KOKONAAN TAI EI MITÄÄN

Kristus meidän Herramme, puhuu meille:

Te nimitätte minua Mestariksi, mutta ette opi minulta.

Te nimitätte minua valkeudeksi, mutta ette katsele minua.

Te nimitätte minua tieksi, mutta ette minua kulje.

Te nimitätte minua elämäksi, mutta ette minua halaja.

Te nimitätte minua viisaaksi, mutta ette seuraa minua.

Te nimitätte minua suloiseksi, mutta ette rakasta minua.

Te nimitätte minua rikkaaksi, mutta ette ano minulta.

Te nimitätte minua iankaikkiseksi, mutta ette minua etsi.

Te nimitätte minua jaloksi, mutta ette minua palvele.

Te nimitätte minua armolliseksi, mutta ette minua usko.

Te nimitätte minua kaikkivaltiaaksi, mutta ette minua kunnioita.

Jos minä tuomitsen teidät ‑ älkää minua siitä syyttäkö.

Tämä Lybeckin tuomiokirkon tauluksi piirretty teksti on vavahduttavaa sanomaa tämänkin ajan nimikristityille. Vuosikymmenten ajan jatkunut ja yhäti enenevästi jatkuva Raamatun sanan hylkääminen kirkoissamme ja julistuksessamme on kantanut runsaan sadon. Yhä pidemmäksi käy kadotukseen matkaavien, kalliisti lunastettujen sielujen hautasaatto.

Jumalan sanan selkeä opetus ja opastus taivastiestä on monin tavoin mitätöity. Tarjolla on tyhjänpäiväinen, kaikkea ymmärtävä, kullekin kulkijalle muottiin sopiva matkanteko. Ei paljoakaan tunneta hätää taivaassa hartaasti odotetuista ihmissieluista. Meidän ajassamme pitää pärjätä, menestyä, olla oma itsensä. Hengellisyyttäkin kyllä suvaitaan, halutaankin, mutta sen tulee olla yksilöllistä, juuri minulle sopivaa, oman sisimmän kuuntelua, erilaista.

Raamatun sana, Jumalan ilmoitus meille, ei enää kokonaisuudessaan ole tärkeää. Epäuskon syntiä, joka vie kadotukseen, ei ajassamme juurikaan enää opeteta eikä opita. Raamatun sana tehdään laveaksi, kullekin sopivaksi. Se tuodaan kuin jakelupöytään, josta saa ottaa ja jättää kukin omien mieltymystensä ja tarpeittensa mukaan.

Mutta Jumalan sana, Raamattu, on sellaisenaan, kokonaisena, mitään vähentämättä hänen ilmoituksensa meille. Mitään vähentämättä tai muuttamatta se on uskottava. Kokonaan tai ei mitään. Johan Gerhardin sanoin “se on Jumalan meille taivaasta lähettämä: se opettaa meitä tuntemaan hänen olemuksensa ja tahtonsa ja osoittaa meille taivaan tien”.

Jumala tahtoo, että me uskomme hänen sanansa epäröimättä, koettelematta ja perusteluja vaatimatta. Kaikille muille voidaan määrittää syy ja peruste, miksi jokin on totuutena uskottava, mutta ei Jumalan Sanalle. Sanan totuudellisuus perustuu Jumalaan itseensä eikä pienimmältäkään osalta ihmiseen. On hyvä yhtyä psalmin sanoihin: “Jumalaan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa. Herraan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa” (Ps. 56:11).

Jukka Teininen piirisihteeri (eläk.)