Mutta Jeesus sanoi: "Isä,
anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät" (Luuk. 23:34).
Ensimmäinen sana, minkä Jeesus
ristiltä sanoi, oli rukous hänen ristiinnaulitsijoittensa puolesta: “Isä, anna
heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.” Meidän lohdutuksemme
on nyt, että tämä ylimmäinen pappi on rukoillut ristiinnaulitsijoittensa,
toisin sanoen meidän kaikkien puolesta. Samoin kuin hän näet kärsii meidän
kaikkien puolesta samoin hän myös rukoilee meidän kaikkien puolesta; sillä
eivät hänen ristiinnaulitsijoitansa ole ainoastaan ne, jotka silloin kävivät
käsiksi häneen ja naulitsivat hänet ristiin, vaan myös me ja koko maailma.
Kaikkien meidän synnit ne juuri ristiinnaulitsivat, haavoittivat ja kruunasivat
orjantappuroilla hänet. Elleivät näet meidän syntimme olisi naulinneet Jeesusta
ristiin, niin olisi kaikkien pitänyt jättää hänet rauhaan. Mutta kun Kristuksen
oikeana pappina ja Jumalan Karitsana oli uhrillansa maksettava koko maailman
synti ja kuoltava, niin juutalaiset ja pakanat saivat harjoittaa väkivaltaa
häntä kohtaan. Tämä Jeesuksen rukous koskee siis koko maailmaa. Hän rukoilee
tässä myös meidän ja kaikkien ihmisten edestä, me kun synneillämme olemme
syypäät hänen ristiinsä ja kuolemaansa, eikä hän rukoile meitä kadotukseen
tuomitaksensa, vaan tehdäkseen meidät autuaiksi.
Älkäämme sen tähden pitäkö
ristiä, jossa Kristus on kärsinyt, muuna kuin alttarina, jolla Kristus on
uhrannut henkensä meidän syntiemme sovitukseksi, jotta me vapautuisimme
synnistä ja iankaikkisesta kuolemasta. Joka näet poistaa synnin, se ottaa pois
kuolemankin, sillä kuolema on synnin palkka. Missä synti siis on poistettu,
siinä ei kuolemalla ole enää valtaa. Mistä taas kuolema on poissa, siitä ovat
helvetti ja perkelekin poissa, ja tilalla on iankaikkinen vanhurskaus, elämä ja
autuus. Koska siis Kristus uhrinsa ja rukouksensa kautta ristillä on poistanut
synnin, niin ei kuolemalla eikä perkeleellä ole mitään oikeutta meihin. Tämän
kaiken Kristus on ristillään saanut aikaan, kun tuli kiroukseksi meidän
edestämme ja kuoli ristillä meidän syntiemme tähden ja vielä rukoili syntisten
puolesta.
Luther, Hengellinen virvoittaja
s. 214-215. Helsinki 1952.