”Minä olen kurja ja köyhä, mutta Herra pitää minusta huolen.” (Ps. 40:18)

"Suuri ilo on jossakin mielessä kuulua Jumalalle. Mutta olla erityisessä mielessä tuon suuren Isän omaisuutta, olla hänen erityisesti huolehtimiensa joukossa, kuulua tuohon tarvitsevien suureen joukkoon, joiden tähden hänen rakkaudesta rikas sydämensä sulaa mitä hellimmästä laupeudesta, joihin hänen silmänsä katsovat täynnä syvintä myötätuntoa, joiden ympärille hän erityisesti kietoo suojelevan käsivartensa ja joiden ylitse hän levittää verhoavat siipensä - tämä on todella ehtymätön lohdun ja ilon lähde. Juokaamme syvälti siitä. Hester Douglas, ARMOA ARMOSTA, s. 254–255, Sley, 1966."

Epävarmuusrutto on hylättävä

helmi 5, 2017 Kommentit pois päältä artikkelissa Epävarmuusrutto on hylättävä Kategoria: 3/2014, Harhaopit, Sana

”Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: ’Abba! Isä!’” (Gal. 4:6)

Paavi on siis jumalattomalla opillaan – käskemällä ihmisten epäillä Jumalan armoa – riistänyt seurakunnalta Jumalan ja kaikki lupaukset, pannut peittoon Kristuksen hyvät teot ja hävittänyt koko evankeliumin. Nämä haitathan syntyvät väkisinkin, jos ihmiset eivät turvaudu lupauksia antavaan Jumalaan, vaan omiin tekoihinsa ja ansioihinsa. Siinä tapauksessa, että näin käy, ihminen ei milloinkaan saata olla varma Jumalan tahdosta, vaan hän välttämättömyyden pakosta alati häilyy sinne tänne ja vihdoin häätyy epätoivoon; eihän näet mistään muusta voida oivaltaa, mitä Jumala tahtoo ja mikä häntä miellyttää, kuin hänen sanastaan. Tämä sana vakauttaa meitä siitä, että Jumala on lakannut kaikesta vihastaan ja vastenmielisyydestään meitä kohtaan antaessaan ainosyntyisen Poikansa alttiiksi meidän syntiemme tähden; sakramentit, avaintenvalta yms. niin ikään vakauttavat. Näitä Jumala ei olisi antanut meille, ellei hän meitä rakastaisi: me aivan peitymme näihin loppumattomiin todistuksiin Jumalan suosiosta meitä kohtaan. Hyljättyämme siis epävarmuusruton, jonka saastuttama koko paavin kirkko on, me varmasti päättelemme: Jumala on meille leppyinen, me olemme hänen mieleisiään ja hänen huolenpitonsa alaisia Kristuksen tähden, meillä on Pyhä Henki, joka rukoilee puolestamme huudoin ja sanomattomin huokauksin.

Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 462–463. Helsinki 1957. 2. painos. SLEY

Kommentointi suljettu.

Kategoriat

Arkistot