KESKUSTELUA:
(Seuraava teksti on kirjoitettu vastineeksi Ristin
Voitossa 12.4.2000 olleeseen Juhani Kuosmasen pääkirjoitukseen, jossa tämä
esittää samoja ajatuksia kuin edellä olevassa vastineessaan.)
Helluntaiseurakuntien on jo alun perin pitänyt lähteä
liikkeelle siitä, että lapsilla ja aikuisilla on kaksi eri pelastustietä.
Lapset olisivat sellaisenaan yleisen sovituksen nojalla pelastettuja ja
aikuiset pelastuvat oman uskon ratkaisunsa tähden.
Kuosmasen Raamatun tulkinnan käsittämättömyys näkyy
uskontunnustuksessa. Lainaan otteen tähän: ”Jumala loi ihmisen omaksi
kuvakseen, mutta syntiinlankeemuksen seurauksena ihminen joutui eroon
Jumalasta. Jeesus Kristus sovitti kuolemallaan koko maailman, niin että
maailmaan syntyvät lapset, vaikka ovatkin langenneen ihmissuvun jäseniä, ovat
Jumalalle otollisia.” Lause paljastaa sen, että tämä on vain filosofiaa. Edellä
olevassa lauseessa myönnetään perisynnin olemassaolo, mutta kun siirrytään
toiseen virkkeeseen niin se käytännössä kielletään. Tämä tarkoittaa vanhemmille
sitä, että saa olla rauhassa, eikä lapsia tarvitse johtaa kastettavaksi - hehän
pelastuvat muka automaattisesti siihen asti kunnes myöhemmin ymmärtävät omalla
turmeltuneella tahdollaan tehdä uskon ratkaisunsa. Näin perisynnin tuoma
kadottavuus kielletään ja kumotaan, vaikka sen olemassaolo hyväksytäänkin
teoriassa. Lainaamassani otteessa. Kuosmanen puolustelee synnin uinuvaa tilaa,
mutta Raamatussa ei sellaista oppia löydy.
Kuosmanen puolustelee yksilön vanhurskauttamista
yleisen vanhurskauttamisen piiriin kuuluvilla Raamatun kohdilla (Room. 5:18,
Joh. 1:29) ja sitä, että perisynnin syyllisyys on otettu pois lapsilta muka
ilman henkilökohtaista uskoakin. Yleisestä sovituksesta tullaan osalliseksi
vain uskon kautta. Näin myös pienokaisten kohdalla (Matt. 18:6, Mark. 10:15).
Jumalalla on vain yksi pelastustie uskon kautta (Hebr. 11:6).
Tässä menevät objektiivinen ja subjektiivinen
vanhurskauttaminen sekaisin. Kuosmanen ei kykene tai ei halua erottaa sitä,
miten lapset tulevat osalliseksi yleisestä vanhurskauttamisesta. Yleinen
sovitus on vaikkapa kuin pankkitili, jolle Kristuksen ansio on talletettu,
mutta jonka käyttämiseen tarvitaan henkilökohtainen pankkikirja. Muuten
Kristuksen ansiosta ei päästä osalliseksi. Kasteen kautta me pääsemme
osalliseksi Kristuksen kuolemasta, koska olemme Hänen kuolemaansa kastetut
(Room. 6:3), ja koska Jumala vaikuttaa kasteessa uskon (Kol. 2:12).
Jumala on pelastuksemme eteen tehnyt jo ratkaisun n.
2000 vuotta sitten Kristuksessa. Ainoa kysymys on se miten lapset ja me muut
pääsemme sen osallisuuteen. Ihanille pienokaisille kaste Isän, Pojan ja Pyhän
Hengen nimeen toimii tällaisena välittäjänä ja uskon antajana. Antaapa Jeesus
vielä lähetyskäskyn kaikkia kansoja koskevaksi ja lapsetkin kuuluvat kansoihin.
Heidätkin tulee tehdä opetuslapsiksi kastamalla ja sitten opettamalla (Matt.
28:19,20). Jumala kykenee kasteessa antamaan autuaaksi tekevän uskon myös
lapsille, pystyihän Jeesus parantamaan kuuroja ja herättämään kuolleita! Miksi
hän ei tekisi säätämässään kasteessa näin, koska on sanassaan luvannut niin?
Raamattu osoittaa vain yhden kasteen (Ef. 4:5) ja jos
se mitätöidään ja sitä vähätellään on jo rikottu Jumalan pyhää sanaa vastaan.
Ei pidä sekoittaa objektiivista ja subjektiivista sovitusta toisiinsa!
Kristillisen kasteen perusta on Jumalan sana, eikä usko, eikä varsinkaan
epäraamatullinen uskonratkaisu!
Olen kuulunut helluntaiherätykseen n. kuusi vuotta ja
opiskellut Iso Kirja -opistossa n. kolme vuotta. Katson tuntevani hyvin
helluntaiopin. En tahdo estää lapsia tulemasta sisälle Jumalan valtakuntaan,
itsellenikin lapsena saamani kaste on tullut rakkaaksi lohduksi taistelussa
syntiä vastaan.
Entiset ylimääräiseen aikuiskasteeseen sortuneet Aki
ja Pirkko Finnilä.