja huolestua siitä, että he
tekevät väärin uudestikastaessaan noin epävarmojen perusteiden nojalla. Mutta
koska he ovat epävarmoja, seuraa jo siitä, että he toimivat väärin. Sillä
jumalallisissa asioissa ei saa olla epävarma, vaan niissä pitää pelata varman
päälle.
Jos uudestikastaja ei ole itsepäinen, vaan valmis
oppimaan, hänkin voi kuulla, että samoin kuin Johannes tuli uskovaksi ja
pyhäksi, kun Kristus tuli ja puhui äitinsä suulla, niin myös lapsi tulee
uskovaksi, kun Kristus kasteessa puhuu hänelle kastajan suulla. Onhan se hänen
sanansa ja hänen käskynsä, eikä hänen sanansa voi olla vaikuttamatta.
Uudestikastajankin täytyy myöntää, että asia saattaa todella olla näin. Hän ei
voi sitä lopultakaan täysin kiistää eikä sitä Raamatulla kumota. Jos taas hän
ei voi sitä lopullisesti eikä pätevin perustein kiistää, hän ei myöskään voi
aina pitäytyä uudestikasteeseen. Mikäli hän edelleen haluaa puolustaa
uudestikastamista, hänen on ensin aukottomasti todistettava, että lapset
kastetaan ilman uskoa. Olen siis mielestäni riittävän selvästi todistanut, että
heidän perustelunsa ovat epävarmoja ja pelkkää röyhkeyttä.
Vaikka he pystyisivätkin varmasti osoittamaan, että
lapset ovat kasteessa ilman uskoa, sillä ei olisi minun mielestäni mitään merkitystä.
Haluaisin silloinkin mielelläni tietää, millä perusteella he arvelevat
todistavansa, että lapset olisi kastettava uudestaan, jos he myöhemmin uskovat
tai tunnustavat uskonsa. Ei nimittäin riitä, että he sanovat: “Lapset on
kastettu ilman uskoa, sen vuoksi heidät on kastettava uudelleen.” Heidän on
myös perusteltava väitteensä.
Sinä sanot ehkä: “Kaste on väärä.” Entä sitten, onhan
se joka tapauksessa kaste. Itsessään se on aivan oikea kaste, siitä huolimatta,
vaikka se olisikin otettu väärin vastaan. Sillä sanat on lausuttu ja kaikki,
mikä kasteeseen kuuluu, on tehty yhtä täydellisesti kuin silloin, kun usko on
läsnä. Jos joku asia on itsessään oikea, niin ei sitä ole sen vuoksi
toistettava, että se on otettu väärin vastaan. Poistettakoon vääryys, niin
kaikki tulee oikeaksi ilman toistamistakin. Abusus non tollit substantiam,
imo confirmat substantiam. Väärinkäyttö
ei muuta asian olemusta; ilman olemusta ei voi olla edes väärinkäyttöä.
Jos nyt usko tulisi vasta kymmenen vuotta kasteen
jälkeen, miksi silloin olisi kastettava uudestaan. Onhan kasteessa tapahtunut
kaikki tarpeellinen ja se on toimitettu oikein. Nyt kastettu vain uskoo kuten
kaste vaatii. Eihän usko ole kastetta varten, vaan kaste on uskoa varten. Kun
siis usko tulee, silloin kaste tulee täydelliseksi, ja uudestikastaminen on
turhaa.
Aivan samoin käy silloin, kun tyttö menee jonkun
miehen kanssa naimisiin vasten tahtoaan ja täysin vailla aviollista kiintymystä
mieheen. Jumalan silmissä hän tuskin on miehensä aviovaimo. Kaksi vuotta myöhemmin
hän kuitenkin alkaa rakastaa aviomiestään. Onko heidän silloin mentävä
uudestaan kihloihin ja naimisiin? Onko nyt järjestettävä uudet hääjuhlat? Onko
ensimmäistä kihlausta ja vihkimistä pidettävä turhana vain sen vuoksi, ettei
hän heti ollut uskollinen aviovaimo? Varmaan monet pitäisivät sinua hulluna.
Onhan nyt kaikki kunnossa, koska hän on muuttunut ja kiintynyt siihen mieheen,
josta hän ei aiemmin välittänyt.
Entäpä jos aikuinen ihminen vilpillisesti menee
kasteelle ja sitten vuoden kuluttua tulee uskoon. Olisitko, ystävä hyvä, sitä
mieltä, että tällainen ihminen pitäisi kastaa uudelleen? Hän on ottanut oikean
kasteen väärin vastaan. Tarkoitatko sinä, että hänen vääryytensä tekee kasteen
vääräksi ja että inhimillinen väärinkäyttö ja pahuus ovat voimakkaampia kuin
Jumalan hyvä ja tuhoutumaton järjestys?
Jumala teki liiton Israelin kansan kanssa Siinain
vuorella. Monet ottivat kuitenkin tämän liiton vastaan väärin ja ilman uskoa.
Kun nyt nämä samat ihmiset myöhemmin tulivat uskoon, onko tämä liitto sen
vuoksi ollut väärä? Vai mitä sanot, ystävä hyvä? Täytyisikö Jumalan jokaista
varten tulla uudestaan Siinain vuorelle ja solmia uusi liitto?
Samalla tavalla Jumala antaa saarnata kymmentä
käskyään. Mutta koska muutamat ihmiset ymmärtävät ne vain korvillaan eli siis
täysin väärin, niin eivätkö ne muka enää olekaan kymmenen käskyä. Nyt ne eivät
enää kelpaa mihinkään, ja Jumalan täytyy antaa uudet kymmenen käskyä entisten
tilalle. Se ei enää riitä, että ihmiset tekisivät oikean parannuksen ja pitäisivät
entiset kymmenen käskyä. Sepä vasta olisikin merkillinen juttu, että
iankaikkisesti pysyvä Jumalan sana pitäisi muuttaa ja uudistaa yhtä usein kuin
ihmiset muuttuvat ja uudistuvat. Sehän pysyy muuttumattomana ja samana sen
vuoksi, että niillä, jotka nyt luopuvat siitä eivätkä pysy siinä, olisi luja
kallio, jolle he voisivat palata ja jolla he voisivat pysyä.
Entäpä jos alamaiset tekevät uskollisuudenvalan
hallitsijalleen vain siinä tarkoituksessa, että pääsisivät surmaamaan hänet,
mutta kolmen päivän kuluttua he kuitenkin rupeavat katumaan ja vakuuttavat
sydämestään olevansa kuuliaisia. Sano, ystävä hyvä, onko nyt taas tarpeen tehdä
uusi ja toinen uskollisuudenvala? Ei tietenkään, koska he nyt rehellisesti
pitävät sen valan, jonka he aikoinaan vannoivat vilpillisesti.
Jos me seuraisimme heidän tahtoaan, meillä riittäisi
kastamista joka hetkeksi. Minä voisin ottaa tämän raamatunlauseen "joka
uskoo" omaan käyttööni. Missä ikinä tapaisin kristityn, joka on langennut
eikä usko, siellä minä sanoisin: "Tämä ei usko, siispä hänen kasteensa on
ollut turha. Minäpä kastan hänet uudestaan." Ja jos hän lankeaisi
toistamiseen, sanoisin minäkin uudelleen: "Huomaatko, hän ei usko. Sen
vuoksi hänen edellinen kasteensa on turha. Hänet on nyt kastettava kolmannen
kerran." Näin minä jatkaisin. Aina kun hän lankeaisi tai alkaisi epäillä
uskoaan, minä sanoisin: "Hän ei usko, sen vuoksi hänen kasteensa on
turha." Hänen olisi siis mentävä kasteelle yhä uudelleen ja uudelleen,
kunnes hän ei enää lankeaisi eikä luopuisi uskosta. Näin hän noudattaisi tätä
raamatunlausetta "joka uskoo". Sanohan minulle, tulisiko kukaan
kristitty milloinkaan kastetuksi riittävän usein ja saisiko kukaan lopullista
varmuutta omasta kasteestaan?
Kaste kyllä pysyy oikeana ja riittävänä, vaikka
kristitty luopuisi uskosta ja tekisi syntiä tuhat kertaa vuodessa. Riittää,
että hän jälleen tekee oikean parannuksen ja uskoo. Ei häntä pidä aina kastaa uudelleen. Miksei
siis ensimmäinen kaste olisi riittävä ja oikea, jos kristitty myöhemmin tulee
oikeaan uskoon? Jos kaste on ilman uskoa, niin se on ilman uskoa, eikä sillä
ole mitään väliä, puuttuuko usko ennen kastetta vai sen jälkeen. Mutta jos
kaste on ilman uskoa, niin uudestikastajat haluavat tällä raamatunlauseella
"joka uskoo" narrata meidät muuttamaan kasteen olemuksen.
Vaikka siis uudestikastajat pystyisivätkin todistamaan
oikeaksi sen näkemyksensä, etteivät pienet lapset usko (mitä he eivät pysty
tekemään), niin he eivät minun mielestäni olisi osoittaneet sen enempää kuin
että oikeaa, Jumalan asettamaa kastetta ei ole otettu vastaan oikein, vaan
väärin. Mutta se joka osoittaa ainoastaan väärinkäytön, osoittaa vain sen, että
oikaisun tulee koskea väärinkäyttöä eikä asian olemusta. Väärinkäyttö ei
nimittäin muuta minkään asian olemusta. Kulta ei muutu oljeksi sen vuoksi, että
rosvo sen varastaa ja käyttää sitä omaksi edukseen. Hopea ei muutu paperiksi
sen vuoksi, että koronkiskuri keinottelee sillä vilpillisesti.
Osoittaessaan siis ainoastaan kasteen väärinkäytön,
uudestikastajat toimivat Jumalaa, luontoa ja järkeä vastaan, varsinkin kun he
yhdessä väärinkäytön kanssa haluavat muuttaa ja uudistaa myös kasteen. Juuri
näin kaikki harhaoppiset tekevät evankeliumille. Ensin he ottavat sen
vilpillisesti vastaan ja kuulevat sitä väärässä tarkoituksessa, ja sitten he
rientävät muuttamaan sitä ja tekemään siitä uuden evankeliumin. Missä tahansa
sinä siis tapaatkin uudestikastajia, siellä he toimivat väärin, pilkkaavat ja
sättivät Jumalan järjestystä. Ihmisten vääryyksien ja väärinkäytöksien vuoksi
he pitävät kastetta vääränä, vaikka he eivät pystykään osoittamaan noita
ihmisten vääryyksiä ja väärinkäytöksiä.
Heidän keskuudessaan on tekojen perkele, joka puhuu
uskosta, mutta tarkoittaa kuitenkin tekoja. Uskon nimellä ja varjolla hän johtaa ihmisraukkoja luottamaan tekoihin,
aivan kuten meille paavin vallan alla tapahtui. Meitä vaadittiin käymään
ehtoollisen sakramentilla ja näin tekemään kuuliaisuuden tekoja. Kukaan ei
mennyt sakramentille ravitakseen uskoa. Kun me olimme vastaanottaneet
sakramentin, silloin oli kaikki tapahtunut ja teko oli täytetty.
Myös uudestikastajat pakottavat ihmisiä luottamaan
tekoihin niin, että tultuaan kastetuiksi, he luulisivat kaiken olevan oikein ja
kunnossa. Näennäisesti he kyllä kerskuvat uskosta, mutta todellisuudessa he vähät
välittävät siitä. Jos heidän pitäisi etukäteen olla varmoja uskosta, he eivät —
kuten edellä olen jo sanonut — voisi enää milloinkaan kastaa yhtään ihmistä.
Jos he vakavissaan etsisivät uskoa eivätkä luottaisi tekoihin, heidän pitäisi
luopua uudestikastamisesta.
Muuttumaton Jumalan sana, joka kerran lausuttiin
ensimmäisessä kasteessa, pysyy ja kestää yhä. Sen vuoksi he voivat myöhemmin
uskoa siihen, jos tahtovat. Samoin he voivat myöhemmin uskossa ymmärtää sen
veden, joka kasteessa vuodatettiin heidän päälleen, jos vain tahtovat. Sillä
vaikka he toistelisivat tuota sanaa satakin kertaa, se on kuitenkin se sama
sana, joka lausuttiin ensimmäisessä kasteessa. Sen voima ei riipu siitä, kuinka
monta kertaa se lausutaan tai toistetaan, vaan siitä, että se on kerran
käsketty lausumaan.
Perkele näyttää varsinaisen taituruutensa siinä, että
hän kykenee pakottamaan kristityt uskonvanhurskaudesta tekojen vanhurskauteen.
Samoin hän pakotti galatalaiset ja korinttilaiset luottamaan tekoihin, vaikka
he olivat Kristuksessa, uskoivat vakaasti ja juoksivat hyvin, kuten pyhä
Paavali kirjoittaa (Gal. 5:7).
Martti Luther, Uudestikastamisesta. Martti Lutherin
kirje kahdelle papille. Kaste ja usko.
Jyväskylä 1991, s. 102-107. Otsikointi ja lihavointi toimituksen.