“Kristus on lunastanut meidät lain
kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme, sillä kirjoitettu on:
’Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu’.” (Gal. 3:13)
Sanotusta selviää, että evankeliumi on kaikista
opeista suloisin ja täpö täynnä lohdutusta; se ei puhu meidän eikä lain
teoista, vaan opettaa että meillä ansiottomilla ja kadotetuilla ihmisillä on
sanoin selittämätön ja arvaamaton Jumalan laupeus ja rakkaus: laupeas Isä
nähdessään lain meitä ahdistavan ja kirouksen alla pitävän ja että itse emme
millään keinoin voineet siitä vapautua, lähetti maailmaan ainosyntyisen
Poikansa, heitti kaikkien synnit kaikkineen hänen päälleen ja sanoi hänelle:
Ollos sinä, Pietari, se kieltäjä, Paavali, se vainooja, rienaaja ja
väkivallantekijä, Daavid, se avionrikkoja, se syntinen, joka paratiisissa söi
hedelmän, se ryöväri ristillä, sanalla sanoen, ollos sinä se kaikkien ihmisten
edustaja, joka olet tehnyt kaikkien ihmisten synnit! Mieti siis nyt, miten ne
maksaisit ja ne sovittaisit! Silloin laki tulee ja sanoo: Tästä minä tapaan
syntisen, jopa sellaisen, joka on ottanut itsessään kantaaksensa kaikkien
ihmisten synnit; minä en näe syntiä missään muualla kuin hänessä, hän siis
kuolkoon ristillä! Ja niin se karkaa hänen kimppuunsa ja surmaa hänet. Sitten
kun tämä on tapahtunut, on koko maailma puhdistettu ja sovitettu kaikista
synneistä, siis myös vapautettu kuolemasta ja kaikesta pahasta. Mutta sitten
kun synti ja kuolema on tämän ainokaisen ihmisen teossa pois otettu, Jumala ei
koko maailmassa, varsinkin jos se uskoisi, enää tahdo nähdä mitään muuta kuin
pelkkää puhtautta ja vanhurskautta, ja jos jäljellä olisi joitakin synnin
jätteitä, Jumala ei niitä kuitenkaan tarkkaisi tämän auringon, Kristuksen,
tähden.
Näin meidän pitää lain ja tekojen vanhurskautta
vastaan suuresti ylistää kristillistä vanhurskausoppia, vaikka tosin ei ole
sellaista kaunopuheista kieltä, joka voisi kyllin arvokkaasti puhua, saati
sitten kertoella sen ihanuutta. Niinpä onkin se todistus, jota Paavali tässä
tutkii, mitä tehoisin ja kaikkein parhain kaikenlaisen lihanvanhurskauden
vastustamiseksi; sisältyyhän siihen tämä kukistamaton ja vääjäämätön
vaihtoehto: jos koko maailman synnit ovat tämän yhden ainoan ihmisen
kannettavina, ne eivät ole maailman kannettavina; mutta elleivät ne ole hänen
kannettavinansa, ovat ne vielä maailman kannettavina; ja samaten: jos Kristus
itse tuli vikapääksi kaikkiin niihin synteihin, joita me kaikki olemme tehneet,
olemme me siis päästetyt kaikista synneistä, emme kuitenkaan itsemme, omien
tekojemme tahi ansioittemme nojalla, vaan hänen kauttansa. Mutta jos hän on
viaton eikä kanna syntejämme, saamme me niitä kantaa ja me kuolemme ja meidät
tuomitaan kadotukseen niissä. “Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka on meille
antanut voiton Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!” (1. Kor. 15:57). Amen!
Luther, Galatalaiskirjeen selitys s. 336-337. Helsinki
1957.