Katolisen kirkon Uskonopin kongregaatio julkaisi 6.8.2000 julistuksen Dominus Iesus. Julistus käsittelee mm. kysymyksiä siitä, miten roomalaiskatolinen kirkko suhtautuu muihin uskontoihin, mikä on sen kanta ilmoitukseen ja miten se suhtautuu muihin kristillisiin kirkkoihin. Julistuksella on paavin hyväksyntä.
Erityistä huomiota julistuksessa on herättänyt viimeksi mainittua kysymystä käsittelevä jakso. Siinä sanotaan, että Kristuksen kirkko on täydellisyydessään olemassa (subsistoi) ainoastaan Rooman paavin johtamassa kirkossa. Julistuksesta käy ilmi, että Vatikaani ei pidä luterilaisia kirkkoja kirkkoina (kohta 17), koska niillä ei sen mukaan ole pätevää piispuutta ja ehtoollista. Julistus myöntää kuitenkin, että niissä on läsnä Kristuksen kirkon elementtejä.
Tämä julistus tuli ikävänä yllätyksenä monille luterilaisen kirkon johtajille, kuten heidän harmistuneista reaktioistaan voidaan todeta. Juuri kun luterilaisen kirkon johtajat ja ekumeenikot juhlivat saavutettua yhteistä julistusta vanhurskauttamisesta, paavin kirkko kaatoi kuin kylmää vettä heidän niskaansa.
Vatikaanin julistus on, tai sen pitäisi olla, silmiä avaava luterilaisille. Kun Yhteinen julistus vanhurskauttamisesta (JD) asettaa perimmäiseksi päämääräksi “näkyvän ykseyden”, niin julistus osoittaa, että tämä voi toteutua vain siten, että luterilaiset tunnustavat paavin johtoaseman. Antaessaan julistuksensa Uskonopin kongregaatio esiintyy itse asiassa suoremmin kuin monet kirkon johtajat, jotka ovat selityksillään sumentaneet julistuksen sanomaa ja merkitystä.
Karu arvio: “Oleellista Euroopan unionissa on katolinen kirkko. Nyt on toteutunut todellinen vastauskonpuhdistus. Luterilaisuus on lyöty. Suomenkin piispat ovat täysin pehmeitä sen tosiasian edessä, että katolinen kirkko alistaa koko Euroopan” (kirjailija Jouko Tyyrin haastattelu, Keskisuomalainen 28.5.2000).