KASTE - Martin Chemnitz

Mitä kaste on?

Luther vastaa: Se ei ole pelkkää vettä, vaan Jumalan käskyyn sisältyvää ja Jumalan sanaan yhdistettyä vettä.

Mitkä ovat kasteen perustavat osat?

1. Vesi (Joh. 3:5; Ef. 5:25-26; Ap. t. 10:47).

2. Jumalan sana (Ef. 5:26: “Puhdistaen veden pesossa sanan kautta” - “sana” viittaa Kristuksen käskyyn, joka koskee kasteen toimittamista, Matt. 28:19, sekä armon lupaukseen, Mk. 16:16). Kastetta koskeva käsky ja siihen liittyvä Jumalan lupaus on todellinen vihkiminen ja pyhittäminen, jolla kasteesta tulee puhdas vesi (Hes. 36:25), elämän vesi (Hes. 47:9; Sak. 14:8) ja uudestisyntymisen peso (Tiit. 3:5).

Onko sekin kaste, jos asetussanat lausutaan veden yli, mutta ketään ei kasteta?

Ei suinkaan. Kun Kristus näet sanoo: kastakaa heidät, hän epäilemättä tahtoo ja käskee, että kasteen tulee olla toimitus, jossa joku kastetaan vedellä, joka on liitetty Jumalan sanaan. Ja siksi Paavalikin kutsuu kastetta pesoksi (Ef. 5:26; Tiit. 3:5). Mutta kastetta ei ole asetettu kellojen tai joidenkin muiden luotujen kastamista varten, vaan sitä varten, että kansat (Matt. 28:19), ts. ne, jotka ovat syntyneet lihasta (Joh. 3:6), kastettaisiin syntien anteeksiantamiseksi (Ap. t. 2:38).

Miksi kastetta toimitettaessa ei käytetä yleistä lausumaa (kastakaa kaikki kansat), vaan sanoja “minä kastan sinut”?

Siitä syystä, että sakramenteille on ominaista se, että niiden kautta Jumala on tekemisissä kunkin ihmisen kanssa henkilökohtaisesti ja erikseen (Ap. t. 2:38), että täten jokaisella uskovalla olisi sydämessään varmana todistuksena, vakuutuksena ja sinettinä se, että armon lupaus on erikseen tarjottu hänelle ja sovellettu häneen (Gal. 3:27; 1. Piet. 3:21; Ap. t. 2:38).

Mikä on näiden sanojen merkitys: Minä kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä?

1. Sillä osoitetaan, että kaste toimitetaan Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen, nimessä, ts. Hänen käskystään.

2. Sillä ilmaistaan, että meidät kastetaan tosi Jumalan nimessä, ts. siten, että Häntä huudetaan avuksi. Tai, kuten sanat kreikan kielessä kuuluvat, “nimeen”, ts. tosi Jumalan, joka on Isä ja Poika ja Pyhä Henki, tuntemiseen ja Hänen avuksi huutamiseensa.

3. Ennen kaikkea nuo sanat alleviivaavat sitä, että kastetta toimitettaessa pastori ei toimi omassa nimessään, vaan itse Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki, on läsnä, ja Hän on ulkonaisen palvelusviran kautta tekemisissä kastettavan kanssa. Isä Jumala ottaa kastettavan armoon Pojan ansion tähden ja pyhittää hänet Pyhän Hengen kautta vanhurskauteen ja iankaikkiseen elämään. Näin ollen “nimessä” tarkoittaa samaa kuin Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen, sijasta ja puolesta. Paavali puhuu samoin evankeliumin saarnasta ja synninpäästöstä (2 Kor. 2:10; 5:20).

Onko Jumala, Isä, läsnä kasteessa?

Varmasti. Hän ei ole läsnä vain sillä tavalla kuin Hän on kaikkialla läsnä ja täyttää kaikki, vaan sillä tavalla, että tämän peson kautta Hän pelasti meidät laupeutensa mukaan, että vanhurskautettuina Hänen armostaan Kristuksen tähden me tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi Pyhän Hengen kautta (Tiit. 3:5,7). Samoin Jumala, Isä, on läsnä kasteessa sillä tavalla, että Hän siinä tekee hyvän omantunnon liiton itsensä ja meidän välillämme Kristuksen kautta (1 Piet. 3:21).

Onko Jumalan Poika läsnä kasteessa?

Paavali todistaa tämän hyvin kauniin sanoin Ef. 5:25-26: Kristus antoi itsensä seurakunnan edestä, että Hän pyhittäisi sen puhdistaen sen veden pesossa sanan kautta. Samoin hän sanoo, että meidät on kastettu Kristuksen kuolemaan (Room. 6:3) ja Kristuksen ylösnousemukseen (1 Piet. 3:21). Me puemme kasteessa päällemme Kristuksen (Gal. 3:27). Apostolien teoissa käytetään ilmausta ’kastaa Kristuksen nimeen’.

Onko myös Pyhä Henki läsnä kasteessa?

Me olemme syntyneet uudesti vedestä ja Hengestä, että me pääsisimme sisälle Jumalan valtakuntaan (Joh. 3:5; Tiit. 3:5-7).

Tällä perusteella ihmisiä on neuvottava ja opetettava, etteivät he pidä kastetta vain ihmistekona vaan Jumalan tekona, että nimittäin koko pyhä Kolmiykseys on siinä läsnä ja on tekemisissä köyhän syntisen kanssa ulkonaisen palvelusviran välityksellä niin, että Hän puhdistaa tämän synneistä, päästää hänet kuolemasta, saatanasta ja iankaikkisesta kadotuksesta ja sen sijaan antaa hänelle vanhurskauden ja iankaikkisen pelastuksen.

Mikä on kasteen hyöty, voima eli vaikutus?

Kasteen asetussanat ja monet muut Raamatun kohdat osoittavat tämän meille, esim. Mk. 16:16; Ap. t. 2:38; 22:16; Ef. 5:25-26; Tiit. 3:5,7; Joh. 3:5; 1 Piet. 3:21. Siksi Luther sanoo oikein katekismuksessaan: kaste vaikuttaa syntien anteeksiantamuksen, päästää kuolemasta ja paholaisesta ja antaa iankaikkisen pelastuksen kaikille, jotka uskovat tämän, kuten jumalallisen lupauksen sanat julistavat.

Mutta tämä kasteen hyöty riippuu epäilemättä Kristuksen kuuliaisuuden ja kärsimyksen tuottamasta ansiosta. Onko ihmiset siis johdatettava pois Kristuksesta ja tuotava Hänen sijastaan kasteeseen?

Jos Kristus erotetaan kasteesta tai kaste Kristuksesta (kuten sakramenttilaiset tekevät), silloin veden peso ei todellakaan itsessään voi vaikuttaa tai antaa mitään näistä asioista, vaan se on ja pysyy vain pelkkänä merkkinä. Mutta Kristus on kastetoimituksessa läsnä niin, että meidät kastetaan Hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa (Room. 6:3; 1 Piet. 3:21), että me vieläpä puemme kasteessa Kristuksen päällemme (Gal. 3:27) ja Hän itse puhdistaa meidät tällä pesolla (Ef. 5:25-26). Samoin Jumala, Isä, jakaa, lahjoittaa ja sinetöi uskoviin Kristuksen ansion Pyhän Henkensä kautta kasteessa ja kasteen kautta (Tiit. 3:5-6). Niinpä siis ei vesi eikä pastorin toiminta saa aikaan ja vaikuta niitä asioita, joiden kasteessa sanotaan tapahtuvan, vaan ne saa aikaan ja vaikuttaa itse Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki, kasteen kautta, joka on Jumalan itsensä säätämä ja asettama vakinainen välikappale tätä tarkoitusta varten. Siksi meitä ei suinkaan kasteen välityksellä johdateta pois Kristuksesta, vaan sen välityksellä, ikään kuin vakinaisen välikappaleen välityksellä, meidät johdetaan Kristuksen luo ja liitetään Hänen yhteyteensä (Room. 6:4-5; Mk. 10:14). Sillä Kristus on hankkinut meille pelastuksen ristillä, mutta kasteessa ja kasteen kautta se jaetaan, sovelletaan ja sinetöidään uskoviin (Mk. 16:16).

Kuinka kauan tämä kasteen pelastava vaikutus kestää?

Ihmisen koko elinajan tämän maan päällä, vieläpä iankaikkiseen elämään (Mk. 16:16). Me olemme syntyneet uudesti kasteessa, että meistä tulisi iankaikkisen elämän perillisiä toivon mukaan (Tiit. 3:7); vrt. Ef. 5:26-27; tämä alkaa tässä elämässä mutta tulee täydelliseksi tulevassa elämässä. Ja on todellakin hyvin suloinen lohdutus, että koko elämämme ajan kaste on meille kuva hyvin varmasta sopimuksesta ja julkinen todistus, että meidät on tehty osallisiksi Kristuksen ansiosta sillä tavalla, että me voimme aina etsiä ja saada jatkuvaa lohdutusta siitä, kuten Paavali lohduttaa galatalaisia kerran saadun kasteen perusteella, kun he katuivat lankeemuksen jälkeen (Gal. 3:27).

Mutta entä jos se, joka on kastettu, hylkää parannuksen teon ja kadottaa uskon?

Kasteen pelastaviin hedelmiin, joista olemme puhuneet, tartutaan, niihin pitäydytään ja ne säilytetään uskolla (Mk. 16:16). Sen tähden siellä, missä ei ole parannuksen tekoa eikä mitään hyviä hedelmiä seuraa vaan ainoastaan pahoja, siellä epäilemättä ei ole oikeaa ja pelastavaa uskoa, kuten edellä huomautettiin. Samoin sillä, joka ei etsi tai säilytä Jumalan armoa Kristuksessa, vaan halveksii sitä ja hylkää sen, ei ole oikeaa uskoa. Ja vaikka hänet on kastettu, hän silti on tämän jumalallisen tuomion alainen: “se, joka ei usko, tuomitaan kadotukseen”.

Entä jos joku lankeaa pois kasteen liitosta mutta myöhemmin kääntyy jälleen. Voiko hän enää saada lohdutusta kasteestaan?

Paavilaiset opettavat, että synti omaatuntoa vastaan murskaa kasteen arkin palasiksi ja tuhoaa sen niin täysin, ettei sitä voida korjata. Siksi niiden, jotka katuvat, ei tule palata kasteen liittoon, vaan heidän tulee tarrautua toiseen lankkuun, nimittäin meidän parannuksen tekomme ja tekojemme lankkuun, jonka avulla me voimme välttää kadotuksen syvyyden. Mutta Jumalan kiitos, meidän epäuskomme ei vaikuta mitään Jumalan uskollisuuteen (Room. 3:3-4; 2 Tim. 2:13). Jumala ei tahdo, että armo, johon me olemme päässeet kasteen välityksellä, perustuu siihen, että jos me olemme uskottomat, niin Hänkään ei ole uskollinen, ei vaikka me katuisimme ja palaisimme siihen. Vaan, kuten vanhat ovat hyvin sanoneet, kaste on ovi, jonka kautta me pääsemme sisälle ja meidät otetaan Kristuksen yhteyteen ja hänen ansioidensa osallisuuteen, niin että voimme pysyä siinä tai jos lankeamme siitä, niin meillä on alati takaisin pääsy ja paluutie tuohon armoliittoon todellisessa katumuksessa uskon kautta, koska kaste on voimassa tänäkin päivänä (Jer. 3).

Onko kaste toistettava aina kun me lankeamme?

Ei suinkaan. Sillä se liitto, jonka Jumala teki meidän kanssamme kasteessa, on iäti kestävä liitto (Jes. 55:3). Kaste on sinetti, joka todistaa, että Jumala tahtoo alati pitää tämän armoliiton, jonka Hän kerran teki meidän kanssamme, milloin tahansa ja niin usein kuin me palaamme siihen. Ei ole siis tarpeen toistaa kastetta aina, kun me lankeamisen jälkeen käännymme takaisin. Samoinhan Vanhassa Testamentissa ne, jotka olivat langenneet, eivät toistaneet ympärileikkausta kääntymyksessään, vaan he palasivat vakavasti katuen oikean uskon kautta armoliittoon, jonka Jumala oli tehnyt heidän kanssaan ympärileikkauksessa. Niinpä Paavali ei kastanut uudelleen korinttolaisia ja galatalaisia, jotka olivat jälleen kääntyneet Jumalan puoleen lankeemuksensa jälkeen, vaan hän ohjasi heidät siihen liittoon ja siihen lohdutukseen, jonka he olivat kerran kasteessa saaneet (1 Kor. 6:11; 12:13; Gal. 3:27). Herran ehtoollisesta on kirjoitettu: Niin usein kuin te teette tämän jne. Mutta kasteeseen ei liity mitään tämänkaltaista käskyä: Niin usein kuin teidät kastetaan jne.

Sisältyykö kasteeseen myös muita vaikutuksia ja hyötyä?

Kasteen tärkein hyöty ja lohdutus on se, josta me olemme puhuneet tähän asti. Mutta Paavali mainitsee lisäksi myös toisen kasteen vaikutuksen. Sillä hän sanoo Tiit. 3:5: Kaste on 1. uudestisyntymisen peso; me, jotka luonnostamme olimme vihan lapsia, olemme syntyneet uudesti vedestä ja Hengestä niin, että me Kristuksen tähden olemme Jumalan lapsia. Hän sanoo, että se on myös 2. Pyhän Hengen uudistus.

Mitä tämä uudistus sitten on?

Paavali selostaa ja kuvaa lyhyesti mutta seikkaperäisesti koko tämän uudistusprosessin Roomalaiskirjeen 6. luvussa (6:4ss.). Siinä hän sanoo ensiksi, että meidät, jotka on kasteen kautta istutettu Kristuksen kuolemaan, on myös haudattu Hänen kanssaan kuolemaan. Kristuksen kuoleman voima ja vaikuttavuus ei nimittäin anna meille ainoastaan syntejä anteeksi, vaan se alkaa myös kastetuissa Pyhän Hengen kautta ristiinnaulita, kuolettaa ja haudata heidän lihassaan olevaa syntiä, ettei se hallitsisi meidän ruumiissamme emmekä me tottelisi sen haluja, vaan että synnin ruumis tuhottaisiin. Toiseksi hän sanoo, että kasteen kautta meidät on myös tehty osallisiksi Kristuksen ylösnousemukseen, nimittäin että sen kautta Pyhä Henki uudistaa mielen, että me puemme päällemme uuden ihmisen, joka on luotu Jumalan mukaan totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen (Ef. 4:24).

Miten kehotukset uuteen elämään on johdettava kasteesta?

Paavalin esimerkin mukaan (Room. 6:3-4, 6, 11-12). Sillä samoin kuin Jumala teki kasteessa meidän kanssamme armon ja hyvän omantunnon liiton, niin myös me toisaalta lupasimme Hänelle kuolla synnille ja elää vanhurskaudelle. Tästä syystä kastetoimituksessa abrenuntiaatiolle (irtisanoutuminen) annettiin tämä kysymys ja vastaus -muoto: Luovutko paholaisesta? Vastaus: Luovun jne. Siksi on kauhea synti häpeämättömästi rikkoa tämä liitto. Sillä siten me estämme ja tuhoamme Pyhän Hengen työn, kun Hän vaikuttaa meissä uudistusta. Mutta kaikki uskovat voivat ja heidän tulee luottavaisesti rukoilla ja anoa kasteen suomalla oikeudella Pyhää Henkeä kuolettamaan lihan teot heissä ja puhdistamaan ja uudistamaan heidän sydämiään yhä enemmän.

Ovatko kasteen vaikutukset ja hyödyt välittömästi täydelliset ja valmiit kastetuissa?

Uudestisyntyminen, ts. lapseksiottaminen ja syntien anteeksiantamus on täydellinen ja valmis uskovissa välittömästi kasteen jälkeen ja silti se koskee ihmisen koko elämää. Mutta uudistus tosin alkaa kasteessa ja etenee päivittäin, mutta lopullisesti se tulee täydelliseksi tulevassa elämässä. Sillä tässä nykyisessä elämässä uudistus on vielä epätäydellinen ja sen tulee enentyä päivästä päivään (2 Kor. 4:16; Ef. 4:22-23; Kol. 3:10; 1 Piet. 2:1-2).

Onko lapset kastettava?

Kyllä. Sillä lapsia on kastettu kristillisessä kirkossa apostolien ajoista lähtien ja Jumalan sanan perusteella sitä on puolustettu ja tämä käytäntö on osoitettu oikeaksi harhaoppisia vastaan. Tästä todistavat varhaiset kirjoittajat Irenaeus, Cyprianus, Origenes, Ambrosius, Augustinus ja Khrysostomos.

Perustuuko lapsikaste Jumalan sanaan?

Kyllä. Sillä Kristus julistaa pienistä lapsista: Senkaltaisten on taivasten valtakunta eli Jumalan valtakunta (Matt. 19:14; Mk. 10:14). Eikä kukaan, joka on syntynyt lihasta, voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan, ellei hän ole uudestisyntynyt (Joh. 3:3). Tämä uudestisyntyminen tapahtuu vedestä ja Hengestä (Joh. 3:5). Sillä kaste on uudestisyntymisen peso (Tiit. 3:5). Koska siis Kristus tahtoo pienten lasten tulevan taivasten valtakunnasta osallisiksi ja koska sen täytyy tapahtua kasteen välityksellä, niin on epäilemättä Kristuksen tarkoitus, tahto ja käsky, että pienet lapset on kastettava. Sillä Jumalan valtakuntaa koskeva lupaus täytyy soveltaa ihmisiin tietyn Jumalan itsensä säätämän välikappaleen kautta. Sillä lupaus ilman sen soveltamista ei hyödytä ketään. Siksi myös taivasten valtakuntaa koskeva lupaus, joka on annettu lapsille (Mk. 10:14), täytyy soveltaa heihin tietyn välikappaleen kautta. Raamattu julistaa, että tämä välikappale on kaste (Joh. 3:5; Tiit. 3:5).

Toiseksi: Kristus tahtoo, että myös lapset pelastuvat, sillä Hän sanoo: Taivaallisen Isän tahto ei ole, että yksikään näistä pienistä hukkuu (Matt. 18:14). Mutta Taivaallinen Isä pelasti meidät uudestisyntymisen peson kautta (Tiit. 3:5). Siksi Jumalan tahto on, että lapset kastetaan eivätkä he huku vaan pelastuvat.

Kolmanneksi: lapset sikiävät ja syntyvät synneissä niin, että luonnostaan he ovat vihan lapsia (Ps. 51:5; Ef. 2:3). Sen tähden heidän täytyy saada syntien anteeksiantamus, etteivät he huku vaan pelastuvat (Luuk. 1:77; Room. 4:7). Mutta kaste on jumalallinen välikappale, jonka kautta synnit annetaan anteeksi ja pestään pois (Ap. t. 2:38; 22:16).

Neljänneksi: Kristus tahtoo ja käskee tuomaan pienet lapset Hänen luokseen, että Hän siunaisi heidät (Mk. 10:14,16). Miten tämä tapahtuu? Raamattu julistaa, että ne, jotka on kastettu, ovat pukeneet Kristuksen päällensä (Gal. 3:27). Sillä heidät on kastettu Hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa (Room. 6:3; 1 Piet. 3:21). Kristus puhdistaa ja pyhittää seurakunnan, jonka edestä Hän antoi itsensä, veden pesossa sanan kautta (Ef. 5:26). Juuri tämä on todellinen siunaus (Gal. 4:14; Ef. 1:3). Siksi tästä seuraa, että Kristuksen käsky on, että lapset on kastettava.

Viidenneksi: Uuden Testamentin kaste tuli Vanhan Testamentin ympärileikkauksen sijaan (Kol. 2:11-12). Sen tähden, aivan kuten Vanhassa Testamentissa jumalallista armoliittoa ei sovellettu ja sinetöity ympärileikkauksen kautta ainoastaan aikuisiin vaan myös lapsiin (1 Moos. 17:10,12), niin myös nyt Uudessa Testamentissa tuo armo tulee oikein soveltaa ja vahvistaa ikään kuin sinetillä sekä lapsiin että aikuisiin kasteen kautta, koska Jumalan armo ei ole tullut vähäisemmäksi vaan ylenpalttisemmaksi ja rikkaammaksi Uudessa Testamentissa.

Kuudenneksi: Jes. 49:22 profetoi, että Uudessa Testamentissa ei liitetä ainoastaan aikuisia kirkon jäseniksi, vaan “katso ... he tuovat sinun poikasi sylissänsä ja sinun tyttäresi olkapäillään”. Pietari sanoo (Ap. t. 2:39) kastettuaan aikuisia: Tämä lupaus oli annettu teille ja teidän lapsillenne. Apostolit kastoivat myös kokonaisia perhekuntia (Ap. t. 16:33; 1 Kor. 1:16). Mutta jos puhutaan perhekunnasta tai perheestä, niin epäilemättä lapset eivät ole siitä poissuljettuja.

Tämän perusteella on siis selvää ja ilmeistä, että oppi lapsikasteesta ei ole ainoastaan puhdasoppinen vaan myös aivan hyödyllinen ja välttämätön, ja se antaa hyvin suloisen lohdutuksen vanhemmille ja lapsille.

Mutta Kristus liittää yhteen opettamisen ja kastamisen sanoessaan: “Kastamalla ja opettamalla”. Onko pienet lapset siis jätettävä kastamatta, koska heitä ei voida opettaa?

Evankeliumikertomuksesta käy ilmi, että myös apostoleita loukkasi ja häiritsi tämä kysymys. Sillä kun Kristuksen luo tuotiin pieniä lapsia, joissa ei ollut ruumiillista raihnaisuutta, apostolit ajattelivat itsekseen: “Hetkinen! Nuo pienet lapset ovat liian nuoria vastaanottaakseen sanaa tai opetusta; mitä Kristus sitten voi tehdä heille pelastuksen asiassa?” Siksi he eivät tahtoneet antaa noiden pienten lasten olla vaivaksi Kristukselle siten, että heidät tuodaan Hänen luokseen. He arvelivat sen sijaan, että tuli odottaa, kunnes he olivat kasvaneet ja tulleet sellaisiksi, joita voitiin opettaa. Mutta Kristus osoittaa suuttumusta heidän arveluaan kohtaan. Hän sanoo valalla vannoen, että Hän voi ja Hän tahtoo olla myös sellaisten lasten kanssa tekemisissä, joita Hänen luokseen tuotiin, niin että myös he voivat tulla osallisiksi Hänen siunauksestaan ja Jumalan valtakunnasta (Matt. 19:14-15; Mk. 10:14-16; Luuk. 18:16-17).

Hän ei siis sanoillaan Matt. 28:19 (“kastamalla ja opettamalla”) tarkoittanut sitä, mitä uudestikastajat kuvittelevat, vaan Hän tarkoitti sitä, että sanan ja sakramenttien tulee liittyä yhteen kirkossa. Sillä kaste on veden peso sanan kautta (Ef. 5:26). Siellä, missä sanaa ei opeteta, ei kastettakaan tule toimittaa. Mutta siellä, missä evankeliumia julistetaan, vanhemmille opetetaan, että armon lupaus on tarkoitettu myös heidän lapsilleen (Ap. t. 2:39). Niinpä pojat tulee tuoda sylissä ja tytöt olkapäillä Kristuksen luo; Kristus tahtoo antaa siunauksensa ja Jumalan valtakunnan myös heille (Mk. 10:14-16).

Sen tähden aivan kuten Vanhassa Testamentissa käskettiin sekä opettaa että ympärileikata, ja aikuisia opetettiin ensin ja sitten ympärileikattiin (1 Moos. 17), mutta lapset ympärileikattiin ensin (1 Moos. 17:12) ja heitä opetettiin myöhemmin, sitten kun he olivat kyllin vanhoja ymmärtämään ja tekemään kysymyksiä (5 Moos. 6:20; 2 Moos. 12:26), niin myös koko Uuden Testamentin virka on sana ja sakramentit. Aikuisten kääntyessä opetus edeltää ja kaste seuraa (Ap. t. 2:41; 8:12,35-38; 10:44-48). Kristittyjen lasten suhteen noudatetaan samaa opetuksen ja kastamisen järjestystä kuin mitä Vanhassa testamentissa noudatettiin opetuksessa ja ympärileikkauksessa. Sillä mitä ympärileikkaus oli Vanhassa Testamentissa sitä on nyt kaste Uudessa Testamentissa (Kol. 2:11-12). Niinpä Johannes kirjoittaessaan uskovien lapsille, että he tuntevat Taivaallisen Isän, antaa heille ensiksi tämän lohdutuksen, että heillä on syntien anteeksiantamus Hänen nimensä kautta (1 Joh. 2:12-13); tämä koskee heitä, koska heidät on kastettu Kristuksen nimessä syntien anteeksiantamiseksi (Ap. t. 2:38); sillä tuo lupaus koskee myös pieniä lapsia (Ap. t. 2:39; Jes. 49:22).

Mutta on kirjoitettu: Se, joka uskoo ja kastetaan jne. Koska usko tulee kuulemisesta, niin miten pienet lapset voivat uskoa?

Kristus sanoo nimenomaan, että pienet lapset, jotka on tuotu Hänen luokseen, vastaanottavat Jumalan valtakunnan, ts. syntien anteeksiantamuksen, armon ja iankaikkisen pelastuksen (Mk. 10:14; Luuk. 18:16). Ja Hän lisää: “Totisesti, minä sanon teille, joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin pieni lapsi, ei pääse sinne sisälle.” Mutta ne, jotka vastaanottavat ja omistavat Jumalan valtakunnan, kuuluvat varsinaisesti uskovien joukkoon. Sillä ilman uskoa ei kukaan voi olla otollinen Jumalalle (Hebr. 11:6); ja se, joka ei usko, tuomitaan (Mk. 16:16). Siksi ympärileikkausta, joka suoritettiin myös pienille lapsille, kutsutaan myös uskon vanhurskauden sinetiksi (Room. 4:11). Sen tähden ei ole epäilystäkään siitä, että Pyhä Henki annetaan myös pienille lapsille kasteessa. Hän vaikuttaa ja saa aikaan heissä sen, että he vastaanottavat Jumalan valtakunnan, vaikka emme voi ymmärtää ja käsittää, miten tämä jumalallinen teko tapahtuu. Kaste on näet uudestisyntymisen peso ja Pyhän Hengen uudistus; Henki vuodatetaan runsaasti kastettuihin, että he vanhurskautettuina tulisivat iankaikkisen elämän perillisiksi (Tiit. 3:5-7). Esimerkki Johannes Kastajasta äitinsä kohdussa osoittaa, että Pyhä Henki voi suorittaa työnsä pienissä lapsissa myös ennen kuin he ovat tulleet siihen ikään, että osaavat käyttää järkeään (Luuk. 1:41).

Opettavatko sakramenttilaiset oikein, kun he sanovat, että kastettujen ja uskovien lapset ovat Jumalan lapsia ja iankaikkisen elämän perillisiä myös ennen kastetta ja ilman kastetta?

Tämä on ikivanha harha, jonka Augustinus tuomitsi pelagiolaisissa ja kumosi teoksessaan De baptismo parvulorum II,25-26 (Pienten lasten kasteesta); puolustaessaan harhaansa he sovelsivat väärin samaa kohtaa, josta kalvinilaiset kerskuvat (1 Kor. 7:14), vaikka tuossa kohdassa osoitetaan vain se, että uskova vaimo voi hyvällä omallatunnolla elää epäuskoisen aviomiehensä kanssa ja synnyttää hänelle lapsia. Sillä puhtaille kaikki on puhdasta (Tiit. 1:15). Mutta Paavali julistaa suoraan ja erotusta tekemättä kaikesta siitä, mitä me tuomme mukanamme, kun me synnymme tähän maailmaan: Me olimme luonnostamme vihan lapsia; eivät ainoastaan ne, jotka ovat syntyneet pakanavanhemmista vaan myös me, jotka olemme syntyneet ympärileikatuista vanhemmista. Sillä se, mikä on syntynyt lihasta, on lihaa eikä voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan, ellei se synny uudesti vedestä ja Hengestä (Joh. 3:5-6). Armon lupaus koskee epäilemättä myös pieniä lapsia (1 Moos. 17:7). Mutta tuo lupaus täytyy soveltaa heihin siten, että pienet lapset tuodaan Kristuksen luo (Mk. 10:13; Jes. 49:22). Edellä osoitettiin, että tämä tapahtuu kasteessa ja kasteen kautta.

Ovatko sitten uskovien lapset, jotka kuolevat ennen syntymää tai syntymässä, tuomittuja?

Ei suinkaan. Mutta koska meidän lapsemme, jotka Jumalan siunauksesta ovat meille syntyneet, on ikään kuin annettu meidän käsiimme ja samalla meille on tarjottu välikappaleet eli armoliiton sinetin soveltaminen heihin on tehty mahdolliseksi, niin tähän soveltuu tuo vakava jumalallinen lausuma: Mutta poikalasta, jonka esinahan lihaa ei ole ympärileikattu kahdeksantena päivänä, hävitettäköön kansastansa (1 Moos. 17:14). Tästä syystä Herra kohtasi Mooseksen tiellä ja tahtoi tappaa hänet, koska hän oli lyönyt laimin ympärileikata poikansa (2 Moos. 4:24-26). Mutta silloin, kun noita välikappaleita ei ole annettu meille - kuten silloin kun poikalapsi kuoli ennen kahdeksatta elinpäiväänsä, jolloin ympärileikkaus suoritettiin; ja samoin silloin, kun niitä, jotka olivat syntyneet autiomaassa 40 vuoden aikana, ei voitu ympärileikata vihollisten päivittäisen ahdistelun ja alituisen vaeltelun vuoksi, he kuolivat ympärileikkaamattomina (Joos. 5:5-6); ja kun tänä päivänä pienet lapset kuolevat ennen syntymäänsä - sellaisissa tapauksissa Jumalan armo ei ole sidottu sakramentteihin, vaan nuo pienet lapset on tuotava rukouksissa Kristuksen luo ja jätettävä Hänen haltuunsa. Eikä tule epäillä sitä, että nämä rukoukset kuullaan, sillä ne tapahtuvat Kristuksen nimessä (Joh. 16:23; 1 Moos. 17:7; Matt. 19:14). Koska me siis emme voi tuoda syntymättömiä pieniä lapsia Kristuksen luo kasteen kautta, niin meidän tulee tehdä se hurskaiden rukousten välityksellä. Vanhempia on muistutettava tästä ja jos mahdollisesti heidän syntymätön lapsensa kuolee, heitä on rohkaistava tällä lohdutuksella.

(Martin Chemnitz, Ministry, Word and Sacraments. An Enchiridion.)