Kaksi kirjettä maisteri Simon Wolferinukselle,
Eislebenin pyhän Andreaksen
seurakunnan paimenelle, pyhässä ehtoollisessa jäljelle jääneiden leivän ja viinin
johdosta.
ENSIMMÄINEN KIRJE
4. Heinäkuuta 1543
Kunnioitetulle miehelle Herrassa, maisteri Simon
Wolferinukselle, pyhän Andrean seurakunnan pastorille, veljelleen Herrassa ja
uskolliselle kanssapalvelijalle!
1. Armoa ja rauhaa Herrassa! Korkean ikäni paljoksi onnettomuudeksi tulee vielä sekin, että sinä, rakas Simonini, ja herra Friedrich, pyhän Pietarin seurakunnan pastori kotimaassani [Eislebenissä], olette saaneet aikaan minulle murhetta. Et voi väittää vastaan, että olisimme kuulleet vain häntä sinun poissa ollessasi. Olen nähnyt sinun väitöslauseesi ja kirjeesi, joissa sinä raivoat niin katkeralla tavalla ikään kuin hän (Friedrich) olisi kirotuin olio paavilaisten joukossa, vaikka te molemmat olette samassa kaupungissa saman kansan paimenia, tosin erittäin suureksi pahennukseksi. Hyvä, oletetaan, että hän on loukannut sinua julkisessa saarnassa, minkä hän kieltää, ja johon minä en ota kantaa: miksi sinä et ole käsitellyt asiaa hänen kanssaan joko lakien mukaan tai rakkauden jälkeen? Vaan raivon tulisuttamana olet ottanut koston omiin käsiisi ja asettunut tuomariksi kauhein sanoin, jotka sopisivat paremmin kelle hyvänsä juopporetkulle kuin saarnaajan sanomiksi työtoveristaan. Eihän tämä, jota sinä niin vihamielisesti kohtelet, ole harhaoppinen eikä opin vihollinen. Vai eikö keskellämme tai teidän joukossanne ole ketään ymmärtäväistä, joille olisit voinut näyttää vihasi, ennen kuin aloit sillä tavoin raivota?
2. Kuitenkin asiaan. Emme ole sinulta saaneet sitä,
vaan ilman epäilystä sinä meiltä, että sakramentit ovat kertatoimia (actiones)
eivätkä jatkuvia toimintoja (stantes factiones). Mutta millaista julkeutta tämä
on sinun taholtasi, ettet karta niin pahan kuvan antamista, joka sinun pitäisi
käsittää pahentavaksi, kun sinä sekoitat sen, mikä on jäänyt yli leivästä ja
viinistä, edelliseen leipään ja viiniin? Minkä esikuvan mukaan näin teet?
Varmastikaan et huomaa, kuinka vaarallisia kysymyksiä nostat esiin, kun pidät
pääsi ja väität, että toimituksen päättyessä sakramenttikin lakkaa. Ehkäpä
haluat tulla kutsutuksi zwingliläiseksi, vaikka haluaisin uskoa, että Zwinglin
mielettömyys tuottaa sinulle kärsimystä, kun sinä niin julkeasti ja surkeasti
ärsytät oudolla ja mahtailevalla viisaudellasi. Eikö sitten ollut mitään muuta
tietä, ettet olisi herättänyt yksinkertaisissa ja vastustajissa sellaista
epäluuloa, että olisit sakramentin halveksija, kuin että herätit pahennusta
antamalla asiasta väärän kuvan, kun sekoitit sakramentista jäljelle jääneen ja
panit sen edellisen viinin sekaan? Miksi haluat käydä uusien ja vaarallisten
asioitten alkuunpanijasta? Kirjoitan tätä tällaisella tuskalla, että tietäisit,
jotta käsittäisit pahoittaneesi mieleni ja murehduttaneesi henkeni. Sinä itse
sanot kysymyksessä olevan pikku jutun, ja pikku asioidenko vuoksi sinä raivoat
niin kovasti? Niin, ne ovat läpeensä vakavia pikku juttuja. Ehkäpä sinua ei
kuitenkaan huolestuta se, keiden mielen pahoitat, kunhan vain selviät
voittajana näistä pikku asioista. Mutta Herra, jota vastustat, on vuorostaan
vastustava sinua.
3. Sen vuoksi kehotan sinua käsittämään, kuinka
kirkossa tulee vaeltaa, että sovit herra Friedrichin kanssa, ja että olette
samaa mieltä ja puheessa yksimielisiä. Tehän voitte siellä kuten me täällä
antaa sakramentista ylijääneen ehtoollisvieraille loppuun juotavaksi ja
syötäväksi, niin ettei olisi tarvetta herättää pahentavia ja vaarallisia
kysymyksiä sakramentillisen toimituksen lakkaamisesta, joihin kysymyksiin sinä
tukehdut, ellet tee parannusta. Tällä perusteella sinä näet kumoat koko
sakramentin eikä sinulla ole, mitä sanoa panettelijoille, jotka tulevat sanomaan,
että toimituksen aikana sakramentti enemmän lakkaa kuin sitä harjoitetaan.
Lopulta joudumme Cratuluksen hirvittävyyksiin, että meillä pakosta sakramentti
on vain toiminnossa, mutta ei satunnaisista asioista puheen ollen, ja lopulta
ajasta ja hetkestä tulee sakramentin aihe sekä lisäksi seuraa monia muita
sopimattomia asioita. Sen vuoksi toimi samoin kuin muutkin seurakunnat äläkä
ala mitään sotaa niitä vastaan, jottet joutuisi häpeään. Tulen varmasti sikäli
kuin jaksan asettumaan sinun omalaatuisuuttasi ja loukkaavaa ja pahennusta
herättävää julkeuttasi vastaan enkä tule sallimaan, että minun viimeistä
hetkeäni raskautetaan tuottamallasi harmilla. Voi hyvin Herrassa; Herrassa
sanon, ja hillitsen sinun kostonhaluasi ja ylimielisyyttäsi, varsinkin veljeä
vastaan, joka ei ole harhaoppinen eikä ole asettunut meidän oppiamme vastaan.
Keskiviikkona Pietarin ja Paavalin päivän jälkeen vuonna 1543.
Minä, Johannes Bugenhagen Pommerista, tohtori,
allekirjoitan kunnioitetun isämme Lutherin mielipiteen.
TOINEN KIRJE
20. Heinäkuuta 1543
1. Armoa ja rauhaa! Rakas Simon Wolferinus! Eikö ole
kohtuullista, että tunnen murhetta ja tuskaa nähdessäni teidän, saman
kaupungin, kansan ja kirkon saarnaajat, jotka olette kaikessa opissa
yksimielisiä, joutuneen sellaisessa kiistankipeässä mielessä toisianne vastaan,
asian vuoksi, joka ei teille itsellenne ole riittävän selvä, eikä myöskään niin
suuresta merkityksestä, jos se olisi selvä? Katsopa itse omia lauseitasi,
sopiiko niin kauhea huutaminen yhteen rakkauden ja veljellisen suhtautumisen
kanssa. Huomaan perkeleen teitä kiusaavan tehdäkseen rikasta malan, pikemminkin
sanoen kipinästä suuren tulen. Olisin selvittänyt tämän veljellisellä
keskustelulla, kunhan ette olisi taistelleet paavilaisten raivoa vastaan, vaan
olisitte olleet tekemisissä virka- ja kristiveljen kanssa.
2. Tosin herra Philipp [Melanchthon] on kirjoittanut,
ettei sakramentillisen toimituksen ulkopuolella ole sakramenttia, mutta te
otatte sakramentillisen toimituksen liian lyhytaikaisena ja katkaisette sen
liian lyhyeksi. Sillä saatte aikaan sen, ettei teillä näytä olevan sakramenttia
lainkaan. Jos näet tämä toimituksen hätäisen katkaisemisen pitäisi päteä,
seuraisi siitä, ettei [asetus]sanojen lausumisen jälkeen, joka on ensisijaisin
ja pääasiallisin toiminto sakramentista puheen ollen, kukaan saisi Kristuksen
ruumista ja verta, sen vuoksi, että toiminto olisi lakannut. Tätä Philipp ei
tietenkään halua. Ja tämä toimintoa koskeva määritelmä herättäisi lukemattomia
ja loputtomia omantunnon kysymyksiä, kuten asiasta väitellään paavilaisten
joukossa, olisiko Kristuksen ruumis ja veri läsnä ensimmäisen, keskimmäisen vai
viimeisen tavun aikana. Sen vuoksi ei pidä kiinnittää huomiota vain tähän sen
hetkisen toiminnon liikkeeseen, vaan myös aikaan, ei matemaattisesti
käsitettynä, vaan fyysisesti ulotettuna, toisin sanoen, tälle toiminnolle tulee
antaa riittävä aika, kuten sanotaan, en platei [ulottuvuutta].
3. Tämän mukaisesti määrittelemme ajan tai
sakramentillisen toimituksen siten, että se alkaa pyhän Isä meidän alusta ja
kestää siihen asti, kunnes kaikki ovat käyneet ehtoollisella, ovat juoneet
maljan tyhjäksi ja syöneet ehtoollisleivät, ja kansa on laskettu takaisin
paikoilleen ja on poistuttu alttarilta. Niin voimme olla varmoja ja vapaita
loputtomien kysymysten aiheuttamista omantunnon epäilyistä ja pahennuksesta.
Herra Philipp määrittelee sakramentillisen toiminnon suhteessa ulkonaisiin
asioihin, toisin sanoen vastustaen sakramentin sulkemista lippaaseen ja
kantamista kulkueessa; hän ei jaa sitä osiin sen itsensä piirissä eikä
määrittele sitä sitä itseään vastaan. Sen vuoksi pitäkää huolta siitä, että kun
sakramentilla jää jotakin yli, niin joko ehtoollisvieraat tai pappi itse ja
saarnaaja nauttisivat sen, ei niin, että diakoni yksin tai ainoastaan joku muu joisi
maljaan jääneen viinin, vaan hänen tulee antaa se toisille, jotka ovat olleet
osallisia myös ruumiista, ettette näyttäisi huonolla esimerkillä jakavan
sakramenttia osiin tai käsittelevän epäkunnioittavasti sakramentillista
toimitusta. Tämä on mielipiteeni, myös Philippuksen, sen tiedän.
4. Vielä kehotan teitä yksimielisyyteen ja rauhaan ja
että te Herran käskyn saaneina annatte toisillenne anteeksi ja sovitte
keskenänne; muuten vaaraan ja pahennusta aiheuttamatta, niin, ilman Jumalan
raskasta vihaa, ette voi olla seurakunnan palvelijoita. Voisitte, jos aluksi
pelkäisitte puhua keskenänne, ottaa toisia, tehtävään sopivia henkilöitä
palvelemaan välittäjinänne. Tämän, minkä sinulle kirjoitan, haluan käsitettävän
tulleen kirjoitetuksi myös Vigiliukselle ja herra Friedrichille. Herra
johtakoon teidän sydämiänne rakkaudessa ja Kristuksen kärsivällisyydessä.
Ottakaa tämä, minkä olen joutunut sanelemaan, parhain päin vastaan, sillä en
ole voinut itse kirjoittaa päänsäryn vuoksi. Sen vuoksi rukoilkaa puolestani ja
ilahduttakaa sydäntäni. Tämän tulette tekemään, kun saan tiedon, että olette
Herrassa sopineet; voikaa hyvin hänessä. Annettu Wittenbergissä, 20. heinäkuuta
1543.
Julkaistu Luterilainen-lehden numerossa 3-4/2001, s. 102-104. Suomennos: Markku Särelä.