Hallitus teki viime vuoden
lopulla ehdotuksen laiksi virallistetusta parisuhteesta eli kahden samaa
sukupuolta olevan henkilön suhteen virallistamisesta. Eduskunta päättää tästä
ehdotuksesta kevään aikana.
Kuten lakiehdotuksen johdannossa
muistutetaan, vuoteen 1971 saakka homoseksuaalisuuden harjoittaminen oli Suomen
laissa rangaistava teko. Muutos on todellakin suuri, kun nyt homosuhteesta
pyritään tekemään lainsäädännössä hyväksytty asia.
Raamatun opetuksen mukaan homoseksuaalisuuden
harjoittaminen on syntiä (1 Kor. 6:9; 1 Tim. 1:10). Se on räikeästi
ristiriidassa Jumalan luomisjärjestyksen kanssa (1 Moos. 1:27; Room. 1:26-27),
sillä Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Homoseksuaalinen taipumus on
syntinen taipumus ja se on yksi syntiinlankeemuksen seurauksista. Syntisiä
taipumuksia on monia muitakin. Herran apostoli varoittaa, että ne, jotka tätä
tai jotain muuta syntiä harjoittavat, eivät peri taivasten valtakuntaa (Gal.
5:21). Jumala rakastaa myös homoja ja lesboja, mutta Hän ei hyväksy heidän
syntiään.
Hallituksen ehdotus samaa
sukupuolta olevien parisuhteen virallistamiseksi nojaa tosiasiallisesti
huomattavan paljon avioliittoa koskevaan lainsäädäntöön. Tätä lainsäädäntöä on
siinä käytetty pohjana soveltuvin osin. On hyvin todennäköistä, että jos
lakiehdotus hyväksytään, ymmärretään samaa sukupuolta olevien parisuhteen
virallistaminen käytännössä homo- ja lesboliitoiksi.
Lainsäädännön kehitys vie väärään
suuntaan. Terve lainsäädäntö tukee ja edistää yhteiskunnallista vanhurskautta.
Se tukee esimerkiksi avioliiton asemaa eikä horjuta sitä millään tavalla. Se
tukee tervettä käsitystä miehestä ja naisesta, perheestä jne. Kaikki tämä on
yhä enemmän vaakalaudalla. Tämä ei voi olla olematta tuhoisaa yhteiskunnalle, kuten
historian esimerkit todistavat.
Aamulehden toimittaja Simopekka
Virkkula kirjoitti taannoin merkillisestä remontista, joka Ruotsin kirkossa on
käynnissä. Hänen mukaansa uudistettavana on itse Jumala. Hän viittaa tällä
siihen kielelliseen muutosprosessiin, joka Ruotsin kirkon jumalanpalvelus- ym.
kirjoissa on tapahtumassa. Näistä kirjoista on tarkoitus poistaa esimerkiksi
seuraavat nimitykset: Isä, Poika, Herra. Virkkulan mukaan “ne on tarkoitus
korvata entistä useammin sukupuolineutraaleilla tai äitijumaluuteen
viittaavilla termeillä”. Ruotsin kielessä Pyhä Henki on tähän asti ollut
selkeästi maskuliininen nimi (den helige Ande). Uudessa ehdotuksessa Hänestä on
tehty kielellisesti neutraali (den heliga Anden). Porvoon hiippakunnassa tämä
viimeksi mainittu muutos on ajettu väkisin uuteen jumalanpalveluskirjaan.
Vaikka piispa Erik Vikström toivoo, että “länsinaapurit peruisivat kaikkein
villeimmät aikeensa”, puolustaa hän viimeksi mainittua muutosta.
Tämä muutosprosessi iskee Jumala-opin
ytimeen. Raamatun Jumalan paikalle
pyritään panemaan ihmisten keksimä “pehmeä ja naisellinen” jumala. Tämä
jumala on ajassa vallitsevien ajatusvirtausten synnyttämä epäjumala. Raamatun
Jumala on pyhä Jumala, Herra; tämä itse keksitty jumala on “hellä hoivaaja”,
jota ei kenenkään tarvitse kunnioittaa eikä pelätä. Ajatuksia herättävää on
Virkkulan jutun lopussa oleva suomalaisnaisen toteamus, ettei Ruotsin kirkoissa
enää saarnata synnistä. “Kirkko on omaksunut käsityksen perusluonnoltaan
hyvästä ihmisestä.” Tähän voi loppuun sanoa, että hyvä ihminen ei myöskään
tarvitse syntisten Vapahtajaa ja siten on koko kristillinen usko kumottu ja
muutettu irvikuvakseen. Herra, armahda meitä!