Saarnaajien todistuksia:

KUOLLEITTEN YLÖSNOUSEMINEN

“Mutta sen minä sanon, veljet, että liha ja veri eivät taida Jumalan

valtakuntaa periä, turmeltu ei ole turmeltumatonta perivä.” 1 Kor.15:50

Edellä olevasta Paavalin lauseesta voimme saada sellaisen käsityksen, ettei meidän ruumiimme ylös nousekaan.Jos ajattelemme, että pyhä Paavali käyttää tässä sanontaa liha ja veri käsittämään meidän uskovaisten ruumista niin erehdymme pahan kerran. Paavalin tarkoitus on tässä paikassa, kun hän puhuu lihasta ja verestä, tarkoittaa sitä pahaa, mitä olemme perineet esivanhemmilta ns.vanhaa ihmistä hänen järkineen, ja kaikkea sitä pahaa mitä meissä vielä on.

Oppi-isämme Luther kirjoittaa Kuolleitten ylösnouseminen –nimisessä kirjassa edellä mainitun Paavalin lauseen johdosta seuraavasti: “Kuten jo edellä ja usein muulloinkin olen sanonut, tietää Raamatussa ’liha ja veri ’ ihmistä semmoisena, kuin hän on Aatamista syntynyt ja kehittynyt järkensä varassa, mikäli hän ei ole uudistunut Kristuksen ja uskon kautta. Ihminen, joka näin elää vanhan Aatamin varassa pysyen, ei tiedä eikä ymmärrä mitään Jumalasta, vaan kuvailee mielessään Jumalaa omien luulojensa mukaiseksi ja eksyy kokonaan hänen suhteensa, kuten munkit luulevat, että Jumala tuolla ylhäällä istuessaan mielihyvällä katselee heidän kaapujansa

ja laitoksiansa. Sellainen ihminen ei voi liioin tätä opinkohtaa käsittää, vaan mitä terävämpi hänellä on järki, sitä halvempana hän sen pitää. Varokaa siis sellaisia, sillä he eivät kuitenkaan ole muuta kuin lihaa ja verta, olivat muuten miten viisaita hyvänsä, ja se ei kuulu taivaaseen eikä voi periä Jumalan valtakuntaa, vaan sen täytyy kerran hukkua ja lahota, kunnes siitä syntyy ihan uusi ihminen. Se on lyhyesti sanoen tämän lausunnon sisältö.

Ei sovi näistä sanoista: ’liha ja veri ei taida Jumalan valtakuntaa periä ’tehdä sitä johtopäätöstä, ettei ruumis ylös nousekaan, vaan muka ainoastaan sielu eli henki, kuten jotkut harhaoppiset ovat päätelleet ihan vastoin Paavalin oppia ja tämän luvun sisältöä. Eihän apostoli sano, että ruumis ei ole ylösnouseva, vaan että liha ja veri ei taida periä Jumalan valtakuntaa. Katso siis millaisia tolvanoita ja varomattomia hölmöjä ovat ne, jotka tätä lausetta moiseen suuntaan vääntelevät. Sanathan ovat aivan selvät ’ei taida periä Jumalan valtakuntaa ’.Kierrellessään lauseen ympärillä jäävät he katsomaan vain noita sanoja ’liha ja veri ’,ja sitten he siihen lisäävät omia ajatuksiansa ettei liha veri nousekaan ylös, jota Paavali ei suinkaan tahtonut eikä voinutkaan sanoa, koskapa hän vast ’ikään oli

niin selvin sanoin lausunut, että oli ylösnouseva todellinen, hengellinen ruumis. Sitä hän vain sanoo, ettei liha ja veri voi tulla Jumalan valtakuntaan, kuten Kristuskin sanoo Joh.3. Luvussa. Aivan eri asioita ovat muuten ruumiin lihan ja veren nouseminen sekä Jumalan valtakuntaan eli taivaaseen tuleminen. Juudas, Kaifas ja kaikki kadotetutkin myös kerran ruumiillisesti ylös nousevat, mutta Jumalan valtakuntaan he eivät tule. Voiko ajatella selvempää puhetta kuin tämä lausunto, ettei liha ja veri, ollen täällä syntinen, voi tulla taivaaseen? Kristuskin sanoo: Jos ei ihminen synny uudesti, ei hän voi nähdä Jumalan valtakuntaa. Mikä lihasta on syntynyt, on liha, hän lisää. Mutta se liha ja veri, joka on kastettu Kristukseen, ei enää olekaan lihaksi ja vereksi sanottava, vaan vaikka se on sitä ennen ollut, sillä se on Hengestä uudesti syntynyt. Luonnon puolesta se on tosin liha ja veri, mutta ei hengellisessä katsannossa, sillä kasteessa Kristus on sen puhdistanut ja ottanut Jumalan valtakuntaan. Sen tähden ei siitä liioin sovi sanoakaan enää suorastaan lihaksi muutoin kuin ulkonaisesta ruumiista puhuttaessa. Sillä lihaksi ja vereksi sanotaan oikeastaan vanhaa ihmistä hänen järkineen, mikäli hän on lihasta ja verestä syntynyt eikä tiedä eikä ymmärrä mitään korkeampaa, vaan on ilman uskoa, Jumalan sanaa sekä ilman Kristusta, kuten Herra sanoikin Pietarille (Matt.16:17): Sitä ei ole sinulle ilmaissut liha ja veri jne., joka ei siis liioin Jumalan valtakuntaan kuulu. Mutta siitä ei suinkaan seuraa, ettei liha ja veri viimeisenä päivänä ylös nouse, vaan pikemminkin voi siitä tehdä päinvastaisen johtopäätöksen.”

Samassa kirjassa j. 35-38 johdosta kirjoittaa Luther seuraavasti: Selvin sanoin Paavali tässä nyt kumoaa heidän mielettömät väitteensä. Hän hylkää kokonaan tuollaiset kysymykset ja viisastelut, millaisen ruumiin me saamme ja kuinka ruumiin siellä käy mahdolliseksi syödä ja juoda, sylkeä ja oksentaa, syyhyttää ja raapia itseänsä, sulattaa ruokaa ja ulostaa, olla kipeä ja raihnas kuten täälläkin, kuinka kukin siellä olisi taas oleva mies ja vaimo, renki, piika, ruhtinas kuten ennenkin jne.? Apostoli vastaa aivan lyhyesti: ei tule olemaan siellä mitään sellaista, vaan asia on oleva niin, että ihminen on ihmisenä pysyvä, kuten hän on luotu, mies miehenä, nainen naisena. Niin Jumala on heidät luonut, sanoo Raamattu, mieheksi ja vaimoksi, eikä hän tekojansa muuttele. Sen tähden on kunkin ihmisen ruumis pysyvä sellaisena kuin se on luotu. Mutta silti ei hän siellä ole syövä eikä juova eikä toimita muuta sellaista, ei siitä lapsia eikä pidä taloutta, hallitse maata jne. Jumala on näet erottanut toisistaan itse luonnon ja sen virat eli toimet ja järjestänyt ne vasta luomisen jälkeen. Ruumis on siis pysyvä luontonsa mukaisena, vaan ei sen käyttö. Eihän ketään ihmistä ole luotu rengiksi ja piiaksi, isäksi, äidiksi, herraksi, ruhtinaaksi tai kuninkaaksi, vaan on tämä järjestynyt luomisen jälkeen. Itse ihminen kaikkine jäsenineen on siis säilyvä semmoisena, kuin hän on luotu, mutta hän ei siellä kaipaa niitä tarpeita kuin täällä. Hänen ei enää tarvitse syödä eikä juoda, sulattaa ruokaa ja ulostaa, ei asua yhdessä mies ja vaimo, siittää lapsia, viljellä, hoitaa taloutta tai hallitusta. Lyhyesti sanoen: lakkaa silloin kaikki maallisten tavarain käyttö, kaikki mikä katoavaiseen elämään ja menoon kuuluu, kuten Kristus itse opettaa (Matt.22:30) sanoessaan: “Ylösnousemuksessa eivät miehet nai eivätkä naiset mene miehelle, vaan he ovat niin kuin enkelit taivaassa”. Tähän asti Luther.

Kaikkina aikoina on ollut kiistaa opinkappaleista, eikä vähimmin tästä opinkappaleesta koska siitä Paavalinkin aikana jo niin kovasti kiisteltiin. Antakoon Herra meille vain ymmärrystä, ja riippukaamme kiinni lujasti Jumalan sanassa, ettei ajan tuulet saa viedyksi meitä mukanaan, tässä melskeisessä maailmassa.

Toivo Varila 1903-1985, Kaustinen

Todistaja nro 6/1942