MUUT LEHDET:

(Sakari Korpinen, Sanansaattaja 11.1.2001)

Pyhien muisto

Näin sanoo Herra

Tuomiorovasti Gustaf Adolf Danell sai iäisyyskutsun

Viime vuosikymmenten yksi kuuluisimmista ruotsalaisista kirkonmiehistä, tuomiorovasti, teologian tohtori Gustaf Adolf Danell kuoli 5.12.2000. Hän oli syntynyt 6.11.1908. Hänen isänsä oli Skaran piispa Hjalmar Danell. Suuresta lapsijoukosta tuli toinenkin pappi, Sven Danell, joka valittiin myöhemmin piispaksi. Hän ei kuitenkaan seurannut veljensä raamatullis-tunnustuksellista linjaa.

Opiskellessaan Uppsalassa teologiaa Danell suuntautui Vanhan testamentin eksegetiikkaan, josta hän väitteli 1946 ( The Name Israel in The Old Testament). Jo tuolloin hän kohtasi radikaalin raamattukritiikin ja oppi tuntemaan sen lähtökohdat ja väitteet. Eräs G. A. Danellin opettajista oli professori Emmanuel Linderholm. Hän edusti meidänkin ajallemme tyypillistä liberalismia. Eräs hänen tunnuslauseistaan oli: dogmasta evankeliumiin. Linderholm opetti, että kirkon tunnustus ja uskonlauseet ovat kuollutta oppia, josta tuli päästä eroon. Danell lähti kulkemaan aivan toiseen suuntaan. Yhdessä professori David Hedegårdin kanssa Danell perusti Biblicum-kurssikeskuksen auttamaan raamattukriisissä olevia teologeja löytämään uudelleen kirkon raamatullisen uskon. Parkanon silloinen kirkkoherra Reijo Arkkila innostui Biblicumista jopa niin, että julkaisi pieniä kantaaottavia lehtisiä nimellä Biblicum. Tässä vaiheessa tutustuin itsekin G. A. Danelliin ja kävin Uppsalassa Biblicumin keskuksessa. Tavallisen papin työn (Växsjön tuomiorovastiksi 1957) ja laajan opetustoiminnan lisäksi Danell toimitti kantaaottavaa teologista lehteä (Nya Väktare) 1968-1992, joka tuli vuosia myös monille tunnustuksellisille papeille Suomessa.

Danell nousi yhdeksi Ruotsin puhutuimmaksi kirkonmieheksi. Hän asettautui hyvin näkyvästi vastustamaan Ruotsin kirkon 1958 tekemää päätöstä avata papin virka naisille. Tästä oli seurauksena mm. se, että vaikka Danell pääsi vaaleissa kahdeksan eri kertaa piispaehdokkaaksi, valtakunnan hallitus ei nimittänyt häntä piispaksi. Tämä kiinnosti mediaa. Danell ei eronnut Ruotsin kirkosta, mutta vaati jatkuvasti voimakkaampaa irrottautumista yleisen mielipiteen ja poliittisten ryhmien hallitsemasta piispallisuudesta. Jumalan sanan hylkääville tilan antaminen vie aina lopulta epäuskon voittoon. Tämän ohjelmansa vuoksi Danell ajautui myös toiminnalliseen erimielisyyteen vanhan ystävänsä, toisen kuuluisan naispappeutta vastustavan, piispa Bo Giertzin kanssa. Giertz näki myöhemmin, että hänen linjansa ei johtanut kirkon uudistumiseen, vaan yhä suurempiin vaikeuksiin. Edes hänen rakastamassaan Göteborgin hiippakunnassa ei enää ole vihitty naispappeuden vastustajia lainkaan papeiksi. Danellin ennustama katastrofi on tänään totta.

Vaikka Danellin teologista linjaa voidaan luonnehtia myös korkeakirkolliseksi, hänen terävää profeetallista ääntään kuuntelivat erityisesti Ruotsin matalakirkolliset raamatulliset ryhmät.

Danellista tuli lämmin Suomen ystävä ja yhteyksien rakentaja. Hän opetti Åbo Academissa 1940-41 ja 1942-46 hepreaa ja kreikkaa. Danellin silloiset oppilaat muistavat hänet vaativana ja hurskaana opettajana, joka osallistui mielellään myös opiskelijoiden vapaa-ajan keskusteluihin. Jo tuolloin Danellin nimi tuli suomalaisen raamatullis-tunnustuksellisen papiston keskuudessa niin tunnetuksi, että hänen erityisesti 1970-luvulla ilmestyneitä, mittavia saarnakirjojaan on käytetty paljon Suomen pappiloissa saarnan valmistukseen. Yksi merkittävimmistä on nimeltään Så säger Herren (Näin sanoo Herra). Evankelisen Ylioppilasliiton (EYL) toimesta julkaistiin 1970-luvun alussa myös suomeksi hänen teoksensa Vår allra heligaste tro, jolle Simo Kiviranta antoi nimen Jokamiehen uskonoppi. Lisäksi EYL jakoi hänen traktaattejaan suomennettuina. Tuomiorovasti G. A. Danell kävi myös usein Suomessa esitelmöimässä ja saarnaamassa mm. Paavalin Synodin tapahtumissa.

Jumalan sanaan tukeutuva kirkkokansa eri puolilla pohjoismaita siunaa G. A. Danellin muistoa.