JUMALA MEITÄ VARTEN VAI ME JUMALAA VARTEN?

David Scaer

Martti Lutherin tapa käyttää lakia käskyjen selityksissään täytyy tarkasti erottaa reformoidun kirkon tunnetun opettajan Jean Calvinin (1509-1564) tavasta. Calvin nimittäin ymmärsi kristillisen elämän ja lain tehtävän kristityn elämässä ensisijaisesti Jumalan miellyttämiseksi, johon syntinen pyrkii pidättäytymällä synnin tekemisestä. Hyvät teot ovat siten sen välttämistä, mitä Jumala on kieltänyt. Calvinin pyhityskäsitys on sekoitettu usein Lutheriin - ja tuhoisin seurauksin. Lutherille pyhitys on Kristuksessa löydettävän ja lahjoitetun elämän julkituomista maailmassa. Calvinin mukaan syntinen vanhurskautetaan sen tähden, että hän voi tuoda kunniaa suvereenille Jumalalle. Lutherin mukaan Jumala rakastaa syntistä ihmistä Kristuksen tähden. Ei ole kyse siitä, mitä Jumala saa itselleen pelastavan rakkautensa seurauksena. Calvin opettaa, että Jumala toimii jumalallisen suvereeniteetin motiivista käsin. Jumala kyllä pelastaa syntisen, mutta ei ihmisen vaan itsensä tähden. Lutherin teologiaa ohjaa, mitä Jumala voi tehdä ihmiselle, kun taas Calvin korostaa, mitä ihminen voi tehdä Jumalalle. Lutherin ’Jumala meitä varten’ korvautuu Calvinilla ’Me Jumalaa varten’. Päämääränä ei ole ihmiskunnan pelastaminen sen itsensä tähden vaan Jumalan kunniaksi. Sen tähden Calvinin opetuksessa kaksinkertainen predestinaatio-oppi eli käsitys siitä, että suvereeni Jumala on ennalta määrännyt toiset ihmiset kadotukseen ja toiset pelastukseen on keskeisessä asemassa. Calvinille siis kaikki, mukaan lukien pelastus, palvelee viime kädessä Jumalan suvereniteettia. Tämä koskee myös pyhitystä, jonka tarkoituksena on miellyttää Jumalaa. Itse asiassa hyvillä töillä on suurempi arvo Jumalan silmissä kuin niiden tekijöillä. Kyse on siitä, mitä Jumala voi saada itsellensä. Siksi reformoidussa traditiossa sellainen rukous, joka keskittyy Jumalan ylistämiseen on niin keskeisessä asemassa. Lutherille rukous puolestaan merkitsee ihmisen heittäytymistä omassa avuttomuudessaan Jumalan armon kannateltavaksi. Ajatelkaamme hyviä lausahduksia kuten esim. ’pelastettu palvelemaan’ (vrt. ’evankelioitu evankelioimaan’). Nämä ovat oikein sanottuja mottoja, jos ne viittaavat Jumalan pelastavan työn tulokseen. Mutta jos ne nähdään Jumalan pelastavan työn päämäärinä, ne edustavat calvinilaista reformoitua opetusta.

David Scaer, Minä olen se joka palvelee. Pyhitys yksin armosta.

Suomen Luther-säätiö 2000, s. 9. Aamutähti nro 4.