Johann Gerhard
Raamatussa ilmoitettujen jumalallisten salaisuuksien
pelastusta tuottavaan ymmärtämiseen vaaditaan Pyhän Hengen valaisu. Tämä taas
voidaan näyttää toteen kahteen ryhmään kuuluvilla perusteilla, joista edellinen
puhuu asiasta Jumalan kannalta, jälkimmäinen meidän kannaltamme.
Valaisun välttämättömyyden osoittavat
Jumalan kannalta oikeaksi seuraavat seikat.
1) Selvät lausumat, jotka omistavat tämän armotyön
Isälle Jumalalle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle kuuluvaksi. Isästä sanotaan 2.
Kor. 4:6: “Jumala, joka sanoi ja sanallaan käski valkeuden loistaa pimeydestä,
loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka
loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.” Tässä verrataan meidän sisäistä
hengellistä valaisuamme luonnon valon tuottamiseen luomistyön alussa. Samaan
tapaan kuin valo oli välttämätön siihen, että Jumalan teot, jotka hän kuuden
luomispäivän kuluessa oli tuottava, voitaisiin havaita, mistä syystä valo
luotiinkin heti ensimmäisenä päivänä, samoin vaaditaan Jumalan salaisuuksienkin
tuntemukseen hengellinen valo, jonka Jumala taivaallisella voimallaan virittää
palamaan meidän sydämissämme. Samoin kuin ennen luonnon valon luomista pelkkä
pimeys vallitsi syvyyden päällä, ei ihminenkään ennen Pyhän Hengen valaisua ole
mitään muuta kuin pelkästään pimeys. Samaan tapaan kuin Jumala loi valon
sanomalla sanansa, hän myös sytyttää sanalla hengellisen valon meidän
sydämiimme. Matt. 16:17 Kristus sanoo Pietarille: “Autuas olet sinä Simon, Joonan
poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni,
joka on taivaassa.” Kristus ei puhu vain ulkoisesta ilmoittamisesta, vaan myös
sisäisestä; sen tähden hän ylistää Pietaria autuaaksi ja sen hän katsoo
taivaallisen Isän, tämän asian ensisijaisen vaikuttavan syyn,
aikaansaannokseksi. 1. Kor. 3:6: “Paavali istutti, Apollos kasteli, mutta
Jumala on antanut kasvun”. Jos siis sanan siementä kylvetään turhaan, jollei
Jumala anna kasvua, vaaditaan ihmisten kääntymykseen ja valaisuun Jumalan
erityistä armotyötä. Kol. 2:12 uskoa sanotaan Jumalan vaikutukseksi, joka
virtaa samasta voimasta, jonka kautta Kristus herätettiin kuolleista.
Kristuksesta, Jumalan Pojasta sanotaan Hepr. 12:2, että hän on “uskomme
perustaja ja täydelliseksi tekijä”. Jos hän on perustaja, vaaditaan hänen
armollista työtään uskon virittämiseksi sanan kautta, sitä että “hän avaa
seitsemällä sinetillä suljetun kirjan”, Ilm. 5:5. Origenes, Ambrosius,
Hieronymus, Augustinus ja muut vanhat Opettajat ymmärtävät tämän tarkoittavan
Raamattua. Pyhästä Hengestä sanotaan Job 32:8, että hän “antaa ymmärrystä”, ja
Joh. 10:3, että hän on “ovenvartija, joka avaa”; Teofylaktos soveltaa tämän
Pyhään Henkeen, joka aukaisee meille Raamatun tarkoituksen. Tämän johdosta
häntä sanotaan “viisauden ja ymmärryksen Hengeksi”, Jes. 11:2, ja uskoa
mainitaan “viisauden ja näkemisen Hengeksi, Jumalan tuntemiseksi” Ef. 1:17.
Usko mainitaan “Hengen hedelmiin kuuluvana”, Gal. 5:22.
2) Jumalan lupaukset. Ps. 32:8: “Minä opetan sinua ja
osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa”, Jes. 54:13, Joh. 6:45:
“Profeetoissa on kirjoitettuna: ’he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi’.
Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni jne.” Näissä
kohdissa ei kumota sanan ulkonaista palveluvirkaa, vaan osoitetaan, että
evankeliumin saarna johtaa vasta silloin pelastukseen, kun siihen liittyy
Jumalan työ ja valaisu. Jer. 24:7: “Minä annan heille sydämen heidän
tunteakseen minut”, 31:33: “Minä kirjoitan lakini heidän sydämiinsä”. Joh.
14:26: “Pyhä Henki opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta”, 16:23
“kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen”.
3) Rukoushuokaukset, joilla hurskaat ovat
ahdistuksissaan anoneet Jumalalta valaisua a) milloin itselleen, Ps. 25:4:
“Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi, (j. 5.) johdata minua
totuutesi tiellä ja opeta minua”. Ps. 86:11: “Neuvo minulle tiesi, Herra, että
minä vaeltaisin sinun totuudessasi”. Ps. 119:18: “Avaa minun silmäni näkemään
sinun lakisi ihmeitä” (j. 34) “Anna minulle ymmärrys ottaakseni sinun laistasi
vaarin” (j. 135) “Kirkasta kasvosi palvelijallesi ja opeta minulle käskysi”.
Matt. 13:36: “Kristuksen opetuslapset tulivat hänen tykönsä ja sanoivat
hänelle: ’Selitä meille vertaus pellon lusteesta’”. Ilm. 5:9 kaksikymmentäneljä
taistelevan ja riemuitsevan Kirkon vanhinta laulaa osatovereitaan edustaen
uutta virttä lausuen Karitsalle: “Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja
avaamaan sen sinetit”. b) Samoin toisille. Ef. 1:16: “muistelen teitä rukouksissani
(j. 16) anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden
Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan (j.
18) ja valaisisi teidän sydämenne silmät, jotta tietäisitte, mikä on se toivo,
johon on teidät kutsunut jne.” Kol. 1:9: “Emme mekään ole lakanneet teidän
edestänne rukoilemasta ja anomasta, että tulisitte täyteen hänen tahtonsa
tuntemista kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärtämisessä”.
4) Selvät esimerkkitapaukset. Luuk. 24:32 Kristus
avasi opetuslapsille, jotka olivat menossa Emmaukseen, Kirjoitukset ja (j. 45)
Jerusalemiin kokoontuneiden “mielen hän avasi käsittämään Kirjoitukset”; selvää
on, että Kristus avasi opetuslapsille Kirjoitukset sisäisellä valaisulla eikä
vain ulkonaisella tulkinnalla. Ap. t. 16:14: “Herra avasi Lyydian sydämen
ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali puhui”. 2. Kor. 3:3: “Te olette Kristuksen
kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan
Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin”. 1 Joh. 2:27: “Te ette
ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niin kuin hänen voitelunsa opettaa
teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta”.
Johann Gerhard, Oppi Jumalan sanasta. SLEY-Kirjat
2000, s. 420-422. Suom. Heikki Koskenniemi.