Saarna loppiaisena

Martti Luther

Matt. 3:13-17

”Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tykö hänen kastettavakseen. 14. Mutta tämä esteli häntä sanoen: ’Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!’ 15. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus’. Silloin hän salli sen hänelle. 16. Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä. 17. Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: ’Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt’.”

Korkein ja suurin ihmeteko, josta tänä juhlapäivänä tulee saarnata, on se, että Johannes kastoi Jeesuksen Jordanilla. Mutta teidän nuorten tulee tänä päivänä oppia myös kiittämään Jumalaa tästä armosta, että Kristus, joka syntyi Beetlehemissä, on ilmoittanut itsensä pakanoille.

Pakanat eivät kuuluneet juutalaiskansaan vaan olivat muukalaisia. Siitä huolimatta Jumala alkoi houkutella luoksensa tätä kansaa, joka ei ollut hänen kansansa, nimittäin pakanoita, ettei heidän tulisi epäillä Herraa Jumalaamme, ikään kuin he eivät kuuluisi hänelle. Tähän houkutteluun kuuluu myös se, että Kristus ilmaisee syntymänsä pakanoille. Siten pakanat saavat lohduttautua sillä, että Kristus kuuluu heille ja että heidän tulee ottaa hänet vastaan aivan kuten juutalaistenkin, vaikka he eivät ole hänen kansansa kuten juutalaiset.

Nämä viisaathan [itämaan tietäjät, suom. huom.] olivat näet pakanoita, joilla ei – kuten juutalaisilla – ollut mitään pappia, jumalanpalvelusta eikä Jumalan sanaa. He olivat ympärileikkaamattomia, ilman temppeliä, ilman kirkkoja, ilman profeettoja; silti kaikesta tästä huolimatta he tulevat muukalaisina, sokeina ja aivan ansiottomana kansana Valon, Herran Kristuksen luokse ja ottavat hänet vastaan, lankeavat polvilleen, palvovat häntä ja antavat hänelle lahjoja. Hän ottaa heidät vastaan ja antaa heidän palvontansa ja lahjansa miellyttää itseään.

Tämä on kirjoitettu meille lohdutukseksi. Meidän tulee kiittää Jumalaa siitä, että Jumalan Poika ei ole hylännyt meitä pakanoita. Meidät otetaan vastaan aivan kuten juutalaiset. Jumala on perustanut maan päälle sellaisen valtakunnan, jossa meitä ei kohdella ansion vaan armon mukaan.

Mutta korkein, huomattavin ja lohdullisin kohta, josta tänä juhlapäivänä tulee saarnata, on se ilmestys, joka tapahtui Jordanilla Kristuksen kasteessa. Ja minä soisin, että tätä päivää kutsuttaisiin meidän Herramme Kristuksen kastepäiväksi tai juhlaksi, jolloin Herra kastettiin ja ilmoitettiin, kun hän oli kolmekymmentävuotias.

Evankelista kertoo hyvin tarkasti, miten tämä tapahtui. Kristus, joka tähän saakka oli pysytellyt hiljaa eikä ollut vielä astunut virkaansa, nousi Galileasta ja tuli Johanneksen luokse Jordanille antaakseen kastaa itsensä, kuten muut syntiset, jotka tunnustivat syntinsä ja kaipasivat niiden anteeksiantamista. Johannes kauhistuu tätä ja pitää itseään arvottomana Kristusta kastamaan. ”Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!” Mutta Kristus lausuu: ”Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus”. Se on: sinun täytyy kastaa minut, että köyhät syntiset voisivat tulla vanhurskaiksi ja autuaiksi. Minä olen näet tullut syntiseksi kaikkien syntisten tähden. Minun täytyy sen vuoksi tehdä se, mitä Jumala on pannut syntisten tehtäväksi, että he tulisivat minun kauttani vanhurskaiksi.

Tämä on kirjoitettu meille lohdutukseksi ja esimerkiksi, että Jumalan Poika antoi kastaa itsensä, vaikka hänellä ei ollut mitään syntiä, ja että hän tekee, mitä hän ei ollut velvollinen tekemään. Milloin me pääsemme siihen saakka, että teemme sellaista, mihin meitä ei ole velvoitettu? Olemmehan me niin kurjia konnia ettemme tee sitäkään, mikä meidän kuuluu tehdä? Kristus, Jumalan Poika, on pyhempi kuin kaste itse. Siitä huolimatta hän antaa kastaa itsensä ja on säätänyt ja asettanut pyhän kasteen. Lisäksi hän on määrännyt, että kasteen tulee jatkuvasti pysyä kristikunnassa ja kaikkien, jotka tahtovat tulla autuaiksi, tulee myös antaa kastaa itsensä.

Sen tähden täytyy niiden ihmisten olla syvällä helvetissä, jotka joko halveksivat kastetta tai puhuvat siitä ivallisesti. Perkele on eksyttänyt ja sokaissut heidät niin, ettei heillä ole sen vertaa korvia ja silmiä, että he voivat kuulla ja nähdä, mitä tässä tapahtuu. Miksi et tahdo antaa kastaa itseäsi tai lapsiasi? Antaahan Jumalan Poika kastaa itsensä. Miten sinä voit sitten olla niin kopea, vieläpä sokea ja mieletön, että halveksit pyhää kastetta? Vaikka kaste ei antaisi eikä hyödyttäisi mitään, niin eikö sinun tulisi antaa sille kaikki kunnia yksin sen vuoksi, että tässä kuulet, että itse Jumalan Poika on antanut kastaa itsensä. Hänen kunniakseen sinun myös tulisi antaa kastaa itsesi, vaikka kaste ei muuten olisi sinulle miksikään hyödyksi.

Mutta lisäksi tässä sanotaan myös, mitä meillä on tästä kasteesta odotettavissa ja miten se on meille hyödyksi. Siinä nähdään nimittäin, että taivaan Jumala vuodattaa itsensä tämän Poikansa kasteen ylitse kaiken armonsa kanssa. Taivas, joka ennen oli suljettu, avautuu, ja Kristuksen kasteen ylitse tulee ovi ja ikkuna, niin että sisälle taivaaseen voi nähdä. Tästedes ei ole enää eroa Jumalan ja meidän välillä, sillä itse Jumala laskeutuu Jordanille. Isä antaa kuulla itsensä äänessä, Poika pyhittää kasteen ruumiillaan, Pyhä Henki tulee alas kyyhkysen hahmossa. Eikö tämä nyt ole suuri ilmoitus ja varma, suuri merkki siitä, että kaste on Jumalalle rakas eikä hän voi jäädä siitä pois.

Sen vuoksi tätä päivää kutsutaan Epifaniaksi, ilmestyksen juhlaksi, koska Jumala – Isä ja Poika ja Pyhä Henki – ilmoittaa itsensä tällä tavalla. Pyhä Henki tulee herttaisessa hahmossa, kuin viaton kyyhkyinen. Kyyhkysellä on ystävällisin sydän kaikista linnuista. Siinä ei ole ensinkään vihaa eikä kiukkua. Sen tähden Pyhä Henki ilmestyy kaikkein ystävällisimmässä hahmossa mitä herttaisimmin merkiksi siitä, että hän ei tahdo olla meille vihainen, vaan että hän tahtoo auttaa meitä Kristuksen kautta tulemaan hurskaiksi ja autuaiksi.

Poika, joka oman persoonansa puolesta ei tarvitse kastetta, on henkilökohtaisesti tässä. Hän antaa kastaa itsensä ja ilmoittaa itsensä meille paitsi esimerkiksi myös armoksi, että meidän tulee käyttää hyväksemme tätä kastetta ja uskoa, että meillä sen välityksellä on armollinen Jumala, kun me tätä Kristuksen esimerkkiä seuraamme ja annamme sen mukaisesti kastaa myös itsemme.

Isä antaa kuulla itsensä tällä äänellä: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt.” Tämä on uusi ääni, jonkalaista ei kukaan ole koskaan aiemmin taivaasta kuullut. Ei olisi ihme, jos taivas ja maa vapisisivat Jumalan äänen edessä, kun hän puhuu. Lankeaisin kasvoilleni, jos kuulisin Jumalan äänen. Mutta tämä on eri ääni kuin Siinain vuorella, jolloin Jumala myös puhui taivaasta. Siellä hän antoi kuulla itseään niin kauhistuttavalla äänellä, että maanpiiri vapisi sen edessä ja vuoret tärisivät ja ihmiset pelkäsivät kuollakseen. Mutta tässä on pelkkää ystävällisyyttä, armoa ja laupeutta.

Ikään kuin Jumala tahtoisi sanoa näin: ihmiset, kääntäkää silmänne ja korvanne tännepäin ja pankaa tarkoin merkille. Tuossa teillä on ihminen, joka on kastettu. Tahdotteko tietää, kuka hän on? Hän on minun rakas Poikani, jossa minulla on kaikki iloni ja sydämellinen mielisuosioni. Teidän ei tarvitse pelätä hänen edessään. Sillä tuossa hän seisoo alastomana kuten kuka tahansa ihminen. Hän ei kanna miekkaa eikä hänellä ole maallista valtaa. Minunkaan edessäni teidän ei tarvitse pelätä. Sillä minä en nyt tule ukkosen ja salaman, pyssyjen ja pasuunoiden kanssa, kuten Siinain vuorella, vaan ystävällisessä hahmossa ja hyväntahtoisena.

Mitä epäystävällistä tässä on? Jumalan Poika, joka on synnitön ja täysin viaton, seisoo Jordanissa ja antaa kastaa itsensä; hän tekee enemmän kuin hän on velvollinen tekemään. Pyhä Henki tulee ystävällisessä hahmossa, kuin kyyhkynen, hänen päälleen, niin että Johannes näkee hänet silmillään. Isä puhuu meidän kanssamme mitä ystävällisimmin ja julistaa meille, että hän ei lähetä meille profeettaa, apostolia eikä enkeliä vaan oman ainosyntyisen Poikansa, johon hänen kaikki mielisuosionsa on.

Tämähän merkitsee minun mielestäni sitä, että meidän käsketään katsoa Poikaan, koskapa Jumala itse on viivytyksettä julistanut ja sanonut meille kaikille: Kuulkaa kaikki, jotka ihmisiä olette! Tämä on minun rakas Poikani, johon minun mielisuosioni on ja josta iloitsen. Jos te tahdotte, että minä olen teidän armollinen Isänne, niin te voitte saada sen helposti aikaan. Pitäytykää vain minun Poikaani, jolle en voi olla vihainen. Silloin, jos te olette kuuliaisia hänen äänelleen, olette tekin hänen tähtensä minulle rakkaita. Kuulkaa siis häntä ja tehkää, mitä hän teille sanoo.

Tätä ääntä tulisi seurata mitään vaivoja säästämättä eikä ikinä laskea tätä ihanaa ilmestystä pois silmistä ja sydämistä, että Herra, meidän Jumalamme, repäisee taivaan auki, lähettää Pyhän Hengen alas kyyhkysen muodossa ja itse puhuu suloisella äänellä lausuen: Tässä teillä on minun Poikani, minun rakkaani ja kallein aarteeni, ja kaikki, mitä minulla on. Ja Poika asettuu köyhäksi syntiseksi ja antaa Johanneksen kastaa itsensä Jordanilla.

Tänä päivänä on siis koko jumaluus – Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki – ilmoittanut itsensä mitä armollisimmin ja ystävällisimmin, persoonien eron mukaan kolmenlaisessa hahmossa, että jokainen tietäisi, miten hän tuntee Jumalan ja mitä hänen on Jumalasta uskottava ja erityisesti, miten hänen tulee suhtautua Kristukseen, nimittäin, että Jumala ei voi eikä tahdo olla vihainen sellaiselle ihmiselle, joka pitäytyy Kristukseen, ottaa vastaan hänen sanansa ja lohduttautuu hänen teoillaan. Sillä tässä sanotaan, että Isällä on sydämellinen mielisuosio kaikkeen siihen, mitä Poika tarkoittaa, sanoo tai tekee.

Miten autuaita me olisimmekaan, jos vain tahtoisimme tehdä tämän ja pitäytyä sydämissämme Poikaan. Toisaalta, ne ihmiset ovat onnettomia ja kirottuja, jotka antavat tämän äänen kaikua ja kulkevat ohi ikään kuin he eivät kuulisi sitä. Kirottu paavin roskaväki pilkkaa ja vainoaa yhä tätä ääntä. Paavi sanoo, ettei Isä ole mielistynyt yksin Poikaan. Hän on mielistynyt myös munkkeihin, pappeihin, messuihin, pyhiinvaelluksiin jne. Se, joka nyt oikein harkitsisi sitä, että eikö Jumalan ystävällisyyttä ja isällistä sydäntä tulisi korkeammin kunnioittaa kuin tällä tavalla, kuolisi mieluummin kymmenesti kuin eläisi moisten pilkallisten, onnettomien ihmisten luona.

Oppikaa siis, rakkaat lapset, niin kauan kuin voitte oppia ja kuulette tämän äänen kaikuvan. Muutama vuosi sitten me emme tienneet siitä mitään. Silloin taivas oli kiinni ja meidän täytyi perkeleen nimessä kuunnella, mitä munkit saarnasivat kiirastulesta, kummituksista ja muista valheista. Nyt saarnataan, Jumalan kiitos, tätä sanomatonta Jumalan armoa eikä puutu muuta kuin että sitä kuullaan ja opitaan. Maailmaa ei mikään voi auttaa vaan se pysyy kiittämättömänä ja sokeana. Kiittäkäämme kuitenkin Herraa Jumalaamme tästä hyvästä teosta, että hän on tänä päivänä ilmoittanut meille rakkaimpansa ja aarteensa, Pyhän Hengen kyyhkysen hahmossa, Poikansa Jordanilla kasteessa ja itsensä ihanassa, suloisessa äänessä.

Kuka ei nyt kiroaisi sitä, joka ei tässä tahtoisi kiittää, olla iloinen ja ottaa sydämestään vastaan Pojan, joka seisoo Jordanissa ja antaa kastaa itsensä syntisenä, johon Pyhä Henki asettautuu kyyhkysen hahmossa ja jossa Isän ääni on yhtä lähellä kuin seinä [Luther tarkoittaa ilmeisesti huoneen seinää, jonka lähellä hän oli, suom. huom.]. Siellä on epäilemättä ollut myös lukematon joukko pyhiä enkeleitä. Siellä näet, missä Isä ja Poika ja Pyhä Henki näin ilmoittaa itsensä, täytyy myös koko taivaallisen sotajoukon ja kaiken olla.

Oppikaa siis pitämään tätä juhlapäivää suuressa arvossa. Sekin on kyllä ilmoitus, että Kristus ilmoitti itsensä viisaille tähden välityksellä, mutta tämä tässä on paljon ylhäisempi. Sillä nämä ovat ne kolme oikeaa kuningasta, Isä Jumala, Poika Jumala ja Pyhä Henki Jumala, jotka kaikki kolme tavataan lähekkäin, kun Kristus antaa kastaa itsensä. On suuri ihme, että tämä ihana ilmestys tapahtui juuri Kristuksen kasteen yllä Jordanilla. Jos Jumala olisi tahtonut, olisi tämä ilmestys tapahtunut autiomaassa tai Jerusalemin temppelissä. Mutta sen tuli tapahtua kasteen yhteydessä meille opiksi, että meidän tulee pitää kastetta suuressa arvossa ja kun meidät on kastettu, ei meidän tule pitää eikä arvostella itseämme miksikään muuksi kuin sellaisiksi, jotka on tehty pyhiksi, vieläpä uudesti luotu sellaisiksi.

Pilkkaavat uudestikastajat ja lahkohenget sanovat nykyään, että kaste on vain pelkkää vettä. Noutakoon perkele moiset rääväsuut! Arvostelkoon siten koira, sika tai lehmä, joka ei tajua vedestä muuta kuin sen maun. Mutta kristityn ei tule arvostella maun vaan Jumalan sanan mukaan. Sillä siinä ei ole ainoastaan vettä vaan myös Jumalan sana ja voima. Kuten tässä nähdään Kristuksen kasteessa, että siinä on Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki, ja kaikki pyhät enkelit. Sen tähden se ei ole pelkkää vettä vaan armorikas vesi, jonka Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki on vihkinyt ja pyhittänyt. Tämän todistavat myös ne sanat, joilla Kristus on käskenyt kastaa lausuessaan: ”Kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä.” Vesi ilman näitä sanoja on pelkkää vettä, mutta kun nämä sanat, ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä”, tulevat veteen, niin se ei ole pelkkää vettä vaan kaste.

Sen vuoksi kun tänä päivänä kastan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, on siinä Poika, joka pyhittää ruumiillaan, Pyhä Henki, joka pyhittää läsnäolollaan ja Jumala, Isä, joka pyhittää äänellään kasteen. Siksi ei voida sanoa, että se on vain pelkkää vettä, sillä koko jumaluus on siinä läsnä. Kastetta ei sen tähden tule myöskään pitää ihmistekona. Vaikka näet ihminen kastaa, ei hän kasta omassa nimessään vaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. He tulevat itsestään ja ovat tässä työssä; muuten kaste tuskin saisi aikaan sitä, mitä sen on määrä saada aikaan.

Kuka tahtoo nyt halveksia Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen sanaa? Kuka tahtoo kutsua Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen kastetta pelkäksi vedeksi? Emmekö näe, minkälaista maustetta Jumala tähän veteen heittää? Kun veteen heitetään sokeria, niin se ei ole enää vettä vaan kallisarvoista kirkastettua mausteviiniä tai jotain muuta. Miksi me sitten tahdomme tässä erottaa sanan vedestä ja sanoa, että se on pelkkää vettä? Ikään kuin Jumalan sana, vieläpä Jumala itse, ei olisi tässä vedessä läsnä. Ei näin, sillä Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki on tässä vedessä läsnä, kuten siellä Jordanilla, jossa Kristus seisoi vedessä, Pyhä Henki liikkui sen yläpuolella ja Jumala, Isä, saarnasi siinä.

Kaste on sen vuoksi sellainen vesi, joka ottaa pois synnit, kuoleman ja kaiken onnettomuuden, auttaa meidät taivaaseen ja ikuiseen elämään. Näin kallisarvoinen sokerivesi, mauste ja lääkevarasto (apteekki) on siitä tullut, kun Jumala on sekoittanut itsensä siihen. Mutta Jumala on elämän Jumala ja kykenee tekemään eläväksi. Koska hän nyt on tässä vedessä, niin sen täytyy olla oikea elämän vesi (Aqua vitae), joka ajaa pois kuoleman ja helvetin ja tekee ikuisesti eläväksi.

Meidän tulee siis oppia tuntemaan kaste oikein ja pitämään sitä suuressa arvossa, sillä kaste ei tapahdu jonkin enkelin tai ihmisen nimessä vaan Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä tai, kuten Ap. t. 2:38:ssa sanotaan, Jeesuksen nimessä, mikä merkitsee samaa [Cyprianus Jubaianumille: Jesu Christi mentionem facit Petrus, non quasi Pater omitteretur, sed ut Patri quoque Filius adjungeretur etc. (Cyprianus Jubaianumille: Pietari ei mainitse Jeesusta Kristusta, jotta Isä suljettaisiin pois, vaan jotta Poika liitettäisiin yhteen Isän kanssa). Walchin laitoksen toimittajan alanootti.]. Se näet, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi täytyy tunnustaa myös Isä Jumala ja Pyhä Henki, sillä Kristus sanoo selvästi, että hän tulee Isästä ja lähettää Pyhän Hengen. Se, joka nyt tunnustaa Kristuksen sydämestään, ei moiti hänen sanaansa valheeksi. Sitä vastoin hän uskoo, ettei Poika ole yksin, vaan Isä ja Pyhä Henki ovat hänen luonaan, vaikkei Isää ja Pyhää Henkeä mainita nimeltä.

Tämä tulee meidän hyvin oppia eikä erottaa sanaa pyhästä kasteesta tai vedestä, jolla kastetaan, vaan tunnustaa ja sanoa, että Jumala on säätänyt sen sitä varten, että se Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden Pyhän Hengen kautta puhdistaa meitä synneistä ja auttaa ikuisesta kuolemasta. Sillä mitä tekemistä Jumalalla, Isällä ja Pojalla ja Pyhällä Hengellä muutoin siinä olisi? Se, joka nyt on synneissä, pantakoon kasteeseen, niin on synti pois pyyhitty. Se, joka on kuolemassa, pantakoon kasteeseen, niin on kuolema nielty. Kasteella on näet jumalallinen voima, niin että se pesee synnit pois ja hävittää kuoleman.

Tätä varten me olemme kastetut, mutta jos me olemme langenneet syntiin ja tehneet vääryyttä, niin kaste, ja mitä siinä on meille luvattu, pysyy silti varmana ja lujana. Tulee vain palata takaisin eikä pysytellä synneissä. Sillä se ei käy päinsä, että kun haluat saada syntisi anteeksi, niin pysyt synneissä etkä tahdo tulla niistä irti päästetyksi. Sinun tulee muuttaa mielesi ja sanoa oikeassa uskossa: ”Jumala on pannut minut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen kasteeseen. Siihen minä palaan takaisin ja luotan siihen, että syntini ovat minulta pois otetut, ei minun tai jonkin ihmisen tai luodun tähden, vaan tämän miehen, Kristuksen, tähden, joka on kasteen määrännyt ja asettanut, ja joka on antanut kastaa itsensä kuin syntinen.

Tämä ilmestys ylittää siis suuresti sen, kun tähti ilmestyi (itämaan) viisaille. Paavikunnassa vähäisempää pidetään suurimpana ja sitä juhlitaan kahdeksan päivän ajan. Mutta olisi oikein, että tämä päivä saisi nimensä kasteesta ja että sitä kutsuttaisiin päiväksi, jona Kristus kastettiin. Niin meillä olisi syy saarnata kasteesta lahkohenkiä ja perkelettä vastaan, joka mielellään antaa meidän nähdä kaikkia muita asioita paitsi varsinaista aarrettamme. Sen hän tempaisisi mielellään pois silmistämme ja käsistämme, kuten paavikunnassa on tapahtunut, jossa tästä ilmestyksestä Jordanilla on saarnattu vähän tai ei yhtään.

Sen vuoksi teidän tulee oppia ja ahkerasti tarkata, miten tänä päivänä Jumala on ilmoittanut itsensä kauniilla saarnalla Pojastaan – kaikki se, mitä hän tekee meidän kanssamme ja mitä me teemme hänen kanssaan, on hänelle mieleen. Se näet joka seuraa Poikaa ja pitäytyy hänen sanaansa, on myös Jumalan rakas lapsi. Poika on ilmoittanut itsensä hauraassa ihmisyydessään, kun hän antoi Johanneksen kastaa itsensä. Pyhä Henki on ilmoittanut itsensä kyyhkysen hahmossa. Näin Herra, meidän Jumalamme, on antanut itsensä kaikella ystävällisyydellä ja armolla. Erityisesti Isä puhuu mitä ystävällisimmin ja lausuu: Tässä teillä ei ole enkeliä, profeettaa tai apostolia vaan minun Poikani ja minä itse. Kuinka Jumala voisi enemmän itsensä ilmoittaa? Kun hän näet itse saarnaa, ei hänellä voi olla saarnaajana ketään suurempaa palvelijaa. Miten me voisimme häntä enemmän palvella, kuin että kuulemme hänen Poikaansa, Vapahtajaamme, ja ojentaudumme sen mukaan, mitä hän meille saarnaa ja sanoo? Se, joka ei tätä usko autuudekseen, ei ole arvollinen sitä kuulemaan, vaan hän joutuu kuulemaan perkelettä ja hänen apostoleitaan ikuiseksi turmiokseen. Jumala suokoon meille armonsa, että kiittäisimme häntä siitä ja rukoilisimme, että hän säilyttäisi meidät siinä ja tekisi autuaiksi. Aamen.

W2 XIII,b, 1574–1583. Suomennos: Hannu Lehtonen