Kaikkien evankeliumien alkupuolella kerrotaan Johannes Kastajasta. Johannes vaikutti vanhan ja uuden liiton taitekohdassa. Hän oli Kristuksen tienraivaaja, ”huutavan ääni erämaassa” (Joh. 1:23). Johanneksen väkevä parannussaarna sai aikaan, että moni ihminen tuli synnintuntoon. Kun he tunnustivat syntinsä, Johannes kastoi heidät Jordan-virrassa.

Johanneksen kasteen merkityksestä on esitetty erilaisia käsityksiä. Mainitakseni esimerkkinä yhden kannan: ”Näin Johanneksen kasteen ydin ei ole siinä, että se kykenisi tarjoamaan pelastusta, vaan se oli julkista tunnustautumista siihen, että kastettava oli rikkonut Vanhassa Testamentissa Jumalan ilmoittaman lain ja että hän syntisenä ansaitsi tulla hukutetuksi, niin kuin Nooan aikuinen ihmiskuntakin” (netissä julkaistusta saarnasta).

Perinteinen luterilainen linja on kuitenkin se, että Johanneksen kaste oli todellinen armonväline. Sen välityksellä saatiin syntien anteeksiantamus aivan kuten Jeesuksen asettamassa kasteessa. Perusteluna on mm. Luuk. 3:3: ”Ja hän (Johannes Kastaja) vaelsi kaikissa seuduissa Jordanin varrella ja saarnasi parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi.” Luther lausuu käsitellessään Jeesuksen keskustelua Nikodeemuksen kanssa: ”Ota ensiksikin huomioosi: hän johdattaa ja osoittaa Nikodeemuksen seurakuntansa ulkonaiseen virkaan, saarnaan ja kasteeseen, sanoessaan, että ihmisen täytyy syntyä uudesti vedestä ja Hengestä. Näin hän puhuu siitä virasta, jonka Johannes Kastaja Kristuksen edelläkävijänä ja palvelijana oli pannut alulle, niin kuin fariseukset ja Nikodeemus tarkoin tiesivät ja olivat nähneet. Hän tahtoo osoittaa hänet siihen, näin vahvistaen Johanneksen saarnan ja kasteen: se virka on oleva täydessä arvossaan, ja Jumala on sen määrännyt sitä varten, että sen kautta uudestisynnytään, ja että kukaan ei ole pääsevä sisälle taivaaseen, joka sitä ei omaksu tai sitä halveksii.” (Kirkkopostilla)

Gezelius-piispojen Raamatun selityslaitos avaa Matt. 3:6:a selittäessään valtavia näkymiä Vanhan ja Uuden Testamentin välisiin yhteyksiin. Gezeliuksen laitoksessa viitataan mm. kohtiin Joos. 3:16 sekä 2. Kun. 5:14, joissa Jordan-virralla on oma tärkeä osansa. Erittäin mielenkiintoinen viittaus on myös profeetta Eliaan, joka meni saman virran ylitse, ennen kuin hänet otettiin taivaaseen, 2. Kun. 2:7–8. Gezelius päättelee: ”niinpä täytyy meidän tulla kasteen kautta taivasten valtakuntaan, Joh. 3:5.”