KESKUSTELUA:
Concordia-lehden tammikuun numerossa Aki Finnilä otti
kantaa helluntailaisten suunnittelemassa uskontunnustuksessa ja
kirjoittamassani Raamatun opetuksia -kirjassa esitettyyn vanhurskauttamisoppiin.
En voi puuttua kaikkiin kohtiin, mutta saanen antaa lyhyen vastineen.
Artikkelin kirjoittaja Aki Finnilä Kokkolasta joko
tuntee huonosti edellä mainituissa oppiselostuksissa ilmaistun
vanhurskauttamisopin tai ei halua tarkoitushakuisesti tuntea sitä. Hän
sijoittaa oppiimme omia tulkintojaan ja tuomitsee sitten ne.
Ensiksi Finnilä väittää helluntailaisilla olevan
virheellisen ajatuksen, ettei Aadamin lankeemus koskisi lapsia, vaan heillä
olisi luonnostaan se vanhurskaus, joka Aadamilla ja Eevalla oli ennen
syntiinlankeemusta. Näin lankeemusta ei lasten kohdalla olisi tapahtunutkaan.
Näin yllä mainitut oppiesitykset eivät kuitenkaan opeta. Finnilä itse lainaa
kirjasta Raamatun opetuksia: “Lapset ovat osallisia perisynnin turmeluksesta,
mutta eivät enää perisynnin syyllisyydestä.” Jo tämä lainaus osoittaa tyhjäksi
Finnilän väitteen.
Aadamissa koko ihmiskunta lankesi kollektiivisesti;
Aadamin lankeemus koskee kaikkia, myös lapsia. Jokaisella on olemuksessaan
perisynnin turmelus, mutta sen ollessa uinuvassa tilassa, perisynnin
syyllisyyttä ei lueta lapselle Kristuksen kollektiivisen työn (2 Kor.
5:19; Joh. 1:29; Room. 5:18) tähden, ei lapsen viattomuuden tähden.
Kun ihminen varttuu, peritty turmelus herää ja johtaa
kaikki ihmiset lankeemukseen (Ef. 2:1). Väite: “Jos lapsi olisi viaton, ei hän
voisi kuolla” ei osu meihin, koska emme väitä ketään viattomaksi, vaan
jokaisessa asuu peritty turmelus.
Kun ihminen tulee vastuulliseen ikään, hän pelastuu
sovituksen sanan kautta. Evankeliumin käsittämiseen tarvitaan ymmärrys, jonka
Pyhä Henki avaa. Aina kun Raamattu puhuu uskosta, se puhuu tietoisesta uskosta
evankeliumiin. Ei evankeliumin sana ole kuin loitsu, joka veden kautta
vaikuttaisi uinuvaan lapseen. Evankeliumin täytyy kohdata ihmisen omatunto,
jonka se herättää ja synnyttää uskon Pyhässä Hengessä.
Ei helluntailaisten uskontunnustus eikä kirja Raamatun
opetuksia sekoita objektiivista ja subjektiivista vanhurskauttamista keskenään
kuten Concordia-lehti väittää. Molemmat opettavat Kristuksen kaikkiriittävää
työtä koko maailman puolesta, mutta ymmärrysiässä se työ otetaan vastaan uskon
kautta. Lapselle kaste ei sitä tuo, koska kaste ei ole lihan saastan – ei
perisynnin eikä muun saastan – poistamista ja kaste kuuluu siihen ikään,
jolloin voi pyytää hyvää omaatuntoa (1 Piet. 3:21).
Sylivauvalle ei lueta perisynnin syyllisyyttä, vaan
hän pelastuu Kristuksen ristin työn tähden. Tämän voi uskoa myös jokainen
pienen lapsensa menettänyt. Kahden viimeisen lauseen mukaisesti vastasi myös
Helsingin teologisen tiedekunnan dogmatiikan professori joku vuosi sitten
eräässä lehdessä.
Juhani Kuosmanen
(Kirjoittaja on Ristin Voitto -lehden päätoimittaja)